Tutkijat selvittävät, miten lapsuuden datajäljet vaikuttavat

Lapsista on kerätty dataa lapsuuden instituutioiden, kuten neuvolan ja koulun, syntyajoista saakka: lapsia on mitattu, punnittu ja heistä on tehty kuvailevia muistiinpanoja. 

Tampereen yliopiston Datalapset-tutkimushankkeessa etsitään “datajälkiä”, joita lapsista jää erilaisiin instituutioihin, kuten neuvoloihin, päiväkoteihin, kouluihin tai lastensuojeluun.

– Lapsella voi olla valtavasti datajälkiä. Elämään liittyviä indikaattoreita on käytössä jopa tuhansia, varhaiskasvatuksen apulaisprofessori ja hankkeen vetäjä Maiju Paananen sanoo.

Tutkijat selvittävät, mitä erilaisiin dokumentteihin kirjataan, mitä jää kirjaamatta ja mitä näistä kirjauksista lapsen ja perheen elämässä seuraa. 

Toivottu päätös voi edellyttää taiturointia, jotta sopii kapeaan muottiin

Datan käyttö lasta koskevassa päätöksenteossa lisääntyy jatkuvasti. Paananen kertoo, että yhtenä syynä tähän on arviointiyhteiskunta ja voimakas luotto numeroihin.

– Elämme yhteiskunnassa, jossa päätöksiä tehdään yhä useammin datan perusteella ja meillä on voimakas usko siihen, että data kertoo meille vastauksia. Sen avulla pyritään hallitsemaan maailman monimutkaisuutta, Paananen avaa.

Digitalisaatio on tehnyt tiedonkeruun helpoksi, nopeaksi ja siirrettäväksi. Erityisesti viime vuosikymmenien aikana lapsista kerätyn tiedon määrä ja käyttö on lisääntynyt voimakkaasti.

Datan merkityksen lisääntymisessä eli datafikaatiossa on kuitenkin vaaransa. Paananen kertoo, että dataan perustuva päätöksenteko voi johtaa vaikeisiin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun datan käsittelyssä tapahtuu virheitä. 

Perheet voivat myös olla eriarvoisessa tilanteessa datan äärellä. Tutkimuksen alustavien havaintojen perusteella palveluverkoston toimintalogiikan tunteminen on tärkeää palveluiden saamiseksi. 

– Joskus päätöksenteko edellyttää sitä, että asiat on kirjattu tietyllä tavalla, jolloin esimerkiksi lasta hyödyttävän palvelun saaminen edellyttää hyvin kapeaan muottiin sopimista. Silloin perheiden on tiedettävä, mitkä nämä kriteerit ovat. Kaikilla ei ole resursseja selvittää asioita. Päätökset eivät saa olla perheen oman kyvykkyyden tai tietoisuuden varassa, Paananen sanoo.

Kirjausten elinkaari huolestuttaa perheitä

Datalapset-tutkimushankkeessa seurataan tutkittavia perheitä usean vuoden ajan. Perheiden kautta tutkijat pääsevät kiinni myös kirjauksia tekeviin instituutioihin ja niiden datakäytäntöihin. 

Hankkeen tutkija, varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Anna Siippainen kertoo, että alustavien havaintojen mukaan muun muassa kirjausten elinkaari huolestuttaa perheitä. 

– Joissain tapauksessa kirjaukset katoavat, ja perheet joutuvat tuomaan saman asian monta kertaa uudelleen esiin. Toisessa ääripäässä on väärä tieto, jota voi olla vaikeaa poistaa kirjauksista. 

Lisäksi digiaikana tieto ei päädy silppuriin, digitaaliset jäljet jäävät eri tavalla näkyviin. Esimerkiksi kymmenien vuosien aikaiset tapahtumat, kuten vanhempien sairaudet tai päihteenkäyttö, voivat nousta esiin uudestaan ja uudestaan, vaikka ne eivät olisi akuutteja asioita.

Usein perheille on myös epäselvää se, mitä on kirjattu ja mihin ja siirtyykö tieto esimerkiksi eri hoitavien tahojen välillä vai ei. 

– Datan tallentaminen ja käyttäminen vaatii paljon työtä, ja työn määrä voi yllättää päättäjät, jotka toivovat datan helpottavan ja nopeuttavan asioita, Siippainen sanoo.

Arvioinneissa korostuvat äidit ja tunnereaktiot

Tutkijat ovat huomanneet, että erityisesti äidit ovat keskeinen kirjattava asia perheiden kohdalla.

– Äitiyden ääneen lausumattomien ihanteiden täyttäminen on yhä keskeinen osa arviointia, Siippainen kertoo. 

Lisäksi kirjauksiin liittyvä lainsäädäntö on yksilökeskeistä.

– Se kuvaa yksilön oikeuksia – mutta kirjaukset koskevat kuitenkin usein koko perhettä, Siippainen sanoo.

Tutkijat ovat myös tunnistaneet, että kirjaukset koskevat toisinaan tunnereaktioita, joissa korostuu huolipuhe. 

– Asiakirjaan kirjataan esimerkiksi, että lapsen äiti on huolissaan lapsen kehitykseen liittyvästä asiasta. Tällöin vanhemmat voivat kokea, että huolta ei oteta vakavasti, vaan sitä pidetään vanhemman ylireagointina. Kirjausten tapa voi näin ollen heikentää vanhemman luottamusta viranomaisiin, Siippainen kertoo.
 

Tampereen yliopiston Datalapset-tutkimushanke alkoi vuonna 2024, ja se jatkuu vuoteen 2027 asti. Hanketta rahoittaa Koneen Säätiö. Lue lisää hankkeesta Tampereen yliopiston verkkosivuilta.

Lisätietoja:

Anna Siippainen, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto
anna.siippainen [at] tuni.fi (anna[dot]siippainen[at]tuni[dot]fi)
050 563 4896

Maiju Paananen, apulaisprofessori, Tampereen yliopisto
maiju.paananen [at] tuni.fi (maiju[dot]paananen[at]tuni[dot]fi)
050 509 9037

Antti Paakkari, postdoc-tutkija, Tampereen yliopisto
antti.paakkari [at] tuni.fi (antti[dot]paakkari[at]tuni[dot]fi)

Hanna Toivonen, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
hanna.toivonen [at] tuni.fi (hanna[dot]toivonen[at]tuni[dot]fi)