Teoreettisia ja käsitteellisiä näkökulmia opetustyöhön

Teoreettiset ja käsitteelliset näkökulmat liittyen opetustyöhön tarjoavat tutkimuksellista tietoa ja toimivat ikään kuin taskulamppuina tarkasteltaessa oppimisprosesseja ja opetuksen käytäntöjä.
Opetukseen vaikuttavat opettajan käsitykset tiedosta, oppimisesta ja opetuksesta.
Tarkasteltaessa käsityksiä siitä mitä oppiminen on, voidaan ne jakaa karkeasti kahteen pääryhmään. Oppiminen voidaan käsittää eräänlaisena toistavana toimintona, esim. tiedon lisääntyminen, muistaminen ja soveltaminen. Toinen ryhmä näkee oppimisen kehittymisenä, jatkumona tai muuttumisena, transfomaation oppijan ajattelussa ja toiminnassa. (Marton, Dall’ Alba & Beaty, 1993.)
Tarkasteltaessa oppimista, on myös paneuduttava tiedon olemukseen. Tämä ymmärrys vaikuttaa suuresti ymmärrykseen oppimiskäsityksistä. Tietoteoriat ovat filosofisia näkemyksiä, joita tunnistetaan oppimisteorioiden ja – käsityksien taustalla (kts. Tynjälä, 2002, 28).

Oppimiskäsitys (conception of learning) on ihmisen, kuten opettajan tai opiskelijan, henkilökohtainen käsitys siitä, mitä oppiminen on tai miten ihminen oppii. Esimerkiksi opettaja perustaa työnsä ja rakentaa opettamiskäytäntönsä sekä oman pedagogisen ajattelunsa vahvasti oman oppimiskäsityksen sekä myös opettamiseen liittyvien henkilökohtaisten olettamusten, käsitysten (myös ihmiskäsityksen) ja uskomusten pohjalta (Murtonen 2017, s. 63; Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2009, s. 194).

Oppimiskäsitykset luovat perustan oman pedagogisen ajattelun ja käyttö-teorian kehittämiseen. Käyttöteoria on laaja ja systemaattinen opetusta koskeva opettajan henkilökohtainen teoria, joka luo puitteet käytännön toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. On todettava että ei ole yhtä mallia tai teoriaa, joka sopii kaikille, vaan tärkeämpää on tulla tietoiseksi siitä, mitkä asiat ohjaavat omaa pedagogista ajattelua, toimintaa ja millaista oppimis-prosessia oma toiminta tukee ja tuottaa.

Toiminnan linjakkuuden näkökulmasta tarkasteltuna asiaa voidaan tarkastella muum muassa ns. oppimis- ja opettamistyötä ohjaavan käyttöteorian valossa, jolloin puhutaan mallista, joka ohjaa yksilön ajattelua, päättelyä, toimintaa ja valintoja. Argyris ja Schön (1997) ovat erottaneet toisistaan käyttöteorian ja julkiteorian, joiden avulla tuodaan näkyviin ristiriita julkisesti puhutun ja käytännössä tapahtuvan toiminnan välillä. Monesti yksilö ei välttämättä nimittäin ole tietoinen tästä ristiriidasta, mistä syystä mm. oman työn reflektointi, palautteen kerääminen, kollegoiden kanssa keskustelu ja yhteisöllinen suunnitteleminen ovat keskeisiä omien käsitysten ja uskomusten ymmärryksen lisäämisessä, sekä oman toiminnan tietoiseksi ja näkyväksi tekemisessä.

Erilaisten oppimisprosessien ohjaajan onkin tärkeää olla tietoinen siitä, mitä oppimisesta ajattelee, mistä näkemys hyvästä oppimisesta ja opettamisesta on peräisin, millä tavalla oma oppimiskäsitys suhteutuu ajankohtaiseen tutkimuskirjallisuuteen tai oppimisen teorioihin sekä millaisia käytännön ratkaisuja oman oppimis- ja opetuskäsityksensä pohjalta tekee.

Koska opetus- ja oppimistilanteet ovat aina vuorovaikutteisia, on hyvä muistaa, että tilanteissa on läsnä muitakin käsityksiä oppimisesta ja oppimisprosessin ”oikeanlaisesta” kulusta. Vuorovaikutuksessa ovat sekä oppijan, oppimisprosessin ohjaajan kuin myös oppimisen kohteeseen liittyvät käsitykset (kts. Kuva 1) (muokattu Murtonen, 2017, s. 68). Oppimisprosessin ohjaajan tuleekin kuunnella ja olla vuorovaikutuksessa oppijoiden kanssa, jotta voidaan tulla tietoisiksi eri käsityksistä (mukaan lukien omistaan) ja ymmärtää eri käsitysten vaikutukset oppimisprosessissa. (vrt. Nilssen & Solheim, 2015.)


Oppimis- ja opetusympäristö -kaavio. Oppija (vasemmalla): käsitykset itsestä oppijana, käsitykset oppijasta / oppijoista, käsitykset oppimisesta. Oppimisprosessin ohjaaja (oikealla): käsitykset itsestä opettajana, käsitykset opettamisesta / oppimisprosessin ohjaamisesta. Oppimisen kohde (keskellä): Käsitykset tiedosta, käsitykset opiskeltavasta / opetettavasta sisällöstä.
Kuva 1. Oppimis- ja opetusympäristö (Murtonen ,2017,s. 68).

Eri oppimisen teoriat (theories of learning; learning theory) selittävät oppimista tieteelliseen tutkimukseen pohjaten. Ne sisältävät ”tietoa ja tiedon rakentumista sekä ihmistä ja ihmiskäsitystä koskevia teoreettisia oletuksia” (Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2009, 194).
Oppimisteoriat ovat muuttuneet ja kehittyneet yhteiskunnallisen kehityk-sen vaikutuksesta sekä tutkimuksen kehittyessä ja laajentuessa. Oppimisen teoriat ammentavat nykyään tietoa monilta eri tieteenaloilta samalla rikas-taen, mutta myös laajentaen käsitystämme oppimisesta. Erilaisten oppi-misen teorioiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miksi tietyt opetuskäytännöt ovat keskiössä minäkin hetkenä koulutuksen kentällä ja mihin näkemyksiin lähestymistavat perustuvat. Tällä sivustolla esitettyjen oppimisteorioiden (esim. transformatiivinen ja konstruktivistinen) katsotaan tukevan mm. linjakkaan opetussuunnitelmatyön käytäntöjä, mutta näiden lisäksi perinteisimpiä oppimisen tutkimuksessa käytettyjä teorioita ovat behavioristinen, kognitiivinen, konstruktivistinen, kokemuksellinen sekä transformatiivinen oppimisteoria (kts. Stewart, 2012; Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2009).

Oppimisteoriat ovat muuttuneet ja kehittyneet yhteiskunnallisen kehityksen vaikutuksesta sekä tutkimuksen kehittyessä ja laajentuessa. Oppimisen teoriat ammentavat nykyään tietoa monilta eri tieteenaloilta samalla rikastaen, mutta myös laajentaen käsitystämme oppimisesta.

Oppimisen teorioiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miksi tietyt opetuskäytännöt ovat keskiössä minäkin hetkenä koulutuksen kentällä.  Tässä on nostettu esiin transformatiivinen ja konstruktivistinen oppimisteoria, jotka tukevat parhaiten linjakkaan opetussuunnitelmatyön käytäntöä.

Transformatiivinen oppimisteoria 

Nevgi ja Lindblom-Ylänne (2009) kirjoittavat transformatiivisen oppimisteorian korostavan oppimisessa eri asioiden pohtimista, reflektointia sekä kriittistä kyseenalaistamista kuin myös keskustelun ja ajatusten vaihdon tärkeää roolia oppimisprosessissa. Teorian mukaan ihmisen aikaisemmat kokemukset muodostavat viitekehyksen, jonka kautta yksilö tulkitsee ja antaa merkityksiä uusille kokemuksille sekä kohtaamilleen asioille. Oppimisen kannalta ihmisen onkin keskeistä tulla tietoiseksi siitä, millä tavoin ja mistä lähtökohdista käsin hän tulkitsee kokemuksiaan. Tämä tapahtuu tietoisen pohdinnan avulla, jolloin oppimisprosessissa keskeistä on pystyä kriittisen reflektion avulla saamaan uusi perspektiivi eli näkökulma aikaisemmin tuttuihin asioihin. Reflektiota ja reflektoinnin taitoa pidetään nykyään hyvin keskeisenä työelämätaitona sekä jatkuvan oppimisen edellytyksenä.

Konstruktivistinen oppimisteoria

Konstruktivistisen oppimisteorian – ja käsityksen mukaan ihminen on aktiviinen tiedonkäsittelijä ja etsijä. Konstruktivismi esimerkiksi korostaa oppijan itsensä asettamia osaamis- ja oppimistavoitteita ja niihin sitoutumisen tärkeyttä oppimisprosessissa. Tavoitteet hahmottamalla ja niihin sitoutumalla oppija rakentaa itselleen mielekästä osaamiskokonai-suutta. Opettamisen rakenteistumista ohjaava konstruktiivisesti linjakas opetus kuvaa esimerkiksi sitä, miten ”arviointi ohjaa opiskelijoita aset-tamaan oppimistavoitteitaan ja miten opettaja – tiedostamalla ensin itse, mitkä ja millaisia ovat kurssin oppimistavoitteet – voi myös arviointia muuttamalla tukea opiskelijoita luomaan syvälliseen oppimiseen pyrkiviä oppimistavoitteita” (Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2009, s. 226).

Konstruktivismi on tietynlainen sateenvarjotermi, ”joka kattaa kaikki sellaiset oppimisen teoriat, joissa painottuu oppijan oma aktiivinen tiedonmuodostamisen prosessi” (Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2009). Konstruktivismin suuntausten välillä on painotuseroja. Esmierkiksi Tynjälä (2002, 39) jakaa suuntaukset mm. yksilö- ja sosiaaliseksi konstruktivismiksi.
Teorian alle sijoittuu useita erilaisia tarkastelukulmia erityisesti tiedonmuodostuksen näkökulmasta; tiedonmuodostamista voidaan tarkastella esimerkiksi yksilöllisenä prosessina tai sosiaalisena, yhteisöllisyyttä korostavana prosessina (sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys).

Lähteet:

Argyris, C. & Schön, D. (1997). Organizational Learning: A Theory of Action Perspective. Revista Española de Investigaciones Sociológicas, 1(77/78), 345–.

Marton, F., Beaty, E. & Dall’Alba, G. (1993). Conceptions of learning. International Journal of Educational Psychology, 19(3), 277–300.

Murtonen, M. (2017). Käsitykset ja uskomukset oppimisen tukena tai esteenä. Teoksessa M. Murtonen (toim.) Opettajana yliopistolla. Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Tampere: Vastapaino, 63–82.

Nevgi, A. & Lindblom-Ylänne, S. (2009). Oppimisen teoriaa ja käytäntöä. Teoksessa S. Lindblom & A. Nevgi (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYPro, 194–236.

Nilssen, V. & Solheim, R. (2015). “I See What I See from the Theory I Have Read.” Student Teachers Learning through Theory in Practice. Journal of Education for Teaching: International Research and Pedagogy41(4), 404–416. https://doi.org/10.1080/02607476.2015.1080423

Stewart, M. (2012). Understanding Learning: Theories and Critique. Teoksessa L. Hunt & D. Chalmers (toim.) University Teaching in Focus. London and New York: Routledge, 3–20. 

Tynjälä, P. (2002). Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstrutivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Tampere: Tammer-Paino Oy.

Video: Teaching and learning approaches: behaviorism, cognitivism and social constructivism (6 min)
Video: Zone of proximal development (5 min)


Muualla TLC:ssä

Opetussuunnitelmatyö
Pedagoginen suunnittelu
Pedagoginen tutkimus ja hankkeet

Linkit tarkistettu 3.9.2020