Kulttuuritietoisuus

Korkeakouluyhteisö on jo lähtökohtaisesti monikulttuurinen: Suomessa elää ja asuu kulttuurisesti ja etnisesti moninainen väestö. Lisäksi kulttuurien moninaisuus on vaihto-opiskelijoiden ja maahanmuuttajien rikastamaa. Osa koulutusohjelmista tai opintojaksoista on lähtökohtaisesti suunniteltu suoritettavaksi muulla kielellä kuin suomeksi, mikä mahdollistaa erikielisten opiskelijoiden sujuvamman osallistumisen. Tämän lisäksi myös suomenkielisessä koulutuksessa on huomioitava opiskelijoiden erilaiset kulttuurit sekä kielelliset valmiudet.

Mistä puhutaan, kun puhutaan kulttuuritietoisuudesta?

Kulttuuritietoisuudessa keskeistä on ymmärtää kulttuurin käsite.  Kulttuurin monissa määritelmissä oleellisena piirteenä on yhteisöllisyys. Kulttuurin ytimenä on aina jokin jaettu tapa ymmärtää ja tulkita maailmaa – kulttuuri yhdistää ihmisryhmää ja samalla erottaa ryhmän jäsenet muista ihmisryhmistä. Kulttuurit muuttuvat ja sekoittuvat, mutta toisaalta myös säilyvät sukupolvelta toiselle, koska ihmisellä on kyky kommunikoida ja siirtää sukupolvelta toiselle kumuloituvaa tietoa kielen avulla. 

Oma kulttuuri on tavallaan näkymätön niin kauan, kun sitä ja sen vaikutusta omaan käytökseen ja ajattelutapoihin ei tiedosteta. Kulttuuritietoisuus tarkoittaa yksikertaisesti kykyä tunnistaa oma tapansa tulkita maailmaa ja osata nähdä se yhtenä tapana muiden mahdollisten tapojen joukossa.

Oppilaitosmaailmassa kulttuuritietoisuus näkyy etenkin kykynä havaita omia oppimiseen liittyviä itsestäänselvyytenä pitämiään asioita, eli tunnistaa oma oppimiskäsityksensä ja omaksumansa oppimiskulttuuri. Se on kykyä tutkia tietoisesti omia ajattelu- ja toimintatapoja, havaita eroavaisuuksia ja toimia joustavasti arvottamatta yhtä tapaa toista paremmaksi. Kulttuuritietoisesti toimiva opettaja tai ohjaaja näkee, miten hänen oma kulttuurinsa näyttäytyy käytännössä opetus- ja ohjaustyössä.

Kulttuuritietoisuus ei tarkoita, että hallitsen erilaisia kulttuurisia tapoja tai tietäisin vastausta jokaiseen kysymykseen, vaan, että kuulen ja tarkastelen avoimesti erilaisia merkityksiä, joita kohtaamisten osapuolet antavat asioille.

Oppimiskulttuureista

Tunnettujen kulttuuristen ulottuvuuksien pohjalta voi tehdä joitain oletuksia yleisten kulttuuristen erojen vaikutuksista oppimiskulttuureihin. Esimerkiksi niin sanotuilla Hofsteden ulottuvuuksilla (Hofstede 2005) on nähty olevan yhteyksiä oppimiskulttuureiden eroihin: Valtaetäisyys, epävarmuuden välttäminen, kollektiivisuuden aste, maskuliinisuuden aste, lyhyen ja pitkän tähtäimen orientaatio.

Etenkin kollektiivisuusasteen ja valtaetäisyysasteen erojen vaikutuksesta on näyttöä Euroopan ja Aasian oppimiskulttuureiden välillä (esim. Apfelthaler et al. 2007). Tutustu näihin eroihin ja siihen, miten ne voivat näkyä oppimisessa. Luonnollisesti kuitenkin on muistettava alue-, ryhmä-, luokka- ja yksilökohtainen vaihtelu kulttuurisen vaihtelun rinnalla ja siihen kietoutuneena.

Oikeus oppia omalla kulttuurisella tavallaan?

Lixian Jin ja Martin Cortazzi (mm. Cortazzi & Jin 2002) ovat tutkineet aasialaisten ja länsimaisten opiskelijoiden käsityksiä oppimisesta. Eräässä heidän tutkimuksessaan (Jin & Cortazzi 2017) selvitettiin korkeakouluopiskelijoiden suhtautumista kysymysten esittämiseen luokkatilanteessa, ja havaittiin, että kiinalaiset ja brittiopiskelijat tulkitsivat kysymisen luennolla hyvin eri tavoin.

Kiinalaiset opiskelijat näkivät aktiivisena oppimisena sen, että opiskelija keskittyy kuuntelemiseen mentaalisena aktiivisena toimintana. Kiinalaiset opiskelijat totesivat haluavansa lykätä kuuntelemisen aikana heräävät kysymyksensä tunnin ulkopuolelle tai jättää kysymyksen kokonaan kysymättä. He eivät pitäneet syynä arkuutta tai kasvojen menettämisen pelkoa, vaan kokivat, että kysymys tulisi muotoilla niin hyvin, ettei siihen ole tunnilla aikaa. He myös halusivat kunnioittaa opettajaa, ja kokivat, että yksittäinen opiskelija hukkaa toisten opiskelijoiden aikaa kysymyksellä, joka ei ehkä kiinnosta muita. Lisäksi he uskoivat, että hyvin valmistautunut opettaja kertoo asian myöhemmin, jos asia on tärkeä.

Brittiopiskelijoiden mielestä taas kysymysten esittäminen ja keskusteluun osallistuminen merkitsivät aktiivista oppimista. Brittiopiskelijat uskoivat, että opettaja odottaa kysymyksiä. He arvelivat, että opettaja voi jättää tarkoituksella jotain kertomatta aktivoidakseen opiskelijoitten omaa ajattelua sekä keskustelua.

Kiinalaisopiskelijat pitivät brittiopiskelijoita epäkunnioittavina ja kyvyttöminä kontrolloimaan käytöstään. Brittiopiskelijat puolestaan tulkitsivat kiinalaisten opiskelijoiden olevan arkoja, passiivisia tai välinpitämättömiä. Toisenlainen tapa käyttäytyä toisenlaisen oppimiskäsityksen pohjalta ja sen käytöksen virheellinen tulkinta johti siis eri tavalla käyttäytyvien ihmisten persoonallisuuden väärintulkintaan (Jin & Cortazzi 2017, 243).

Tämä esimerkkitapaus herättää kysymään, missä määrin kansainvälisessä oppimisympäristössä opiskelijoilla tulisi olla oikeus oppia omalla kulttuurisella tavallaan, silloin kun erilaiset oppimiskäsitykset kohtaavat. Kun monikulttuurisissa oppimistilanteissa tulee väistämättä tarvetta sopeutua toisenlaisiin oppimiskäsityksiin, olemmeko valmiita hyväksymään erilaisuutta ja joustamaan niin, että vähemmistöjenkään ei tarvitse tuntea omaksumiaan oppimiskäsityksiä väheksytyiksi tai oppijaidentiteettiään uhatuksi?

Muualla TLC:ssä

Työkaluja opettajalle S2-taustaisen opiskelijan huomioimiseen

Saavutettava opetus

Lait, asetukset ja säännöt

Linkit tarkistettu 15.9.2023