Ohjaus

Oppiminen, opintojen eteneminen ja osaamistavoitteissa määritelty osaaminen vaativat jatkuvaa oppimisen ohjausta. Ohjaukseen kuuluu läheisesti myös oppimisprosessin aikainen palaute, jonka yhtenä tehtävänä on suunnata osaamistavoitteisiin. Oppimisprosessin suunnitteluvaiheessa on tärkeää tunnistaa ne ohjauksen tilanteet ja vaiheet, joissa opiskelija tai oppijayhteisö tarvitsee ohjausta. Nämä oppimisen ja osaamisen kehittymisen kannalta nk. kriittiset vaiheet tulee tunnistaa ja suunnitella sekä aikatauluttaa ohjausta.

Ohjausta suunniteltaessa voidaan erottaa ja toisaalta yhdistää erilaisia ohjausprosesseja mielekkäällä tavalla:
– opittavan tiedollisen aineksen oppimiseen (kognitiivinen prosessi)
– työprosessi ja taitojen oppiminen (operationaalinen prosessi)
– kasvun kehittyminen (sosiaalinen prosessi)
– itsereflektio (reflektiivinen prosessi)

Ohjausta voi muotoilla ryhmä-, pari- tai yksilötyöskentelyä tukevaksi sekä samalla miettiä mihin ohjaus kohdistuu, kuka ohjaa ja missä ympäristössä.
Käytännössä kannattaa hyödyntää myös muita asiantuntijatahoja ohjauksen tukena. Oppijayhteisön ohjausta suunniteltaessa ja toteutettaessa kannattaa huomioida ryhmädynamiikan kannalta ryhmän muotoutumisen erivaiheet.

Ohjauksen yhtenä tavoitteena on kehittää myös opiskelijan omaa ajattelua, itseohjautuvuutta ja reflektointitaitoja. Reflektointi edistää opiskelijoiden oman toiminnan, osallistumisen, kokemusten ja havaintojen auki puhumista sekä niistä edelleen oppimista. Reflektoinnin kehittymisen tukena on hyvä käyttää laadittuja arviointikriteereitä, joita vasten opiskelija peilaa omaa oppimistaan ja osaamisen kehittymistä.

Ohjaukseen liittyy läheisesti termi ’scaffolding’, jossa korostetaan ohjaajan opettajan roolia opiskelijan omien ajattelu- ja oppimisprosessien tukijana. Scaffolding-termi voidaan ymmärtää oppimisen oikea-aikaisena tukemisena, joka taas linkittyy läheisesti Vygotskyn käsitteeseen lähikehityksen vyöhykkeestä (Zone of Proximal Development).

Linkit tarkistettu 8.3.2021