Sosiaaliantropologia

Yhteiskuntatutkimuksen ja sosiaaliantropologian opiskelijat ovat kirjoittaneet nämä tekstit Soveltavan antropologian kurssilla syksyllä 2025. Kurssin opettajina toimivat yliopistonlehtori Mari Korpela ja yliopisto-opettaja Arvi Pihlman.

• Antropologinen näkökulma kulttuurienvälisen ymmärryksen rakentajana (Aino Mustonen ja Elina Vihtari)
• Antropologia elämäntapamme kestämättömyyttä tarkastelemassa (Janne Ojala, Pinja Saine ja Tiina Vastamaa)
• Antropologian soveltaminen kaupunkitilan suunnittelussa (Martta Mustalahti, Julius Heino ja Johanna Westerholm)

Antropologinen näkökulma kulttuurienvälisen ymmärryksen rakentajana

Aino Mustonen ja Elina Vihtari 2025  

“Antropologinen ajattelu on ennen kaikkea näkökulma ja asenne: se on sellaista kiinnostusta ja halua ymmärtää.”

Näin kuvailee Mari Takalo antropologisen ajattelun ja näkökulman roolia työssään Maailmanvaihto ry:n järjestösihteerinä. Maailmanvaihto on kansalaisjärjestö, joka tarjoaa nuorille mahdollisuuksia kansainväliseen vapaaehtoistyöhön ja pyrkii tätä kautta rakentamaan kulttuurienvälistä ymmärrystä. Takalo opiskeli sosiaaliantropologiaa Tampereen yliopistossa 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa ja tunnistaa edelleen ajattelussaan sieltä ammennettuja näkökulmia, jotka ovat hyödyllisiä hänen työssään päivittäin.

Takalon elämässä käänteentekevä kokemus oli puolen vuoden pituinen vapaaehtoistyöjakso Nepalissa toisen yliopisto-opiskeluvuoden jälkeen. Arki uudenlaisessa kulttuuriympäristössä sai hänet kiinnostumaan erilaisista taustoista tulevista ihmisistä ja heidän ymmärtämisestään. Tämä sama kiinnostus toimi kantavana voimana sosiologian ja sosiaaliantropologian opinnoissa, ja ohjasi Takalon myöhemmin töihin Maailmanvaihtoon, jossa hän nykyään mahdollistaa oman vapaaehtoistyöjaksonsa kaltaisia kokemuksia muille. Uteliaisuus erilaisuutta kohtaan on opintojen ja työkokemuksen myötä syventynyt antropologiseksi ajatteluksi, näkökulmaksi ja asenteeksi.

Antropologian tuomista käytäntöön 

Antropologia tutkii ja pyrkii ymmärtämään ihmiselämää kaikissa sen muodoissa. Antropologian suuriin kysymyksiin lukeutuvat muun muassa kysymykset siitä, mitkä ovat ihmisen erityispiirteitä, miten ryhmät muodostuvat ja pysyvät yllä, mitä ovat uskonto, talous ja ihmisen itseys, ja miten näitä asioita voi tutkia ja ymmärtää. Vertailemalla elämäntapoja ja yhteiskuntia toisiinsa antropologit pyrkivät ymmärtämään ihmiselämän järjestymisen taustalla toimivia erilaisia logiikoita. 

Yleisissä mielikuvissa antropologia yhdistyy usein akateemiseen tutkimukseen – tyypillisesti kaukaisissa yhteisöissä tehtävään etnografiaan eli havainnoivaan kenttätyöhön. Nykyään antropologia kuitenkin kohdistaa katseensa myös omaan yhteiskuntaan ja kulttuuriin, ja antropologit työllistyvät yhä useammin akateemisten tahojen ulkopuolelle, kuten yrityksiin ja järjestöihin. Antropologinen näkökulma auttaa ymmärtämään merkityksiä, arvoja ja ihmisten käyttäytymistä niiden omissa kulttuurisissa viitekehyksissä. Inhimillisyys ja sosiaalisuus ovat perustavanlaatuisia ulottuvuuksia kaikenlaisessa toiminnassa – sellaisissakin kysymyksissä, joilla ei ensi näkemältä vaikuttaisi olevan tällaista ulottuvuutta.

Nykyisten yhteiskunnallisten ja globaalien ongelmien voi nähdä jopa kipeästi kaipaavan antropologisen näkökulman tuomista käytännön toimintaan. Antropologinen kyky ymmärtää erilaisia konteksteja ja toimia niiden välillä on tärkeä niin kansainvälisessä päätöksenteossa kuin ruohonjuuritasollakin – esimerkiksi Maailmanvaihdon kaltaisten järjestöjen kulttuurienvälistä ymmärrystä lisäävässä toiminnassa.

Ruohonjuuritason rauhantyön koordinointia

Maailmanvaihto ry on vuonna 1958 perustettu kansalaisjärjestö, jonka kautta nuoret aikuiset voivat lähteä vapaaehtoistöihin ulkomaille, ja joka vastaanottaa ulkomailta nuoria vapaaehtoistöihin Suomeen. Maailmanvaihto edustaa kansainvälistä, yli 40 maassa toimivaa ICYE (International Cultural Youth Exchange) -verkostoa. Maailmanvaihdon toimintaa ohjaavia ydinarvoja ovat kulttuurienvälinen oppiminen, globaali vastuu sekä yhdenvertaisuus. Takalo kuvaileekin kansainvälistä vapaaehtoistyötä ruohonjuuritason rauhantyöksi, jonka tavoitteena on esimerkiksi rikkoa erilaisia stereotypioita, rakentaa kulttuurien välistä ymmärrystä ja oppimista, edistää antirasismia sekä avartaa ihmisten maailmankatsomuksia. 

Takalon työtehtävät painottuvat Suomeen tulevien ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden töiden koordinoimiseen. Takalon työkenttä on laaja: siihen kuuluu niin hallinnollisia asioita, käytännön järjestelyjä kuin eri osapuolten auttamista ja konfliktitilanteiden ratkaisemistakin. Vapaaehtoiset voivat työskennellä esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa tai kehitysvammaisten työpajoissa. Takalo järjestää vapaaehtoisille työpaikkoja, suunnittelee vapaaehtoisten sijoittumista eri työpaikkoihin ja on apuna erilaisissa haasteissa. Työssä olennaista on tukea yhteistyötä suomalaisten vapaaehtoistyöpaikkojen ja ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden välillä.

Työskentelyä kulttuurin rajapinnoilla

Takalon työssä korostuu etenkin työskentely eri taustoista tulevien nuorten kanssa, ja hän toimii ikään kuin eri kulttuurien rajapinnoilla. Takalon työ liittyy siis vahvasti erilaisiin kulttuureihin, jotka ovat antropologian ydintä. Kulttuuri on hyvin keskeinen mutta kiistelty käsite antropologian alalla. Kulttuuria voidaan määritellä olevan ne kyvyt, käsitykset sekä käyttäytymisen tavat, jotka ihmiset ovat omaksuneet yhteiskunnan jäseninä. Kulttuuri voidaan nähdä myös olevan kaikkea, mitä ihmiset tekevät, ajattelevat ja sanovat yhteisön jäseninä. On tärkeä ymmärtää, että vaikka tietyllä yhteisöllä on jokin yhteinen kulttuuri, se ei tarkoita, että kaikki yksilöt ajattelisivat tai toimisivat samalla tavalla. Kulttuuri tarjoaa ikään kuin viitekehyksen ihmisen toiminnalle, mutta se ei määrää ihmisen toimintaa yksiselitteisesti. Ihmisen toimintaan vaikuttavat monet eri tekijät, kuten persoona, ikä, sukupuoli tai muu ominaisuus.  

Ihmiset tulkitsevat eri kulttuureja usein omien kulttuuristen silmälasiensa kautta. Antropologinen näkökulma voi auttaa luopumaan näistä oman kulttuurin värittämistä silmälaseista, ja auttaa tarkastelemaan kulttuureja niiden omista lähtökohdista käsin. Takalo korostaakin, että antropologiseen asenteeseen ja näkökulmaan kuuluu ajatus siitä, ettei kulttuuriin liittyvissä aiheissa ole oikeaa tai väärää. Sen sijaan on tärkeää ymmärtää, millaisesta taustasta ihminen tulee, ja millaisesta kulttuurisesta kontekstista hän tilanteita tulkitsee. Antropologinen näkökulma mahdollistaakin käyttäytymisen taustalla olevien tekijöiden esiin tuomisen.

“Antropologinen ajattelu on siltojen rakentamista ja toisaalta sitä, että ymmärtää niitä taustoja ja erilaisia ajattelumalleja liittyen esimerkiksi perheeseen tai hyvän työntekijän rooliin.”

Usein kulttuureita ajatellaan selvärajaisina ja pysyvinä “lokeroina”, kun taas antropologiseen ajatteluun kuuluu olennaisesti ymmärrys kulttuureista jatkuvasti muuttuvina. Ihmiset ovat myös usein sokeita omalle kulttuurilleen. Antropologia voi kuitenkin toimia työkaluna ymmärtää omaa kulttuuria ja nähdä se ikään kuin ulkopuolisen silmin.

Antropologiselle asenteelle on ominaista tarkastella ihmistä ja kulttuuria hyvin läheltä. Etnografiaa eli havainnoivaa kenttätyötä voidaan pitää antropologisen tieteen pohjana ja sen keskeisimpänä tiedonkeruun menetelmänä. Ajatuksena etnografiassa on, että ihmisten ymmärtämiseksi tutkijan tulisi viettää aikaa heidän parissaan havaintoja tehden ja heidän kanssaan keskustellen. Etnografia ei kuitenkaan liity pelkästään tieteellisen tutkimuksen tekemiseen, vaan sitä voi kuvailla omanlaisekseen tietämisen tavaksi. Etnografisen tietämisen ja ajattelun soveltaminen käytäntöön voi auttaa havaitsemaan ihmisten käyttäytymiseen ja ympäristöön vaikuttavia taustatekijöitä, jotka muuten jäisivät pimentoon.

Tulkkina eri kulttuurien välillä

“Antropologinen linssi auttaa tulkkina olemisessa suomalaisen kulttuurin ja vapaaehtoisten välillä.”

Takalo kuvailee antropologisen näkökulman ja osaamisen auttavan tulkkina toimimisessa vapaaehtoisten ja suomalaisen työkulttuurin välillä. Tulkilla ei tarkoiteta tässä yhteydessä perinteistä kielen tulkkaamista, vaan kulttuurien välisen ymmärryksen rakentamista. Takalo havainnollistaa tulkkaamisen merkitystä esimerkillään vapaaehtoisista, jotka tulevat hyvin hierarkkisista kulttuureista. Niissä erilaiset valtasuhteet ja ihmisten roolit ovat tarkasti määriteltyjä, mikä näkyy myös työ- ja koulumaailmassa. Tällaisista taustoista tulevien vapaaehtoisten kulttuuri ja suomalainen työkulttuuri voivat ajautua yhteentörmäykseen; suomalaisessa työkulttuurissa odotettu oma-aloitteisuus saattaa puuttua vapaaehtoiselta, koska hierarkkisissa kulttuureissa oma-aloitteisuus voidaan nähdä epäkohteliaana. Tämän vuoksi vapaaehtoiset saattavat jäädä odottamaan ohjeita ja käskyjä, kun taas suomalaisessa työkulttuurissa työntekijältä odotetaan omaa aktiivisuutta. 

Tällaiset erot saattavat johtaa väärinymmärryksiin sekä konfliktitilanteisiin vapaaehtoisten ja työpaikkojen välillä, jolloin kulttuurien tulkkaaminen osapuolten välillä on hyödyllistä. Takalo kuitenkin tähdentää, että vapaaehtoisen käyttäytymistä ei selitä vain se, minkälaisesta maasta tämä on kotoisin. Hän korostaakin intersektionaalisuutta, eli sitä, kuinka ihmisen toimintaan vaikuttaa samanaikaisesti monta risteävää tekijää, eikä ihmisiä tulisi nähdä vain tiettyjen kulttuuriryhmien edustajina.

Kulttuurien tulkkaamisesta puhuttaessa on myös hyvä tiedostaa, että kulttuurien välisen ymmärryksen rakentamisessa tulkkaaja ei voi olla täysin neutraali. Tulkilla on väistämättä oma taustansa, kokemuksensa ja ennakkokäsityksensä.. Tulkkaaminen edellyttääkin refleksiivisyyttä, joka tarkoittaa ymmärrystä siitä, miten esimerkiksi oma tausta, kokemukset ja asenteet voivat vaikuttaa tulkintojen muodostamiseen. Antropologinen näkökulma ja osaaminen antavat refleksiivisiä välineitä kulttuuritulkkina toimimiseen. 

Antropologia avaimena yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisussa

Nykyisessä yhteiskunnassamme erilaiset ihmiset ja kulttuurit kohtaavat kaikilla elämän osa-alueilla. On tärkeää ymmärtää, että “totuttu” tapamme elää on yksi monien muiden joukossa, eikä ole yhtä tiettyä oikeaa tapaa. Kun erilaiset kulttuurit kohtaavat, saattaa syntyä ristiriitatilanteita. Antropologinen osaaminen voi tarjota työkaluja näiden ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen. Kuten Takalon työssä, antropologi voi toimia esimerkiksi monikulttuurisissa työyhteisöissä rakentaen kulttuurienvälistä ymmärrystä ja tukea näin sujuvampaa vuorovaikutusta sekä yhteistyötä työntekijöiden välillä.

Ruohonjuuritason toiminnan lisäksi antropologisten näkökulmien soveltamista käytäntöön tarvitaan myös suuremman mittakaavan kysymysten pohtimiseen esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa. Ymmärryksen lisääminen erilaisten ihmisten ja tahojen välille on keskeistä esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon, eriarvoisuuden sekä erilaisten konfliktien ajassa. Etnografinen havainnointi voi auttaa paljastamaan ihmisten toiminnasta merkityksiä, jotka voivat olla ratkaisevia näiden suurten kysymysten kannalta. Olisikin tärkeää ymmärtää, etteivät suurten tai pienten mittakaavojen kysymykset ole kovin kaukana toisistaan. Antropologinen ajattelu voikin auttaa meitä juuri tässä: se opettaa, että pienten ilmiöiden ja yhteisöjen havainnointi lähietäisyydeltä voi kertoa meille jotain olennaista laajoista kysymyksistä ja ihmiselämästä ylipäänsä.

Keskeistä antropologisessa ajattelussa ja asenteessa on ihmislähtöisyys: pyrkimys ymmärtää ihmisiä heidän omista lähtökohdistaan käsin ja auttaa heitä ymmärtämään toisiaan. Nykyisessä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja ilmapiirissä ihmislähtöisen näkökulman voi toisinaan nähdä jääneen teknisyyden ja byrokraattisuuden varjoon. Antropologinen näkökulma nostaa kuitenkin ihmislähtöisyyden kaikkien yhteiskunnallisten haasteiden ja ilmiöiden keskiöön.

“Antropologinen ajattelu on mielestäni lähtökohtaisesti ihmisarvon kunnioittamista tai ihmisyyden arvostamista.”

Lähteet

AntroBlogi. ei pvm. “Mitä antropologia on?” Luettu 29. marraskuuta 2025. https://antroblogi.fi/antropologia/

Hylland Eriksen, Thomas. 2004. Toista maata? Johdatus antropologiaan. Gaudeamus.

Ilpala, Aleksi. 2017. “Soveltava antropologia”. AntroBlogi. https://antroblogi.fi/2017/06/soveltava-antropologia/

Maailmanvaihto. ei pvm. “Maailmanvaihto – ICYE Finland.” Luettu 29. marraskuuta 2025. https://maailmanvaihto.fi/maailmanvaihto-icye-finland/ 

Monaghan, John ja Peter Just. 2000. Social and Cultural Anthropology: A Very Short Introduction. Oxford University Press.

Podjed, Dan ja Meta Gorup. 2021. “Introduction: Why does the world need anthropologists?” Teoksessa Why the World Needs Anthropologists, toimittaneet Dan Podjed, Meta Gorup, Pavel Borecký ja Carla Guerrón Montero. Routledge.

Rosman, Abraham ja Paula G. Rubel, toim. 2003. Translating Cultures: Perspectives on Translation and Anthropology. Routledge.

Antropologia elämäntapamme kestämättömyyttä tarkastelemassa

Janne Ojala, Pinja Saine ja Tiina Vastamaa 2025

Avaat roskakatoksen oven, ja huomaat jonkun jättäneen sinne nojatuolin. Linnut ovat kaivaneet ja repineet pikaruokaravintolan paperipussin palasiksi oven viereisestä roskiksesta. Biojäteastiassa on muovipussi. Huokaiset. Onko tosiaan mahdotonta elää siistissä ympäristössä? Mikseivät ihmiset välitä siitä mihin roskansa heittelevät? 

Pysähdyt ajattelemaan. Mitä jos kukaan ei tyhjentäisi roska-astioita säännöllisesti? Olisiko tilanne eri, jos näkisimme jätteen kerääntymisen konkreettisemmin? Onko kierrätyksen ongelmat sääntöjen ymmärtämisessä, noudattamisessa, vai sittenkin niiden laatimisessa? Miten paljon elämäntapamme vaikuttaa jätteen syntymiseen? 

Ympäristö- ja jäteantropologia tarjoavat juuri tällaisia uudenlaisia näkökulmia, eikä pelkästään yliopiston tutkijoille, vaan kaikille, jotka työskentelevät ihmisten, yhteisöjen, organisaatioiden tai resurssien parissa. Kysymys ei ole vain siitä, miten jäte kierrätetään tai miten ympäristöä kuormitetaan, vaan siitä, millaisia kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia merkityksiä jätteen taakse kätkeytyy. Antropologian avulla voidaan ymmärtää, miten ihmiset ja yhteiskunnat suhtautuvat jätteeseen. Kuten jätetutkija Joshua Reno muistuttaa, jäte ei ole pelkästään teknologiaa ja infrastruktuuria, vaan sillä on myös kulttuuri. 

Jätetutkija Joshua Reno 

Haastattelimme ympäristöantropologi Joshua Renoa, joka työskentelee Binghamtonin yliopistossa New Yorkissa. Hänen työnsä on keskittynyt erityisesti siihen, millainen vaikutus jätteellä on ihmisiin, eläimiin, talouteen, sekä yhteiskunnalliseen liikehdintään Yhdysvalloissa. Kysyimme, miten hänen mielestään antropologista tietoa voidaan soveltaa ympäristö- ja jätekysymyksiin. 

Renon mukaan antropologialla on ainakin kaksi vahvuutta jätetutkimuksessa. Ensinnäkin antropologit ovat hyviä kuuntelemaan ihmisten ajatuksia ja huolenaiheita arkisella tasolla. Antropologien on myös mahdollista toimia sillanrakentajina sellaisten ihmisten välillä, jotka normaalisti olisivat toisiaan vastaan. Toinen antropologian vahvuus on siinä, että koulutuksensa aikana he usein perehtyvät muihin kulttuureihin ja oppivat erilaisia tapoja järjestää yhteistä elämää. Oman yhteiskuntansa lisäksi he ovat kiinnostuneita myös ympäröivästä maailmasta, ja osaavat kyseenalaistaa ja vertailla kulttuurisia itsestäänselvyyksiä. Tavanomaisesti jätettä ajatellaan teknologian ja infrastruktuurien kautta, mutta antropologia nostaa esiin myös sitä, miten ihmiset ympäri maailman ja kautta historian ovat eläneet jätteen kanssa. Antropologian avulla jätettä voidaankin tutkia kulttuurisella tasolla, mikä auttaa ymmärtämään sitä, miten eri paikoissa ihmiset voivat ajatella ja olla vuorovaikutuksessa jätteen kanssa hyvin erilaisin tavoin. 

Jäte, roska, ylijäämä...? 

Jäteantropologia tutkii ihmisen ja jätteen välistä suhdetta – toisin sanoen sitä, mitä jätteemme kertoo meistä, kulttuureistamme ja yhteiskunnistamme. Jäteantropologit kysyvät muun muassa, mitä jäte on: Mitä pidämme arvokkaana, mitä tarpeettomana, ja miten nämä käsitykset rakentuvat? Milloin ja miksi jokin muuttuu “roskaksi”? Jätettä ei tarkastella vain materiaalina tai määrinä, vaan prosessina, jossa yhdistyvät kulttuuriset, taloudelliset ja ekologiset seikat. Jäte ja pyrkimykset sen hallintaan kertovat kulutuksesta, moraalista, oikeudenmukaisuudesta, vastuusta ja vallasta.

Brittiläistä antropologia Mary Douglasia pidetään jäteantropologian yhtenä merkittävimmistä nimistä. Hänen mukaansa ”lika on ainetta väärässä paikassa”. Lika edustaa epäjärjestystä, joka on suljettava ulos. Usein jäte halutaan pitää piilossa katseilta. Järjestelmät, jotka auttavat ihmisiä hävittämään jätteitä, tuottavatkin usein harhan siitä, että koska jätettä ei ole näkyvissä, ei jätettä ole olemassakaan. Länsimainen jätehuolto pyrkii juuri tähän: kaatopaikat, kierrätysjärjestelmät ja infrastruktuurit piilottavat jätteen ihmisten arjesta.

Etnografisella tutkimuksella jäte voidaan tehdä näkyväksi ja tutkia, miten se muokkaa kulttuureitamme ja yhteiskuntiamme. Iso osa länsimaissa tuotetusta jätteestä kulkeutuu globaalin etelän maihin. Esimerkiksi vaateteollisuus lähettää käytettyjä ja myymättä jääneitä vaatteita matalamman tulotason maihin: Chilessä Atacaman autiomaassa oleva vaatevuori onkin jo niin suuri, että se näkyy avaruuteen saakka. Antropologian avulla näitä globaaleja jätevirtoja ja niiden paikallisia merkityksiä ja vaikutuksia voidaan tehdä näkyvämmäksi. 

Jäteantropologit tarkastelevat myös esimerkiksi elektroniikkajätteen kiertoa globaalissa etelässä, missä vanhoja tietokoneita ja puhelimia puretaan käsin arvometallien talteen ottamiseksi. Tutkimuksissa voidaan esimerkiksi selvittää miten tällaiset jätteenkierrätysprojektit vaikuttavat paikallisiin yhteisöihin. Toisissa tutkimuksissa keskitytään ruokahävikkiin tai dyykkaamiseen pohtien, miksi täysin syömäkelpoista ruokaa päätyy poisheitettäväksi ja miten “syömäkelpoisuuden” rajat määritellään sosiaalisesti. Jäteantropologian kiinnostuksen kohteina ovat myös roskien lajittelun kulttuuriset erot sekä kierrättämiseen liittyvät moraaliset tuntemukset, kuten ylpeyden, häpeän, ällötyksen, vastuun tai välinpitämättömyyden tunteet. 

Jäteantropologia liittyy läheisesti myös ympäristökriisiin ja kestävän kehityksen keskusteluihin. Tutkimalla sitä, miten ihmiset kokevat ja hallitsevat jätettä tai materiaalista ylijäämää, voidaan ymmärtää yhteiskuntien suhtautumista kulutukseen, vastuuseen ja luonnonvarojen rajallisuuteen. Jäte ei ole vain “jotain, josta halutaan eroon”, vaan se kertoo esimerkiksi arvoista, toiveista sekä pelosta ”sotkua” kohtaan. 

Antropologian kokonaisvaltainen ote mahdollistaa sen, että paikallinen tieto voidaan liittää laajempiin konteksteihin kuten globaaliin talousjärjestelmään tai suuryhtiöiden toimiin ja tuoda tätä tietoa laajemmalle yleisölle. Antropologiassa ympäristökysymyksiä siis tarkastellaan rinnakkain paikallisen arjen ja yhteiskunnallisten valtasuhteiden sekä poliittisten että taloudellisten rakenteiden kanssa. Tutkijoiden tieto voi myös tukea paikallisia vaikutusmahdollisuuksia ja parantaa paikallisten ihmisten elinoloja. Toisinaan tutkijat myös osallistuvat kansalaisliikkeiden toimintaan. Tällaista tutkimusotetta kutsutaan aktivistitutkimukseksi tai toimintatutkimukseksi. 

Antropologit jätteen kentillä

”Kaatopaikkaa ympäröivillä teillä ihmiset valittivat tien varrella olevasta pölystä ja roskista. He pelkäsivät, että se oli saastunutta. Sen sijaan, että olisi vain sanonut "he ovat väärässä!", yksi kaatopaikan työntekijöistä noudatti neuvoani pesujärjestelmän luomiseksi, jotta kuorma-autot voitaisiin pestä nopeasti kaatopaikalta poistumisen ja tielle palaamisen välissä. Se ei ratkaissut suuria ongelmia, mutta ainakin siinä etsittiin vaihtoehtoisia keinoja, jotka eivät kummunneet oikeusjutuista ja sääntelylaeista.” -Joshua Reno 

Työssään antropologit solmivat suhteita monenlaisiin ihmisiin. Suhteidensa kautta he voivat toimia ymmärryksen välittäjinä eri osapuolten välillä. Ympäristöantropologia törmää väistämättä myös globaaleihin terveyteen liittyviin kysymyksiin. Monet tutkimukset ovatkin käsitelleet sitä, miten esimerkiksi tietyt kemikaalit voivat olla haitallisia ihmisille, eläimille ja kasvistolle. Vasta viime aikoina on enemmän alettu tutkia sitä, millaista sosiaalista kärsimystä jätteet aiheuttavat ja miten ne vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. 

Antropologit Nanda Kishore Kannuri ja Sushrut Jadhav ovat tutkineet etnografisten menetelmien (eli osallistuvan havainnoinnin) avulla puuvillan viljelijöiden hyvinvointia Telanganassa, Intiassa. Nykyaikaiset viljelymenetelmät, lannoitteiden ja kemikaalien käyttö, köyhdyttävät paikallisen luonnon biodiversiteettiä, mutta kasvattavat satojen määrää. Samalla maanviljelijät saavat kemikaaleista monenlaisia oireita, kuten huimausta, pahoinvointia ja ihon kutinaa. Kannurin ja Jadhavin tutkimuksessa jotkut maanviljelijöistä yhdistivät nämä oireet maanviljelijöiden ja heidän perheidensä parissa havaittuihin korkeaan syövän, diabeteksen ja mielialahäiriöiden esiintyvyyteen. Tutkimuksessa huomattiin, että osittain tämä johtui siitä, ettei maanviljelijöitä ollut koulutettu käyttämään suojavälineitä. Antropologisella tutkimuksella vaikutettiin myös siihen, että maanviljelijöiden ja heidän perheidensä kokemat fyysiset ja psyykkiset terveysvaikutukset tulivat paremmin terveysviranomaisten tietoon, jolloin oli myös mahdollista puuttua näihin ongelmiin. 

Antropologit ovat tutkineet myös muovijätettä. Tutkimuksen kohteena voi olla esimerkiksi se, miten muovit integroidaan osaksi yhteiskuntaa, tuotetaan, käytetään ja heitetään pois. Voidaan myös tutkia erilaisia tapoja, joilla ihmiset kuvaavat, ymmärtävät, sietävät ja arvostavat muoveja tai jättävät ne kokonaan huomiotta. Muovi onkin aiheuttanut merkittäviä muutoksia yhteiskuntiin ja vaikuttanut kulutuksen kasvuun – ja jälleen kerran negatiiviset seuraukset kasautuvat köyhempiin yhteiskuntiin.

”Koska insinöörit johtavat jätehuoltoa kaikkialla maailmassa, on taipumus ajatella, ettei jätteellä ole kulttuuria, ainoastaan teknologia ja infrastruktuuri, joka paranee ajan myötä. Antropologian etuna on, että se tekee normaaliksi ihmetellä sitä, miten ihmiset ympäri maailman ja läpi historian ovat olleet vuorovaikutuksessa jätteiden kanssa. Tähän havaintoon perustuen olen usein tuonut esiin, että kaatopaikkojen suurin kysymys ei ole vain se, mitä ne tekevät maailmalle, vaan se, mitä ne tekevät kulttuuriselle mielikuvituksellemme.” - Joshua Reno

Monille antropologeille jäte onkin ihmiskunnan peili. Jätteenkäsittelyllä ei pyritä vain järjestykseen, vaan se on prosessi, joka muokkaa ideaalejamme ja mielikuvitustamme. 

Lähteet

Douglas, Mary. 1966. Purity and Danger: An Analysis of Concepts of Pollution and Taboo. Routledge. 

Kannuri, Nanda Kishore ja Sushrut Jadhav. 2018. “Generating toxic landscapes: impact on well-being of cotton farmers in Telangana, India.” Anthropology & Medicine 25 (2): 121–140. https://doi.org/10.1080/13648470.2017.1317398

Reno, Joshua. 2015. “Waste and Waste Management.” Annual Review of Anthropology 44 (1): 557–572. https://doi.org/10.1146/annurev-anthro-102214-014146 

Sinervo, Riku, Tiina Paajanen, Vilma Turkki ja Kari Herlevi. 2022. “10 kiertotalousehdotusta Suomelle.” Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/10-kiertotalousehdotusta-suomelle/

Antropologian soveltaminen kaupunkitilan suunnittelussa

Martta Mustalahti, Julius Heino ja Johanna Westerholm 2025

Johdanto

Väestön ja palveluiden siirtyessä yhä enemmän kaupunkeihin on tärkeää, että kaupunkitilat vastaavat ihmisten jokapäiväisiä tarpeita. Antropologinen katse kaupunkeihin voi tuoda esiin arvokasta tietoa kaupunkisuunnittelun ja tilankäytön vaikutuksista ihmisten elämään.

Siinä missä arkkitehti tai kaupunkisuunnittelija saattaa hahmottaa kaupungin rakennuksien karttana ja infrastruktuurina, antropologi on kiinnostunut kaupunkitilasta ennen kaikkea elävänä, kokemuksellisena ja merkityksellisenä ihmisten arjen paikkana. Antropologia kiinnostavat esimerkiksi kysymykset siitä, kuka saa käyttää tiettyjä tiloja, millaisia suhteita ja käytäntöjä tila mahdollistaa tai rajoittaa, sekä miten historialliset muistot ja paikalliset tarinat vaikuttavat tilojen kokemiseen. 

Kun ihmiset kokoontuvat tai ottavat julkista tilaa haltuunsa eri tavoin, kuten mielenosoituksissa tai markkinoilla, he samalla muokkaavat tilaa tietynlaiseksi ja neuvottelevat sen käytöstä. Ihmiset siis antavat tilalle ja sen käytölle uusia merkityksiä. Tilojen tutkimuksessa antropologia näyttää, miten eri ihmiset voivat kokea saman tilan monilla eri tavoilla. Tällöin myös kysymykset yhteisöllisyydestä, eriarvoisuudesta ja vallasta nousevat keskeisiksi. 

Antropologiassa käytettävät tutkimusmenetelmät, kuten etnografinen havainnointi, mahdollistavat tiloja käyttävien ihmisten näkökulmien huomioimisen suunnittelun eri vaiheissa. Näitä näkökulmia voidaan tuoda suunnitteluun esimerkiksi suunnittelemalla asioita paikallisesti ihmisten kanssa. Antropologit ovatkin lisänneet paikallisten ihmisten osallistumista sekä tutkimuksen tekoon että kaupunkitilojen suunnitteluun ja kehittämiseen.

Etnografia ja antropologian soveltaminen

Etnografisessa tutkimuksessa jalkaudutaan ihmisten pariin, keskustellaan heidän kanssaan ja havainnoidaan heidän toimintaansa. Tiedon ajatellaan rakentuvan ja muokkaantuvan yhteistyössä tutkimukseen osallistuvien ihmisten kanssa, jolloin heitä ei nähdä vain tutkimuskohteina vaan aktiivisina tiedon tuottajina. 

Yhdysvaltalaisen antropologin ja aktivistin Lisa Peattien työ havainnollistaa hyvin tätä lähestymistapaa. Osallistuessaan Venezuelassa Ciudad Guayanan kaupungin suunnitteluun 1960-luvulla Peattie havaitsi, että paikallisten asukkaiden arjen käytännöt ja tarpeet erosivat huomattavasti suunnittelijoiden alkuperäisistä visioista. Toimimalla välittäjänä yhteisön kokemuksien ja virallisen suunnittelun välillä hän osoitti, että erot tarpeissa ja suunnittelussa voivat johtaa epäonnistuneisiin tai huonosti toimiviin kaupunkiympäristöihin. 

Monenlaiset näkökulmat tilankäyttöön

Kaupunkitilan etnografinen tutkimus on tuottanut tietoa siitä, miten ihmiset käyttävät tiloja, millaisiin käyttötapoihin tilan suunnittelu ohjaa sekä keitä tilat oikeasti palvelevat. Esimerkiksi pyörätuolilla liikkuva huomaa päivittäin, onko tilojen tai palveluiden suunnittelussa otettu huomioon myös esteettömät liikkumismahdollisuudet. 

Antropologinen tutkimus korostaa, että tilat ovat myös vallan ja eriarvoisuuden näyttämöitä. Julkiset tilat voivat näennäisesti olla avoimia kaikille, mutta todellisuudessa sulkea ulos tiettyjä ryhmiä, kuten nuoria, maahanmuuttajia tai asunnottomia, vedoten esimerkiksi turvallisuuteen ja järjestykseen. Antropologi Pekka Tuomisen etnografisessa tutkimuksessa Helsingin Kontulassa nousi esiin, kuinka paikalliset eläkeläiset häädettiin Kontulan ostoskeskuksen mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiville suunnatuista tiloista viranomaisten määräyksellä. Eläkeläisten ajateltiin nauttivan tiloista ja palveluista, jotka eivät heille kuuluneet, sekä vakoilevan huumeiden käyttäjiä. Tilojen käyttöä ei ollut suunniteltu eläkeläisiä ajatellen, jolloin eläkeläisten oleskelu paikalla muodostui viranomaisille ongelmaksi.

Etnografiset tutkimukset siis paljastavat, että tiloja saatetaan käyttää eri tavoin kuin suunnittelijat alun perin tarkoittivat. Ihmiset muokkaavat ja neuvottelevat tilaa omiin tarpeisiinsa. Kontulan eläkeläisryhmän tilankäytön halun takaa paljastui yhteisöllisyyden ja spontaanien sosiaalisten kohtaamisten kaipuuta, jota heidän asuinympäristönsä ei muutoin tarjonnut. Mitä jos antropologeja olisi ollut alusta asti mukana kyseisten palveluiden tai laajemmin alueen suunnitteluprosessissa? Antropologien keräämä tieto tilojen käyttötavoista, merkityksistä ja rajoitteista olisi voinut edistää suunnittelijoiden mahdollisuuksia luoda ympäristöjä, jotka vastaavat käyttäjien tarpeita paremmin. Tämän antropologit voivat tehdä esittämällä kysymyksiä, joita suunnittelijoille ja viranomaisille ei tule mieleen – ja etsimällä vastauksia ihmisten parista.

Soveltava näkökulma design-antropologiassa

Antropologian menetelmät ovat jo pitkään herättäneet kiinnostusta myös akateemisen maailman ulkopuolella. Design-yritykset ottivat 1980- ja 1990- luvuilla suunnitteluun mukaan etnografiset menetelmät. Menetelmillä huomio siirrettiin suunniteltavasta tuotteesta tai palvelusta niiden käyttäjään.

Samoihin aikoihin myös antropologit kiinnostuivat designista. Vähitellen kehittyi design-antropologia, joka on eräs antropologian soveltamisen osa-alue. Design-antropologiassa antropologinen ajattelu ja etnografiset menetelmät yhdistetään erilaisiin muotoilu- ja suunnitteluprosesseihin. Usein tavoitteena on myös laajemman sosiaalisen muutoksen edistäminen.

Design-antropologiassa kiinnostuksen kohteena ei ole pelkästään se, mitä suunnitellaan, vaan myös se, miten suunnittelu tapahtuu ja millaisia kulttuurisia arvoja, normeja ja merkityksiä siihen liittyy. Design-antropologia kyseenalaistaa suunnittelun oletuksia ja kysyy, keitä varten suunnitellaan, ketkä jäävät suunnittelun ulkopuolelle ja millaisia valtasuhteita suunnittelu ylläpitää tai haastaa. 

Suomessa design-antropologiaa on hyödynnetty esimerkiksi kaupunkisuunnittelua tukevissa projekteissa. Oululaisessa Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hankkeessa on pyritty luomaan strategia kaupunkikeskustan tulevaisuudelle kaupunkilaisten näkemysten pohjalta.  Hankkeessa työskenteli tutkijoita, taiteilijoita sekä erikseen nimetty design-antropologian tiimi. Taiteilijat suunnittelivat hankkeelle Oulun kaupunkitilaan sijoittuvia yhteisöllisiä ja toiminnallisia taideteoksia yhdessä tutkijoiden kanssa. Esimerkiksi kulttuuriantropologi Tiina Suopajärven kanssa suunnitellussa teoksessa Kuljeskelu kaupunkilaisille tarjottiin mahdollisuus kuljeskella puistoympäristössä ja samalla kirjoittaa, valokuvata ja äänittää teoksen verkkosivulle havaintojaan ympäristöstä, kokemuksistaan ja tunteistaan.

Design-antropologian tiimi kokosi kaupunkikierroksella tehdyistä havainnoista ja pohdinnoista kertomuksia, joissa näkyvät kaupunkilaisten kokemat merkitykset ja toiveet. Näin antropologian avulla luotiin kaupunkilaisten näkemyksistä tarinoita siitä, minkälainen Oulun keskustan tulevaisuus voisi olla. Tarinoita hyödynnettiin strategian laatimisessa Oulun toivotusta tulevaisuudesta. Juuri antropologinen näkemys niin tiedonhankinnassa kuin tiedon koostamisessa edisti hankkeen pyrkimystä kerätä syvällisempää tietoa kaupunkilaisten toiveista.

Antropologien soveltava yhteistyö arkkitehtien kanssa

Antropologit ovat osallistuneet kaupunkien kehittämiseen ja kaupunkitilojen suunnitteluun myös yhteistyössä arkkitehtien kanssa. Esimerkiksi Tanskassa monet arkkitehtitoimistot, design-yritykset ja julkisen sektorin toimijat ovat työllistäneet antropologeja tuodakseen inhimillisen näkökulman paremmin mukaan suunnitteluun. Perehtymällä asukkaiden toiveisiin, tarpeisiin ja arvoihin sekä tukemalla suunnittelutyötä tutkimustiedolla antropologit ovat auttaneet luomaan kestävämpiä, yhdenvertaisempia ja käyttäjälähtöisempiä ratkaisuja.

Erityisen hyvin arkkitehtien ja antropologien yhteistyö tulee näkyviin Little Saigonin tapauksessa. San Diegossa sijaitsevasta vietnamilaisyhteisön asuttamasta Little Saigoniksi nimetystä alueesta alettiin 2010-luvun alkupuolella rakentaa tilaa, joka ilmentäisi aiempaa paremmin alueen yhteistä identiteettiä ja kulttuuria. Asukkaiden paikalliset järjestöt olivat pettyneitä aiempien arkkitehtien ehdotuksiin. Aluekehitystä varten perustettiin projekti, jossa paikalliset järjestöt tuottivat yhdessä maisema-arkkitehtuuriin erikoistuneen yrityksen kanssa alueen tulevaisuudesta suunnitelman, jonka tarkoituksena oli heijastaa paikallisen yhteisön tarpeita. Osana projektia työskenteli tiimi, jossa oli mukana antropologi Stephen Weidlich .

Weidlich edisti paikallisten osallistumista edistävien tiedonkeruutapojen suunnittelua ja toteutti niitä käytännössä paikallisten kanssa. Hän valitsi menetelmiä, jotka ottivat huomioon osallistujien kielimuurin, yhteisön moninaiset näkemykset sekä tarpeen koota tietoa suunnittelijoille hyödylliseen muotoon. Lisäksi Weidlich tutustui vietnamilaiseen historiaan ymmärtääkseen paikallisen kulttuurin piirteitä ja jännitteitä. Näin hän pystyi toiminaan tulkkina suunnittelijoille monenlaisissa kysymyksissä, kuten siinä, miksi alueella oli opasteita vaihtelevasti eri kielillä. Projektin lopputuloksena luotiin paikallisten arvostama ja kulttuurisia piirteitä vaaliva ohjeistus, joka otti kantaa konkreettisiin ympäristön elementteihin kuten katurakenteisiin, viheralueisiin, kalustukseen, valaistukseen ja julkisen taiteen käyttöön.

Ihmisten kanssa ihmisiä varten

Antropologinen tutkimus osoittaa, että tilat ja niiden suunnittelu eivät ole neutraaleja asioita, vaan niihin liittyy monenlaisia valtasuhteita, ulossulkemisia, kulttuurisia käytäntöjä ja tunteita. Antropologian etnografinen ja soveltava lähestymistapa voivat tarjota kaupunki- ja tilasuunnittelulle arvokasta tietoa siitä, miten ihmiset elävät tiloissa ja kokevat niitä. Etnografinen havainnointi ja ihmisten osallistaminen tutkimukseen ja kaupunkikehitykseen paljastavat asioita, joita ei näe pelkkien karttojen, mittausten tai teknisten suunnitelmien kautta. Yhdessä ihmisten kanssa voidaan suunnitella tiloja, jotka vastaavat paremmin arjen todellisuutta ja erilaisia tarpeita.

Antropologeja työskentelee suunnittelun kentällä erilaisin nimikkein, mutta heidän työnsä perustuu samoille periaatteille. Ensinnäkin antropologit tarkastelevat ilmiöitä kokonaisvaltaisesti osana laajempaa sosiaalista, kulttuurista ja historiallista kehikkoa. Tämä auttaa hahmottamaan, miksi ihmiset toimivat tietyllä tavalla ja miten tämä toiminta vaikuttaa tilojen käyttötapoihin. Toiseksi antropologien työtä ohjaa pyrkimys eettisyyteen, mikä tarkoittaa esimerkiksi heikommassa asemassa olevien ihmisten näkökulmien tuomista esille. Kolmanneksi antropologit tekevät tiivistä yhteistyötä yhteisöjen, asukkaiden ja käyttäjien kanssa, eivätkä pelkästään kerää heistä tietoa.

Antropologit toimivatkin usein eräänlaisina tulkkeina ja välittäjinä auttaen erilaisia tahoja, kuten viranomaisia, suunnittelijoita, asukkaita ja päätöksentekijöitä, ymmärtämään toistensa näkökulmia ja löytämään yhteisiä ratkaisuja. Etnografiset menetelmätovat osa antropologin keskeisiä taitoja. Lisäksi soveltavalle antropologialle keskeistä on ihmisten kanssa tuotetun tiedon muotoilu siten, että muidenkin alojen ammattilaiset osaavat hyödyntää sitä. Antropologian soveltamisessa on tärkeää vaalia myös eettisiä periaatteita, jottei unohdu, mistä antropologisessa työssä oikein on kyse: antropologia on työskentelyä ihmisten kanssa ihmisiä varten.

Lähteet

Kaitasuo, Pia. 2024. “Kuljeskelu tuottaa verkkaisia havaintoja kaupunkimiljöön kehittämiseksi.” Mun Oulu. https://www.munoulu.fi/kaupunki/kuljeskelu-tuottaa-verkkaisia-havaintoja-kaupunkimiljoon-kehittamiseksi/ 

Oulun Liikekeskus. ei pvm. “Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta.” Luettu 26. marraskuuta 2025. https://oulunliikekeskus.fi/toivo/

Peattie, Lisa R. 1991. “Planning and the Image of the City”. Places 7 (2): 35–39.

Stender, Marie. 2017. “Towards an Architectural Anthropology: What Architects can Learn from Anthropology and vice versa.” Architectural Theory Review 21 (1): 27–43.

Tuominen, Pekka. 2022. “Striving for normality: Agency, citizen participation and intergroup belonging on the urban periphery of Helsinki.” Frontiers in Sustainable Cities 4. https://doi.org/10.3389/frsc.2022.876740

Weidlich, Stephen. 2022. “San Diego's Little Saigon: Using Anthropologically Informed Outreach to Create a New Public Space.” Teoksessa Profiles of Anthropological Praxis, toimittaneet Charles C. Cheney & Terry M. Redding. Berghahn Books.