Opinnollistaminen – vaihtoehtoinen tapa suorittaa opintoja

Työelämän vaatima osaaminen monipuolistuu koko ajan. Osaamisen tunnistaminen on tärkeässä roolissa, jotta työpaikkojen tarpeet ja työntekijöiden osaamiset kohtaavat. Ammattitaito koostuu useista eri osaamisalueista ja osaamista täytyy ylläpitää, jotta työntekijä voi vastata työelämän muuttuviin tarpeisiin.

Jatkuva oppiminen on yksi keino ylläpitää osaamista. Jotta koulutuksen ulkopuolella hankittu osaaminen voidaan siirtää osaksi koulutusjärjestelmän tunnustamaa osaamista, täytyy osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen löytyä keinoja. Näitä on selvitetty mm. TEMin julkaisussa Miten osaaminen näkyväksi? (Oosi, Jauhola, Rausmaa, & Haila, 2020). Julkaisussa on selvitetty millaisia Suomessa ja tietyissä verrokkimaissa osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen käytännöt ovat.

Kun opiskelija on hankkinut osaamisen ennen opiskelua, hänen osaamisensa voidaan tunnistaa ja tunnustaa AHOT –prosessissa. Entä jos opiskelija on töissä opiskelunsa ohessa, ja hän työskennellessään havaitsee, että hänelle tulee kertymään osaamista, jota hän tarvitsee tulevan tutkintonsa työtehtävissä? Silloinhan on järkevää miettiä jo etukäteen, millaista osaamista työskentely tuottaa, millainen teoriatieto auttaa häntä laajentamaan osaamisen “suuremmaksi kuin asian tekemisen osaaminen”. Tällaista etukäteen suunniteltua työelämässä hankittavan tiedon hyödyntämistä osana ammattikorkeakoulututkinto kutsutaan opinnollistamiseksi.

Opinnollistaminen – mistä oikein on kyse?

Opinnollistamisella tarkoitetaan opintojen aikana työssä ollessa hankitun osaamisen tunnistamista, tunnustamista ja arvioimista opintopisteinä. Opinnollistaminen on siis vaihtoehtoinen tapa hankkia osaamista.

Korkeakoulututkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan työtehtävässä ja työtä tekemällä, ja samalla tutustutaan siihen viitekehykseen, johon työtehtävissä kertyvä osaaminen nojaa. Opinnollistaen opintojaan suorittavan opiskelijan on sovittava asiasta etukäteen sekä työnantajan, että korkeakoulun edustajan kanssa. Yhdessä sovitaan mitä osaamista työssä kertyy, mitä aiheeseen liittyvää teoriatietoa hankintaan työskentelyn lisäksi, sekä miten kertyvä osaaminen näytetään.

Merkittävää on, että opinnollistaminen mahdollistaa joustavan ja työelämälähtöisen tavan hankkia osaamista, jota tulevissa työtehtävissä tarvitsee. Tämä monipuolistaa oppimispolkuja ja parantaa elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia hankkia osaamista muulla tavalla, kuin tavallisessa koulutuksessa.

Opinnollistamisen ideana on opintojen ja työn tekemisen ketterä yhdistäminen. Enää ei ole kahta aikaa, työaika ja opiskeluaika, jotka kilpailevat toistensa kanssa. Opinnollistamisen lähtökohtana on ajatus, että työtä tekemällä opitaan ja kehitytään monipuolisesti. (Kotila, 2016.) Tulevaisuuden osaaminen vaatii monipuolisia taitoja ja mm. itseohjautuvuutta. Opinnollistamisprosessissa itseohjautuvuus, aktiivinen rooli oppimisessa ja osaamisen tunnistaminen korostuvat.

Opinnollistamisen näkökulmat

Opinnollistamisesta on tunnistettu olevan kolme erilaista näkökulmaa. Opinnollistaminen voi olla:

Opiskelijalähtöistä – jolloin opiskelija hyödyntää opintojen aikana työskentelyään, ja näin kertyvä osaaminen otetaan osaksi hänen tutkintoaan.
Oppilaitoslähtöistä – jolloin opiskelija hankkii osaamista osallistumalla ammattikorkeakoulun järjestämiin hankkeisiin/projekteihin, ja näin hankittu osaaminen otetaan osaksi hänen tutkintoaan.
Työnantajalähtöistä – jolloin työnantaja hankkii henkilöstölleen tarvittavaa uutta osaamista yhteistyössä ammattikorkeakoulun kanssa. Samalla henkilöstö voi suorittaa korkeakouluopintoja, joita voi hyödyntää osana tutkintoa.

Opinnollistamisen näkökulmista löytyy lisätietoa Verkkovirta hankkeen julkaisusta Kolme kulmaa opinnollistamiseen (Mäki, Moisio & Aura, 2017).

Tämä teksti on koostettu erityisesti opiskelijalähtöisen opinnollistamisen näkökulmasta.

Opinnollistamisprosessi

Useat opiskelijat työskentelevät korkeakouluopintojen aikana. Työtehtävät voivat liittyä opiskeltavaan alaan, jolloin mahdollisuus löytää mahdollisuuksia opinnollistaa töissä kertyvää osaamista on hyvin todennäköinen. Toki vaikka työtehtävät olisivatkin muulla alalla, voi niiden suorittamisessa kertyä osaamista, joka hyödyttää myös opiskeltavaa alaa (esim. asiakaspalveluosaamista tarvitaan hyvin monella alalla).

Opiskelijalähtöisen opinnollistamisen prosessi lähtee kuitenkin liikkeelle siitä, että opiskelija havaitsee mahdollisuuden hankkia opiskelemaansa tutkintoon liittyvää osaamista työpaikallaan. Koska oppimisprosessi on henkilökohtainen, niin opiskelijan on oltava motivoitunut ja oma-aloitteinen. Hänen pitää sopia työnantajan kanssa, että hän saa käyttää työskentelyään ja työpaikan aineistoja osaamisen hankkimiseen ja osoittamiseen. Lisäksi hänen pitää sopia oppilaitoksen edustajan kanssa, että työssä kertyvä osaaminen voidaan hyväksyä hänen henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaansa (HOPS). Näiden vaiheiden jälkeen suunnitellaan opiskelijan oppimisprosessi, eli kirjoitetaan auki, mitä osaamista työssä kertyy, millainen teoriatausta tukee osaamisen kertymistä ja miten osaaminen näytetään.

Jos osaamistavoitteet liittyvät opetussuunnitelmassa (OPS) olevaan opintojaksoon, niin sieltä saa tukea suunnitelman laatimiseen. Jos taas osaaminen onkin jotain “uutta”, jonka katsotaan soveltuvat opiskelijan HOPSiin, niin suunnitteluvaiheen haasteet kasvavat, sillä käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuolle uudelle osaamiselle on kirjoitettava opiskelijalle oma “henkilökohtainen opintojakso”, osaamisineen, tausta-aineistoineen ja arviointikäytänteineen.

Etenkin suunnitteluvaiheessa opiskelijan ohjaus on tärkeässä roolissa. Opiskelijaa on tuettava mm. tunnistamaan ja sanoittamaan työssä kertyvä osaaminen, autettava määrittämään tausta-aineistot ja sovittava miten osaaminen osoitetaan. Jos kyseessä on opetussuunnitelmassa jo mainittu osaaminen, niin tämä tehtävä helpottuu, sillä opetussuunnitelmassa ja toteutussuunnitelmassa on avattu jo osaamistavoitteita, tausta-aineistoja sekä mietitty miten osaaminen osoitetaan (tentit, harjoitustyöt ym.) ja näitä voidaan käyttää soveltaen opinnollistamisen lähtökohtana.

Jos kyseessä on osaaminen, jota ei ole mainittu opetussuunnitelmassa, niin ohjauksen rooli kasvaa merkittävästi, sillä koko osaamisprosessi pitää suunnitella opiskelijan kanssa “alusta pitäen”.

Ohjauksen merkitystä on avannut mm. Pettersson (2018), artikkelissaan Work & Study, opi työssä. Näkökulmia työn opinnollistamisen ohjaukseen.

Opinnollistamisprosessissa opiskelija kehittää itseohjautuvuutta. Opiskelija joutuu omaksumaan aktiivisen roolin osaamisen hankkimiseen ja osaamisen tunnistaminen, täytyy ohjaajan auttaa häntä näiden taitojen hankkimisessa. Tämä haastaa ohjausta, etenkin jos kyseessä on opiskelijan ensimmäinen opinnollistaen suorittama opintosuoritus.

Mitä vaatii opiskelijalta

Osaamisen hankkiminen opinnollistaen poikkeaa huomattavasti OPSissa olevan opintojakson suorittamisesta. Opintojakso suunnittelusta vastaa opettaja ja suunnittelussa on huomioitu mm. seuraavat asiat: miten opintojaksolla osaaminen liittyy suoritettavan tutkinnon osaamistarpeisiin, millaisilla opetusmenetelmillä osaamisten hankkimista tuetaan (luennot, harjoitustyöt, kirjallisuus jne), miten oppiminen jaotellaan ja aikataulutetaan (lukujärjestys) ja miten kertyvä osaaminen osoitetaan (tentit ja muut arviointimenetelmät). Opiskelijalle osaamisen kertyminen tapahtuu tämän suunnitelman mukaisesti.

Opinnollistamisessa opiskelijan tulee itse ottaa suurempi vastuu koko oppimisprosessista. Häneltä odotetaan, että hän tunnistaa työssä kertyvän osaamisen, josta on hyötyä suoritetavan tutkinnon alalla, hän tulee sanoittaa tämän kertyvä osaaminen ja perustella, miksi tämä osaaminen tulisi ottaa mukaan hänen HOPSiinsa ja miten hän tämän osaamisen voi suorittaa, mitä teoriatietoa hän työskentelyn lisäksi tarvitsee osaamisen hankkimiseen ja kuinka hän voi osaamisen osoittaa. Eli opiskelijan tulee ottaa aktiivinen rooli ja toimia itseohjautuvasti koko opiskeluprosessissa.

Tähän prosessiin tarvitsee opiskelija tukea ja ohjausta, sillä oppimisprosessi vaihtuu ennakkoon suunnitellusta ryhmäprosessista, yksilöllisesti suoritettavaksi opiskelijan omaksi prosessiksi.

Työnantajan osuus opinnollistamisessa

Opinnollistaminen on mahdollisuus myös työnantajalle. Onnistuneessa prosessissa organisaatio saa osaamista, jota se tarvitsee tulevaisuudessa. Kun opiskelija voi yhdistää opiskelun ja työskentelyn, on erittäin todennäköistä, että hänen motivaationsa molempiin tehtäviin paranee, ja organisaatio hyötyy tästä.

Työnantajan tulee sitoutua opinnollistamiseen. Organisaation tulee hyväksyä se, että opiskelija käyttää organisaation aineistoja osaamisen hankkimiseen ja todentamiseen, ja myös oppilaitoksen edustaja, osaamista todentaessaan, tutustuu organisaation aineistoihin.

Opiskelija hyötyy siitä, jos organisaatio nimeää henkilöstöstään edustajan, kuka auttaa häntä osaamisen hankkimisessa. Näin hän saa käyttöönsä “työpaikkamentorin”, joka voi auttaa häntä osaamisen hankkimisessa ja tunnistamisessa.

Oppilaitoksen ja opettajan rooli

Jotta opinnollistaminen on yhdenvertainen mahdollisuus kaikille opiskelijoille, tulee oppilaitoksella olla selkeä prosessi, kuinka asia hoidetaan. Opiskelijalla tulee olla etukäteen tiedossa, mitä mahdollisuuksia ja mahdollisia rajoitteita opinnollistamiseen on. Koska eri koulutusaloilla on erilaisia vaatimuksia, on opinnollistamisen mahdollisuuksissa koulutuksittain eroja. Ihannetilanteessa jokaisen koulutuksen OPSiin olisikin kirjattu mitä tarjottuja opintoja saa opinnollistaa, ja onko mahdollista opinnollistaa myös muuta osaamista, kuin mitä OPSiin on kirjattu.

Opinnollistaminen tulee erottaa harjoittelusta, joka on oleellinen osa ammattikorkeakoulututkintoja. Harjoittelussa harjoitellaan työpaikalla niitä taitoja, joita opiskelun aikana on kertynyt. Opinnollistamisessa hankitaan uutta osaamista.

Opettajalla tulee olla tieto, miten opinnollistamista sovelletaan, ja mitä prosessi vaatii häneltä. Resurssiasiat on tarpeen olla sovittu, sillä opinnollistamisessa yksilöprosessin ohjaaminen on eri asia kuin suunnitellun opintojakson ryhmäprosessin ohjaaminen.

Opettajalta ohjaus vaatii alan osaamistarpeiden ymmärtämisen lisäksi mm. paneutumista opiskelijan elämäntilanteeseen ja työtehtävien sisältöön, sekä avarakatseisuutta ja sen seikan hyväksymistä, että opiskelijan hankkima osaaminen voi erota OPSiin kirjoitetuista osaamistavoitteista. Toki muutosten tulee olla sen vaihtelun sisällä, joka alan osaamistarpeiden mukaisesti on järkevää.

Arviointi opinnollistamisessa on myös haaste, sillä jokaisen opiskelijan oppimisprosessi ja saavuttama osaaminen on erilainen. Jos kyseessä on opintojakson vaihtoehtoinen toteutustapa, niin pitää arvioida onko arviointi yhdenvertainen opintojakson perinteisen suorittamisen kanssa. Samoja arviointitapoja ei välttämättä ole järkevää käyttää, sillä paras tapa arvioida opinnollistaen saavutettua osaamista ei välttämättä ole samojen tenttien ja tehtävien suorittaminen kuin opintojakson suorituksessa käytetään. Myös opiskelijan suorittaessa henkilökohtaisen opintojakson, on arvioinnissa omat haasteensa – minkä arvosanan saavutettu uusi osaaminen saa, kun ei ole olemassa yhteisiä opintojakson arviointikriteereitä. Asiaa helpottaa, jos arviointi toteutetaan hyväksytty/hylätty asteikolla. Tuolloin ei tarvitse määritellä kuin mikä on riittävä osaamistaso hyväksyttyyn suoritukseen.

Opinnollistamisen kokemuksia (OHJUS-hankkeessa)

OHJUS-hankkeessa (2021 – 2023) yhtenä tavoitteena oli testata mallia, jossa ammattikorkeakouluopintoja suoritetaan työssäoppien eli opinnollistamalla. Malli nimettiin korkeakouluopintoja työssä oppien -malliksi. Hankkeessa keskityttiin opiskelijalähtöisen opinnollistamisen käytäntöihin Tampereen (TAMK) ja Turun ammattikorkeakouluissa (Turku AMK). TAMK pilotoi opinnollistamista insinööri (AMK) biotuotetekniikka, insinööri (AMK) laboratoriotekniikka ja metsätalousinsinööri (AMK) tutkinnoissa. Turku AMK pilotoi opinnollistamista tradenomi-tutkinnossa.

Seuraavassa on kuvattu hankkeen aikana saatuja kokemuksia.

Opinnollistamisesta sopiminen

Koska opinnollistamisessa opiskelija käyttää työnantajan aineistoja oppimiseen ja sen todentamiseen, niin hankkeessa todettiin tarpeelliseksi tehdä aineistojen avaaminen näkyväksi sopimuksien avulla. Erotettiin kaksi erilaista sopimusta – ensimmäisessä, opinnollistamissopimuksessa, työnantajan, oppilaitoksen edustajat sekä opiskelija sopivat, että työnantajan aineistojen käyttö on mahdollista ja miettivät mitä osaamista hankitaan ja missä tehtävissä osaamista kertyy. Lisäksi tässä sopimuksessa voidaan nimetä työpaikkamentori, kuka tukee oppimista työpaikalla.

Toinen sopimus nimettiin oppimissopimukseksi, jossa määriteltiin tarkemmin mm. Osaamistavoitteet, aikataulu, missä työtehtävissä mitäkin osaaminen kertyy, millä teoriatiedolla työpaikalla tulevaa osaamista täydennetään, miten kertyvä osaaminen dokumentoidaan ja miten osaaminen näytetään.

Opinnollistamisen kaksi prosessia

OHJUS-hankkeessa löydettiin kaksi erilaista prosessia: Työn opinnollistamisprosessi, kun osaamista voi hyödyntää osana OPSin mukaisia AMK-opintoja ja toinen, kun työssä kertyy jotain uutta ja erilaista osaamista, jota ei ole sisällytetty opetussuunnitelmaan, mutta voidaan sisällyttää osaksi opiskelijan henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa. Kahta prosessia kuvataan jatkossa case 1:nä ja case 2:na. Case 3:ssa kuvataan Turku AMKin TOO-mallia yhden opintojakson avulla tradenomiopinnoissa.

Case 1: Esimerkki TAMKin prosessista, kuinka TAMKin opiskelija voi suorittaa opintoja työssä oppien eli opinnollistaen, kun työtehtävässä karttuva osaaminen on OPSin mukaista sisältöä.

Prosessin kuvaus

Opiskelija huomaa, että työssä kertyy osaamista, joka on osaamistavoitteena jollakin opetussuunnitelmassa määritellyllä opintojaksolla.
Opiskelija keskustele ja sopii työnantajan kanssa työskentelyä osaamisen hankkimiseen ja sen näyttämiseen.
Opiskelija sopii opintojakson vastuuopettajan kanssa suorittavansa opintojakson tai sen osan hankkimalla tavoitteiden mukaiset osaamiset työtehtävässään.
Opiskelija tekee yhdessä opintojakson vastuuopettajan ja työnantajan kanssa osaamissopimuksen, jossa sovitaan seuraavat asiat: Mitä osaamista hankitaan työssä oppien, missä työtehtävissä osaaminen kertyy ja millä teoria-aineistolla osaamista täydennetään. Kuka työpaikalla toimii tukena eli työpaikkamentorina ja miten hankittu osaaminen näytetään ja arvioidaan.
Opiskelija toteuttaa sopimuksen mukaisia työtehtäviä ja perehtyy sovittuihin teorialähteisiin. Hän valmistautuu näyttämään tavoitteiden mukaisen osaamisen sovitulla tavalla. Työpaikkamentori on opiskelijan tukena koko prosessin ajan.
Opiskelija osoittaa osaamisen opettajalle. Näin opiskelija saavuttaa osaamisen, joka aiemmin on sovittu: Esimerkiksi työpäiväkirjalla, raportilla, esityksellä tai muulla vastaavalla.

Kuvassa 1 on esitetty opiskelijan toimintaohjeet.

Kuva 1. Opiskelijan toimintaohjeet, kun työtehtävässä karttuva osaaminen on OPSin mukaista sisältöä.

Case 2: Esimerkki TAMKin prosessista, kuinka TAMKin opiskelija voi suorittaa opintoja työssä oppien eli opinnollistaen, kun osaaminen ei sisälly OPSin opintoihin. Osaamistavoite on jotain uutta ja erilaista.

Prosessin kuvaus

Opiskelija huomaa, että työssä kertyy osaamista, joka on hyödyllistä tulevien tutkintojen tarjoamissa työtehtävissä. Osaamista ei ole kuitenkaan sisällytetty opetussuunnitelmaan. Opiskelija haluaa toisenlaista osaamista, kuin muut tutkinnonsuorittajat.
Opiskelija keskustelee ja sopii työnantajan kanssa työskentelystä osaamisen hankkimiseksi ja sen näyttämiseksi.
Opiskelija sopii koulutuksen tutkintovastaavan kanssa, että sisällyttää tutkintoonsa toisenlaista osaamista, jonka hän hankkii oppien osana työn tekemistä. Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS) päivitetään ja samalla sovitaan, jos jotain jää pois aiemmin tehdystä suunnitelmasta.
Opiskelija tekee yhdessä tutkintovastaavan kanssa tai hänen valtuuttaman opettajan ja työnantajan kanssa osaamissopimuksen, jossa sovitaan seuraavat asiat: Mitä osaamista hankitaan työssä oppien, missä työtehtävissä osaaminen kertyy ja millä teoria-aineistolla osaamista täydennetään. Kuka työpaikalla toimii tukena eli työpaikkamentorina ja miten hankittu osaaminen näytetään ja arvioidaan.
Opiskelija toteuttaa sopimuksen mukaisia työtehtäviä ja perehtyy sovittuihin teorialähteisiin. Hän valmistautuu näyttämään tavoitteiden mukaisen osaamisen sovitulla tavalla. Työpaikkamentori on opiskelijan tukena koko prosessin ajan.
Opiskelija osoittaa osaamisen opettajalle. Näin opiskelija saavuttaa osaamisen, joka aiemmin on sovittu: Esimerkiksi työpäiväkirjalla, raportilla, esityksellä tai muulla vastaavalla

Kuvassa 2 on esitetty opiskelijan toimintaohjeet.

Kuva 2. Opiskelijan toimintaohjeet, kun työtehtävässä karttuva osaaminen ei ole OPSin sisältöä.

Case 3: Esimerkki Turku AMKin prosessista yhden opintojakson osalta ja TOO-mallista. Kyseessä Työyhteisöosaaminen 10 op -opintojakso

Kuva 3. Tradenomiksi työssä opitulla osaamisella -prosessikuvaus

TOO-malli – Tradenomiksi työssä opitulla osaamisella:

TOO–mallissa opiskelijat suorittavat OPSin mukaisia opintoja työpaikalla.
Työssä oppimisesta tehdään suunnitelma opiskelijan ja Turku AMK:n välillä. Työssä oppimiseen soveltuvia opintojaksoja on alkuvaiheessa kartoitettu opiskelijan kanssa. Tässä kuvassa ei ole esitetty koko malliin liittyviä vaiheita, vain pilottiopintojaksoon liittyvät vaiheet.
Mallissa kunkin lukukauden aikana suoritettavat opintojaksot täsmentyvät lukukauden alkuun mennessä.
Opiskelijat saavat opintojaksoista arvosanan (joissain tapauksissa arvosana on HYV (=hyväksytty).

Lähteet ja aineistolinkit

Kotila, Hannu, et al. (2016) Opi työssä: uusia toimintamalleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen. Julkaisussa Oosi, Olli; Jauhola, Laura; Rausmaa, Salla; Haila, Katri, (toim.) Miten osaaminen näkyväksi? TEM 28/2020.

Mäki Kimmo, Moisio Anu ja Aura Pirjo (2017). Kolme kulmaa opinnollistamiseen: opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista ja vinkeistä. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Haaga-Helian julkaisut.

Pettersson Alisa (2018). Work & Study, opi työssä. Näkökulmia työn opinnollistamisen ohjaukseen. Viitattu 17.1.2023 https://uasjournal.fi/2-2018/work-study-opi-tyossa-nakokulmia-tyon-opinnollistamisen-ohjaukseen/

Digivisio 2023 digipedagogiikkakoulutus, Modulaarisuus oppimisessa ja opetuksessa: Mistä puhumme, kun puhumme modulaarisuudesta? (video, 13:24 min).