Työkaluja opettajalle S2-taustaisen opiskelijan huomioimiseen

Korkeakoulujen yleinen kielitaitovaatimus suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa on B2 eli Yleisten kielitutkintojen taso 4. Se on niin sanottu itsenäisen kielenkäyttäjän perustaso, jota kuvataan esimerkiksi näin: Ymmärtää puheen pääkohdat, puhujan tarkoituksen, asenteita, muodollisuusastetta ja tyyliä. Pystyy seuraamaan laajaa puhetta ja monimutkaista argumentointia, jos puheen kulku on selvästi merkitty erilaisin jäsentimin (sidesanat, rytmitys) (OPH, kielitaidon tasojen kuvausasteikko). Tällä kielitaitotasolla on mahdollista seurata korkeakouluopetusta ja lukea sekä kirjoittaa korkeakouluopintoihin liittyviä tekstejä, mutta se on työläämpää kuin korkeammalla kielitaitotasolla.

Korkeakouluopetuksessa tulisi huomioida B2-tason kielitaito erityisesti opintojen alkuvaiheessa, sillä siinä vaiheessa suurempi osa opiskelijoista on vähimmäisvaatimuksen tasolla. Tavoite on, että opiskelijan kielitaito kehittyisi opintojen aikana kohti C-tasoa, sillä se on taso, jota tarvitaan yleisesti korkeakoulualojen työelämässä (Heimonen, Johanna 2007: Kielitaito osana ammattitaitoa). Lisäksi koulusivistyskielestä riippuen opiskelijalta voidaan edellyttää opinnäytteen kirjoittamista suomeksi sekä erinomaisen kielitaidon tason osoittamista kypsyysnäytteessä. Lue lisää kielitaidon osoittamisesta kypsyysnäytteessä korkeakouluyhteisössämme.

Se että suomi ei ole äidinkieli, ei ole laissa kirjattu peruste yksilöllisille erityisjärjestelyille. Opintojakson vastuuopettajalla on kuitenkin valta ja vastuu edesauttaa opiskelijoiden oppimista kielellisistä haasteista huolimatta. Tavoite on, että opiskelija pystyy saavuttamaan kirjatut osaamistavoitteet, etenemään opinnoissaan ja kehittämään kielitaitoaan korkeammaksi. Tämä vaatii opiskelijalta itseltään paljon työtä, mutta opettaja voi tukea opiskelijaa muutamalla helpolla keinolla.

Opetustilanteet

Opettajan kannattaa tehdä aluksi selväksi koko ryhmälle, että kurssilla kannustetaan käyttämään kaikenlaisia kielitaitoja eikä tarvitse puhua täydellistä suomea osallistuakseen keskusteluun. Jos ymmärtämisvaikeuksiin törmätään, niistä selvitään yhdessä, toinen toisia auttaen. Opettaja voi kannustaa opiskelijoita nostamaan esiin hankalia ilmaisuja.
Opiskelijoille voi antaa etukäteen listan luennon tai kurssin avainkäsitteistä ja ehkä myös niiden käännöksistä englanniksi tai muille relevanteille kielille. Siten opiskelija voi selventää itselleen käsitteiden merkitykset etukäteen, jolloin opetuksen seuraaminen helpottuu.
Kannattaa puhua rauhallisella tempolla. B2-tasolla opiskelija ymmärtää jo lähes kaiken, mutta kuullun prosessointi on hitaampaa, joten nopeasta puheesta putoaa helposti kärryiltä. Ei kuitenkaan tarvitse hidastaa puhetta luonnottoman hitaaksi, kunhan malttaa olla kiirehtimättä.
Kannattaa tehdä erityisen selväksi, mistä puhutaan ja milloin vaihdetaan puheenaihetta. Puheenaiheen selkeys auttaa paljon ymmärtämisessä silloinkin, kun kaikki sanat eivät ole ennestään tuttuja.
Kannattaa kertoa huolellisesti erityisesti se, miten sanotut asiat liittyvät toisiinsa. Onko sanottu asia edellisen lisäys vai seuraus, milloin asia on aiemmin sanotun asian johtopäätös vai ennakkoedellytys? Usein hieman hitaammassa ymmärtämisessä saadaan kyllä selvää asioista, mutta niiden yhteys jää helposti epäselväksi. Voi siis sanoa esimerkiksi ”Tästä johtuu, että…” tai ”Näin tapahtuu, koska…” tai ”Toinen esimerkki samasta aiheesta on…” jne.
Kannattaa välttää murteellisia tai hyvin vanhoja tai kulttuurispesifejä sanoja sekä kulttuurisia idiomeja. Ne tuovat eloa puheeseen, mutta B2-tason kuuntelijan ymmärryksen ne vievät helposti harhaan. Esimerkiksi sanonnat kuten ”ei ole kirkossa kuulutettu” tai ”pitkin hampain” yritetään helposti tulkita kirjaimellisesti.
Kannattaa käyttää paljon toistoa eli sanoa sama asia kahteen kertaan, hieman eri tavalla. kuitenkin. Esimerkiksi ”Yksi vaihtoehto on näyttötutkintojärjestelmä eli Suomessa on tällainen järjestelmä, jossa voi suorittaa tutkinnon tekemällä käytännön työtehtäviä ja saada niistä virallisen todistuksen.”
Muuten ei kannata välttää vaikeita sanoja eikä varsinkaan tieteenalaan kuuluvia sanoja tai ilmaisutapoja, sillä opettajan puhe on myös oiva tilaisuus oppia tieteenalan puhetapaa ja ilmaisuja.
Opiskelijoita voi kannustaa esittämään kysymyksiä ja kommentteja myös englanniksi tai muulla sopivalla kielellä, jos se on helpompaa. Opettajan tulisi kuitenkin suomentaa kysymykset, jotta ne saadaan osaksi yhteistä opetusta. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä englantia riittävästi.

Tehtävänannot ja opetusmateriaalit

Opintojakson rakenne ja se, mitä opiskelijalta vaaditaan, kannattaa olla erityisen selkeästi esitetty paitsi opettajan puheessa, myös esimerkiksi Moodle-alustan rakenteessa. Opiskelijan pitää löytää helposti tieto, miten ja milloin häntä arvioidaan ja millä kriteereillä.
Opetusmateriaalit kannattaa antaa mahdollisuuksien mukaan saataville etukäteen, sillä etukäteen tutustuminen aiheeseen edesauttaa ymmärtämistä.
Opiskelijoita voi kannustaa etsimään tietoa aiheesta tietoa myös muilla kielillä tai opettaja voi tarjota aiheesta luettavaa eri kielillä. Tosin tässä täytyy varoa sitä, että eri kielissä käsitteet voivat tarkoittaa jokseenkin eri asioita, vaikka ovat näennäisesti samoja.

Arviointi

Arvioinnissa kannattaa erottaa sisällön ja kielen arviointi. Jos osaamistavoitteissa ei ole kielellistä arviointia, silloin suoritusten kieltä ei kannata ottaa huomioon arvioinnissa lainkaan. (Silti opiskelija saattaisi hyötyä kielellisestä palautteesta, jonka avulla hän voi kehittää kielitaitoaan.)
Jos tuntuu siltä, että opiskelija saattaisi hyötyä kielellisestä palautteesta, jonka avulla hän voi kehittää kielitaitoaan, sellaista kannattaa antaa. Jos tuntuu, että omat resurssit eivät riitä kielellisen palautteen antamiseen, voi opiskelijan ohjata S2-ohjaajan vastaanotolle, joka voi antaa palautetta ja neuvoja tekstistä kielelliseltä kannalta. Ihanteellista on, jos opiskelija saa sekä sisällöllistä että kielellistä palautetta kirjoitustöistään.
S2-taustaiselle opiskelijalle voi antaa lisäaikaa suorituksiin samoin perustein kuin luki-vaikeuksista kärsivälle opiskelijalle annetaan eli 20 minuuttia yhtä tenttituntia kohden. Myös muihin kirjoittamista tai lukemista vaativiin tehtäviin kannattaa antaa lisäaikaa. B2-tasolla kielenkäyttäjä joutuu tekemään paljon enemmän työtä ymmärtääkseen ja ilmaistakseen itseään opinnoissa vaadittavalla tasolla.
Jos opiskelijalla on vahva englannin tai muun relevantin kielen taito, opettaja voi harkita, voisiko sitä käyttää joissakin opintosuorituksissa hyväksi. Opettaja voi päättää, että jonkin kirjallisen suorituksen saa palauttaa myös esimerkiksi englanniksi. Tosin tässä täytyy huolehtia, että opiskelija saa kuitenkin tarpeeksi tilaisuuksia myös suomenkielisen kirjoittamisen harjoitteluun.
Englantia tai muita kieliä voi käyttää myös suomenkielisen kirjoituksen lomassa. Esimerkiksi suomenkielisessä tenttisuorituksessa voi olla jokin lause, jota opiskelija ei saa muotoiltua suomeksi toivomallaan tarkkuudella, jolloin häntä voi kannustaa kirjaamaan yksittäisen ajatuksensa ylös englanniksi suomenkielisen tekstin seassa. Tällöin on hyödyllistä, jos opiskelija saa palautteena ehdotuksen, miten asian olisi voinut muotoilla suomeksi.
Vertaisarviointia kannattaa käyttää harkiten. Vertaisarvioinnin voi ohjeistaa kohdistumaan pelkästään tekstin sisältöön, ja siihenkin varauksellisesti, sillä kirjoittamisen hankaluudet voivat vaikuttaa myös sisällön esiintuomiseen.

Opettajalla on vapaus luoda myös muunlaisia omaan opetukseensa soveltuvia kielivaikeuksia helpottavia käytänteitä. Johtavana ajatuksena tulisi olla opiskelijan hyvä oppiminen ja kielitaidon kehittäminen kohti valmistumisvaihetta ja työelämää.

Lisätietoa

Honko, M. & Tervola, M. (2023). ”Opiskelen joka päivä, vaikka on raskasta.” Monikielisten korkeakouluopiskelijoiden kuvauksia suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskelusta. Teoksessa N. Hynninen, I. Herneaho, J. Isosävi, E. Sippola & M. Yang (toim.), Kieli ja osallisuus. AFinLAn vuosikirja 2023 (Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisuja 80). (s. 107–137). Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA. https://journal.fi/afinlavk/article/view/127096

Tervola, M. & Honko, M. (2023). Monikielisten korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia pärjäämisestä suomenkielisessä tutkintokoulutuksessa. Yliopistopedagogiikka 2/2023. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2023/12/22/monikielisten-korkeakouluopiskelijoiden-kokemuksia-parjaamisesta-suomenkielisessa-tutkintokoulutuksessa

Linkit tarkistettu 5.10.2023