Luovuuden luominen – tulevaisuuden osaaminen syntyy vuorovaikutuksessa

9. elokuun 2022

Luovuus on korkeakouluopetuksessakin perustavanlaatuinen ja väistämätön ominaisuus. Ilman luovuutta ei ole tutkimusta, eikä liioin ylintä opetusta. On oletettavaa, että iso osa tutkijoista voi allekirjoittaa työnsä jonkinasteisen luovuuden. Kun puhutaan opetuksesta, luovuuden heijastus on haaleampi. Silti juuri luovuus tarjoaa loputtomasti uusien ideoiden, oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia.

Sanana luovuus saattaa säikähdyttää. Sanakirjamääritelmän mukaan se viittaa innovatiivisuuteen, inspiraatioon, lahjakkuuteen, mielikuvitukseen, jopa nerouteen. Luovuuden ei tarvitse olla kaukaisen mahtipontista, sillä se on lopulta hyvin inhimillinen ominaisuus. Tämä tarkoittaa samalla, että luovuuden ilmeneminen on yksilöllistä.

Korkeakoulutusta koskevissa keskusteluissa on korostunut se, että alakohtaisten taitojen hallinta ei ole osaamisena riittävää tulevaisuuden asiantuntijoille. Niiden ohella yhtä lailla tärkeää on geneerinen osaaminen, eli sellaiset tiedot ja taidot, joita tarvitaan kaikilla aloilla (ks. OKM 2021).

Keskeisinä geneerisinä osaamisina mainitaan usein esimerkiksi ongelmanratkaisutaidot, kyky perustella ja argumentoida, vuorovaikutustaidot, oppimiskyky – sekä luovuus (OKM 2021, 14–15, Opetushallitus 2019, 29). Näistä luovuus paikantuu usein muiden geneeristen osaamisten taustalle.

Opettajan olisi siis jollakin tavalla tuettava geneeristen osaamisten kehittymistä. Yleisesti ottaen Suomessa opettajilla, koulutusasteesta riippumatta, on varsin vapaat kädet opetusmenetelmien suhteen. Mikä mainio mahdollisuus – saada tehdä mitä tahansa! Mahdollisuudessa lymyilee myös haaste, sillä mitä tahansa voi näyttäytyä ikään kuin tyhjän paperin kauhuna.

On onnellista, että kauhun saa taltutettua lempein keinoin. Opetustilanteessa geneerisen osaamisen tukeminen toteutuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa. Se, millaiseksi vuorovaikutus muodostuu, vaikuttaa edelleen siihen, millainen tila luovuudelle jää. Vuorovaikutuksen laatu on nähdäkseni ensisijainen suhteessa opetusmenetelmään.

Luovuus ja vuorovaikutus korkeakouluopetuksessa ansaitsevatkin tulla esiin näkyvillä, raikkailla tavoilla. Tieteen ja taiteen luovuus ovat samaa perua, ja tämän voi valjastaa käyttöön vaikkapa yhdistämällä taiteessa tunnettuja keinoja tutkimukseen perustuvassa opetuksessa (vrt. Salonen & Joutsenvirta 2018, 94.).

Elokuussa luovuutta ja vuorovaikutusta pohditaan Pedaforumissa. Lämpimästi tervetuloa Improvisaatiosta transformaatioon -työpajaan, jossa tutkitaan improvisaatioteatterin periaatteiden soveltamista korkeakoulukontekstissa. Työpajassa teemoja lähestytään kognitiivista, kokemuksellista ja vuorovaikutteista näkökulmaa herättelevin sisällöin.

Iina Järvinen, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

Lähteet

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2021). Korkeakouluopiskelijoiden geneeristen taitojen arviointi – Kappas!-hankkeen tuloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:6. Saatavilla osoitteessa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162666.

Opetushallitus. (2019). Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019:3. Osoitteessa https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaaminen-2035.

Salonen, Arto O. & Joutsenvirta, Maria. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus 38(2), 84–101. Osoitteessa https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/88331/47498.