Lapsista on kerätty dataa lapsuuden instituutioiden, kuten neuvolan ja koulun, syntyajoista saakka: lapsia on mitattu, punnittu ja heistä on tehty kuvailevia muistiinpanoja. Datan käyttö lasta koskevia päätöksiä tehtäessä lisääntyy kuitenkin jatkuvasti. Lasten aivotoiminnan mittaamista helpottavia älyvaatteita suunnitellaan käyttäväksi kehityksen seurantaan neuvoloissa. Tekoälystä kaavaillaan apua päiväkotipaikkojen jakamiseen. Nämä ovat esimerkkejä lapsuuden instituutioiden datafikaatiosta eli datan merkityksen lisääntymisestä lasten arkipäivään vaikuttavista asioista päätettäessä.
Datalapset-tutkimushankkeessa etsimme “datajälkiä”, joita lapsista eri lapsuuden instituutioihin jää. Tällaisia instituutioita ovat esimerkiksi neuvolat, päiväkodit, koulut tai lastensuojelu. Näissä paikoissa lapsia seurataan ja arvioidaan monin tavoin. Tutkimuksemme lähtee liikkeelle digitaalisista ja analogisista jäljistä, joita yksittäisistä lapsista kertyy. Kiinnostuksemme on siinä, mitä erilaisiin dokumentteihin kirjataan ja toisaalta mitä jää kirjaamatta. Tämän pohjalta tarkastelemme ensinnä, mitä näistä kirjauksista lapsen ja perheen elämässä seuraa. Toiseksi selvitämme, millaisia hankauksia kirjaukset tuottavat perheen ja instituution välille. Kolmanneksi kysymme, miten perheet itse tilanteissa toimivat.
Tutkimus toteutetaan monia eri aineistonkeruutapoja hyödyntäen seuraamalla muutamia tapausperheitä noin kahden vuoden ajan. Aineistonkeruussa lähdetään liikkeelle haastattelemalla huoltajia. Haastattelujen pohjalta tunnistetaan jännitteitä ja hankauksia, joita perheillä kirjausten suhteen on ollut. Myöhemmissä vaiheissa aineistonkeruuta laajennetaan perheistä myös viranhaltijoihin ja instituutioihin, jotka lasta koskevien kirjausten kanssa työskentelevät.
Hankkeen kokonaistavoitteena on selvittää, millaisia haasteita dataan perustuva päätöksenteko asettaa lasten väliselle yhdenvertaisuudelle. Hanke myös tutkii mahdollisuuksia yhdenvertaisuutta tukevien käytäntöjen rakentamiseen. Näin ollen osallistumme keskusteluun datafikaation seurauksista lasten väliselle yhdenvertaisuudelle.
Hanketta rahoittaa Koneen säätiö (2024–2027).
