Kielitietoisemmaksi opettajaksi – Miksi ja miten?

Oletko mahdollisesti kuluvien kuukausien aikana ajautunut osallistunut Teams-palaveriin huonolla verkkoyhteydellä? Olet valmistautunut huolellisesti, mutta huomaat kyllä muiden osallistujien ilmeistä, että olet jähmettynyt heidän ruudulleen epäimartelevaan asentoon tai näytät ainakin puhuvan hidastetusti ja pätkittäin. Hallitset puheenvuorosi sisällön, olethan sen asiantuntija, mutta tavoitat kuulijasi vain osittain? Mitä teet? Miten odotat yleisösi suhtautuvat asiaan? Hanskat tiskiin ja kirves kaivoon? 

Voit myös miettiä kokemuksiasi lomamatkalla ulkomailla: tunnet ruokalistan sanaston, osaat kysyä reittiä rannalle, mutta entä jos joudutkin asioimaan lääkärissä tai löytötavaratoimistossa? Viestintäkumppanisi puhuukin sinulle vierasta kieltä murteellisesti tai hyvin nopeasti? 

Kyky asettua toisen asemaan tilanteessa, jossa viestijät eivät ymmärrä toisiaan täydellisesti, halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, on kielitietoisuuden ydin.

Kielitietoisuus on käsitteenä moniulotteinen ja hankala hahmottaa. Olemme Korko-hankkeessa määritelleet kielitietoisuuden kolmen eri näkökulman kautta: Kielitietoisuus tarkoittaa ensinnäkin sitä, että tunnistamme ympärillämme olevan kielten moninaisuuden ja huomioimme sen työssämme. Se on osa ajanmukaista opettajan ammattitaitoa: kyse ei siis ole erityisosaamisesta vaan läpileikkaavasta, kaikilta opettajilta vaadittavasta taidosta.

Toisekseen on ymmärrettävä, että kieltä ja sisältöä ei voi erottaa toisistaan. Opettaessamme sisältöjä opetamme samalla myös oman alamme kieltä ja olemme kielellisiä malleja, alamme kielen asiantuntijoita. Suomen kielen oppimista ei siis tapahdu vain suomen tunneilla, vaan se on jatkuva prosessi, jota jokainen opettaja voi kielitietoisella toiminnallaan tukea. 

Kolmanneksi kielitietoisuuteen liittyy myös ymmärrys kielitaidon kehittymisestä. Kielen oppiminen on yksilöllinen ja epätasainen prosessi, ja opiskelijan kielenosaamisen tason tulkitseminen on vaikeaa. Saatamme tehdä päätelmän hyvästä akateemisesta kielitaidosta pintasujuvan keskustelun perusteella, vastavuoroisesti saatamme arvioida opiskelijan ammatillisen osaamisen todellisuutta heikommaksi hänen kielitaitonsa perusteella.

Vieraskieliselle opiskelijalle kieli on siis sekä oppimisen kohde että oppimisen väline.

Audiolla opiskelijat Sahar ja Leyla kertovat, millaisia käytännön ongelmia he ovat kohdanneet korkeakouluopinnoissaan.

Kielitietoisessa toimintatavassa korostuu huomion kiinnittäminen omiin kielenkäyttötapoihin opetus- ja ohjaustilanteissa:

• Oman opetusalan kielenkäyttöä kannattaa pohtia. Mikä on tyypillistä oman alasi kielelle? Mitkä asiat toistuvat?
• Ennakointi auttaa jokaista opiskelijaa. Sanalistat, tuntien sisällöt sekä tärkeimmät materiaalit kannattaa pitää saatavilla jo etukäteen.  
• Ole selkeä. Puhu vain yhdestä asiasta kerrallaan ja käytä yksinkertaisia rakenteita. Toista ja korosta. Siirry sujuvasti aiheesta toiseen. 
• Käytä visuaalisia keinoja. 
• Älä kiirehdi. Varsinkin verkko-opetuksessa etenemistahti kiihtyy huomaamatta. Tauota ja hidasta, anna aikaa prosessointiin.     
• Varmista, että opiskelija tietää, mitä häneltä odotetaan. Mallivastaus tai esimerkki esseen rakenteesta voi joskus olla paikallaan. 
• Monikielisyys on resurssi: oppimista tapahtuu kaikilla kielillä, ja kieliä voi käyttää myös rinnakkain. 

Kyse ei siis ole valtavista muutoksista opetuksessa, vaan enemmänkin ajattelutavan muutoksesta, oman toiminnan ja sanoman selkiyttämisestä, josta hyötyvät kaikki opiskelijat.

Kirjoittajat Ella Hakala ja Johanna Granlund toimivat TUNI-yhteisön yhteisessä Korko-hankkeessa. Korko-hankkeen tavoitteena on sujuvoittaa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden pääsyä korkeakoulutukseen ja tukea korkeakouluopinnoissa selviytymistä ja työllistymistä. 

Korko-hanke on kerännyt tietoa kieli- ja kulttuuritietoisesta opetuksesta ja ohjauksesta Moodle-kurssille.