Erasmus+ -vaihdossa Ranskassa
Kevätlukukausi 2026
Erasmus+ akkreditointirahoituksella toteutettiin kevätlukukaudella 2026 lukiolaisten lyhyitä vaihtojaksoja eurooppalaisiin kumppanikouluihin. Seuraavassa Josefinan ja Essin kertomukset heidän vaihtokokemuksistaan Lycée Camille Guérin lukiossa Poitiersissa, Ranskassa.
Josefinan vaihtokokemus
Olin helmi-maaliskuun vaihteessa kahden viikon yksilövaihdossa Länsi-Ranskassa Poitiersin kaupungissa. Majoituin paikalliseen perheeseen, jossa vaihto-oppilaanani toimi minua vuotta vanhempi poika. Arkipäivinä olin vaihto-oppilaani mukana opiskelemassa paikallisessa lukiossa nimeltään Lycée Camille Guérin ja vapaa-ajalla tutustuimme Poitiersiin ja sen lähikaupunkeihin.
Kuulin vaihtoon lähtö mahdollisuudesta joulukuun tienoilla 2025 opettajani lähettämän Wilma-viestin kautta. Mahdollinen vaihto sijoittuisi osittain hiihtolomaviikon päälle, joten päätin lähteä rohkeasti kokeilemaan onneani ja hakemaan tätä vaihtoon lähtö paikkaa. Olinhan jo tähän mennessä käynyt kaksi B-tasoista ranskan kielen kurssia.
Matkani alkoi 21.2 lauantaita, kun lähdin junalla kohti Helsinkiä. Yövyin Helsingin lentokenttähotellissa yhden yön, sillä lentoni lähti jo varhain sunnuntaiaamuna kohti Pariisia. Hiihtolomaviikon alkaessa tiesin, että lentokentälle olisi hyvä saapua ajoissa. Lentoni laskeutui 22.2 aamupäivällä noin klo 10 Charles de Gaullen lentokentälle ja vastassani odotti hilpeä ranskalainen kaksikko. Vaihtoparini Samuel ja hänen isänsä Christoph. Minun onnekseni Samuel puhui erinomaista englantia, mutta Christoph oli sen saralla hieman ruosteessa. He ottivat minut erittäin lämpimästi vastaan ja juttumme lähti heti mukavasti aluille. Heitimme matkatavarani heidän autoonsa lentokentän parkkipaikalla ja suuntasimme junalla kohti Pariisia, sillä päivähän oli vasta alussa. Pariisiin saavuttuamme kävelimme mukavaan pikku kahvilaan, josta nappasimme mukaamme ranskalaisittain täytetyt patongit. Jatkoimme kävelyä ja istahdimme Notre-Damen edessä olevaan puistoon. Päivän aikana kävimme Notre-Damessa, Eiffel Tornilla sekä Grand Palais- museossa, johon pääsimme etuoikeutetusti kurkistamaan Christophin ystävystyttyä museon työntekijän kanssa. Olimme hieman hukassa yrittäessämme löytää tietä kohti Eiffel Tornia ja tämä työntekijä tarjoutui mukavasti auttamaan meitä. Matkallamme tornille poikkesimme tässä museossa ja kävi ilmi, että museossa pidettäisiin Chanelin Mens Fashion Week -show muutaman viikon kuluttua.
Iltapäivästä lähdimme takaisin kohti autoamme lentokentän parkkipaikalla ja edessämme odotti noin kolmen tunnin ajomatka Poitiersiin. Samuelin perheen vanha omakotitalo sijaitsi todella pienellä mutta sitäkin ihanammalla pikkukujalla. Kotona odottivat Samuelin perhe, joihin kuuluivat äiti, kaksi siskoa sekä toisen siskon perhe ja koira ja kissa. Annoin heille tuliaisina Suomesta Fazerin sinistä ja Geishaa, muumimukin, salmiakkia sekä Marimekon serviettejä. Kellon lyödessä noin 20 illalla keräännyimme yhteisen aterian ääreen ja tutustuimme toisiimme. Samuelia lukuun ottamatta muu perhe puhui hieman vaikeammin englantia mutta tämä ei minua haitannut, sillä olin jo entuudestaan päättänyt, että aioin yrittää parhaani käyttää mahdollisimman paljon ranskaa, jotta kehittyisin siinä paremmaksi.
Seuraavana aamuna odottikin jo ensimmäinen koulupäivä lukiolla, alkaen klo 8. Koulun sisäporteilla jokaiselta sisääntulijalta tarkastettiin heidän laukkujensa sisältö turvallisuuden takaamiseksi. Samuel tutustutti minua kouluntiloihin sekä ensimmäisten tuntien alkaessa hän esitteli minut ystävilleen. Koulupäivän pituus oli liki jokainen päivä klo 8–18.00, joka herpautti minua suomalaisena todella paljon. Samuel oli lukiossaan geopoliittisesti painotetulla linjalla, joten oppiaineisiin sisältyi runsaasti geopolitiikkaa, historiaa, englantia ja taloustietoa. Lounastauko vaihteli pituudellaan päivien aikana. Joskus se saattoi alkaa jo klo 12 ja kestää kolme tuntia mutta toisinaan se alkoi vasta klo 13 ja loppui klo 14. Koulussakin oli oma ruokalansa, mutta me lähdimme lounaalle aina Samuelin kotiin, sillä hän asui niin lähellä koulua. Lounaaksi söimme useimmiten pastaa, kananmunia ja leipää tai eilisen päivän iltaruokajäännöksiä. Koulussa opiskelu oli hyvin erilaista verrattuna Suomeen. Ensinnäkin mitään elektroniikkaa tai omia kirjoja ei käytetty, joten kaikki olennainen kirjoitettiin omaan muistivihkoon kuuntelemalla opettajaa.
Ensimmäisen viikon päivät olivat melko hektisiä ja parempi niin. Koulun jälkeen saatoimme usein lähteä Samuelin kanssa Poitiersin historiallisen kauniiseen keskustaan. Poitiers tunnetaankin juuri sen säilyneestä historiasta. Siellä sijaitsee mm. Saint-Jeanin kastekirkko 600-luvulta ja Notre-Dame-la-Grande 1100-luvulta. Koska Samuel on hyvin kiinnostunut historiasta, hän toimi erittäin hyvänä matkaoppaana. Kävimme kahviloissa ja maistelimme Ranskan ihanuusherkkuja. Hintataso oli Ranskassa melko lailla sama kuin Suomessa. Aina iltaisin kokoonnuimme yhteisen aterian ääreen koko perheen kanssa. Ruokamenut vaihtelivat aina pastasta kana- ja kasvispatoihin ja toisinaan illalliseksi valmistettiin tunnettuja ruokia kuten raclettea ja crêpejä. Perheen jäsenet söivät usein esim. hedelmää tai jugurttia jälkiruoaksi.
Vaikka kevät oli vasta alkamassa, oli monena päivänä lämpöasteita jopa yli 15. Ensimmäisenä keskiviikkona ajoimme koulun jälkeen La Rochelle nimiseen rantakaupunkiin Atlantin valtameren rannalla. Mukana autossamme olivat Samuel, Christoph sekä Essi. La Rochelle tunnetaan suurena purjeveneiden satamana mutta siellä sijaitsee myös paljon keskiaikaisia nähtävyyksiä kuten La Tour de la Chaîne. Kaupungissa ollessamme söimme kuuluisaa gelatoa, käveleskelimme ympäri upeita kujia sekä seilasimme vesilautalla pieneen saareen, josta pääsin pulahtamaan ensimmäistä kertaani Atlantissa. Kaupunki oli yhtä unelmaa.
Mieleenpainuvaksi asiaksi jäi myös reissumme Futuroscope-puistoon. Futuroscope on Ranskan toiseksi suosituin teemapuisto, joka sijaitsee lähellä Poitiers’ta. Se on tunnettu tulevaisuusteemaisesta, teknologiaan, multimediaan ja elokuvatekniikkaan perustuvista laitteistaan.
Kahden viikon jälkeen koittikin jo paluumatka Suomeen. Vaihtoperheeni vei minut erittäin ystävällisesti lentokentälle ja lentoni lähti iltapäivän tienoilla kohti Suomea.
Essin Erasmus+ vaihtokertomus
Omalta osaltani matka Ranskaan alkoi helmikuisena lauantaiyönä linja-autoasemalta, sillä olin saanut tietää vaihdon onnistumisesta ainoastaan muutamaa viikkoa aikaisemmin ja vain aamulentoja oli saatavilla. Ensimmäinen säikähdys sattui Pariisin lentokentällä, kun matkalaukkuhihna pysähtyi, mutta en ollut saanut omaa laukkuani. Tästä kuitenkin selvittiin kärsivällisyydellä.
Matkani Pariisista Poitiersiin olikin hieman monimutkainen, sillä matkustin lentokentällä junalla Pariisin keskustaan, kävelin juna-asemalta toiselle juna-asemalle ja sieltä hyppäsin junaan, joka vei minut määränpäähän. Paikalliset olivat aivan vastakohta suomalaisista, sillä sekä asemalla, että junassa oli todella ahdasta ja omasta tilasta ei ollut hajuakaan. Sainkin saapumisen jälkeen kuulla kuinka ranskalaisetkin välttelevät Pariisin junia niiden monimutkaisia reittejä.
Ranskalainen koulujärjestelmä, koulunkäynti ja kouluruoka sai minut todella arvostamaan suomalaista koulutusta ja Norssia. Päivät olivat kahdeksasta kuuteen, mutta päivän keskellä saattoi olla jopa kolmen tunnin mittainen ruokatauko. Kaikki koulutyö tehtiin paperille siten, että opettaja saattoi koko tunnin ajan puhua ja kirjoittaa muistiinpanoja taululle, jotka oppilaat sitten kopioivat omiin papereihinsa.
Paikalliset opettajat ihmettelivät kielitaitoani ja opinkin nopeasti, että ranskalaisille etenkin englanti, mutta myös muut kielet ovat haastavia oppia. Vahva ranskan kielen osaaminen paransikin valtavasti kokemusta, mutta auttoi myös selviämään hankalissa tilanteissa. Myös oma isäntäperheeni osasi vain ranskaa.
Viikon aikana tutustuimme myös paikallisiin nähtävyyksiin ja kulttuuriin yhdessä Josefinan kanssa. Kävimme kaupungilla, mistä löytyikin paljon historiallisia rakennuksia kaupungin keskiajalle ulottuvan historian takia. Matkustimme rannikolla sijaitsevaan la Rochelle-kaupunkiin ja kävimme la Futuroscope- huvipuistossa.
Ruoka oli tärkeä osa niin vaihtoviikkoa, kuin myös ranskalaista kulttuuria. Pääsimme maistamaan monia paikallisia erikoisuuksia, ja ruokailuhetket olivat usein pitkiä ja sosiaalisia. Perheiden kanssa syödyt illalliset tarjosivat tilaisuuden keskustella niin päivän tapahtumista kuin kulttuurieroista. Vaihtoviikko tarjosi paljon uusia kokemuksia, kehitti kielitaitoa ja antoi mahdollisuuden nähdä arkea toisessa maassa aivan eri näkökulmasta.
Paluumatka Suomeen tuntui haikealta, sillä viikko oli mennyt nopeasti ja uusia ystävyyssuhteita oli ehtinyt syntyä. Kokonaisuudessaan vaihtoviikko oli erittäin antoisa ja mieleenpainuva kokemus, josta jäi paljon hyviä muistoja.
