Professori Kati Heinonen-Tuomaala: Mielen hyvinvoinnin perusta rakentuu varhain
Mitä tutkit?
Tutkin tekijöitä, jotka ovat yhteydessä lapsen psykososiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen. Tarkastelu kattaa niin normaalin kehityksen vaihtelun kuin mielenterveyden haasteet. Tutkimukseni painottuu tarkastelemaan mahdollisia etiologisia tekijöitä raskauden aikana ja varhaislapsuudessa.
Aivojen kehitys on nopeimmillaan raskausaikana ja ensimmäisten kahden vuoden aikana, ja siksi ajanjakso onkin kriittisin kehitysvaihe.
Tuolloin aivot ja esimerkiksi stressin säätelyjärjestelmät kehittyvät geenien ohjaamana, mutta ne myös muovautuvat ympäristötekijöiden ansiosta. Ympäristötekijät ovat niitä, joihin voimme vaikuttaa.
Tutkimukseni keskittyy biologisiin tekijöihin kuitenkaan unohtamatta laajemmin vanhempien hyvinvointia ja lapsen kasvuympäristöä. Olen tutkinut laaja-alaisesti erilaisia yksilöön ja ympäristöön liittyviä tekijöitä. Tällä hetkellä tutkimukseni keskiössä on lapsen suolistomikrobiston sekä D-vitamiinitasojen ja intervention merkitys.
Miksi tutkimuksesi on tärkeää?
Tarkastelemme ryhmässäni, miten varhainen suolistomikrobisto ja sen muutokset ensimmäisten elinvuosien aikana ovat yhteydessä lapsen sosioemotionaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen.
Pitkään on jo ymmärretty, että suoliston ja aivojen välillä on kaksisuuntainen viestintäyhteys (gut-brain axis), johon suolistomikrobisto vaikuttaa. Vähemmän huomiota on kuitenkin saanut se, että suolistomikrobisto muuttuu ja kehittyy kaikkein aktiivisimmin juuri samaan aikaan kuin aivojen kriittinen kehityskausi on käynnissä. Suolistomikrobistoon puolestaan vaikuttavat monet muokattavissa olevat ympäristötekijät, kuten imetyksen kesto ja ravitsemuksen koostumus.
Mielenterveyden häiriöitä tulisi myös tutkia tarkastelemalla lapsen varhaista psykososiaalista kehitystä, jolloin itse mielenterveyden häiriöistä ei voida vielä puhua. Voimme kuitenkin nähdä tekijöitä, joiden tiedetään lisäävän riskiä myöhemmille haasteille.
Toinen kohtalaisen helposti muokattavissa oleva ympäristötekijä on D-vitamiini. Tutkimmekin, miten raskauden ajan ja varhaislapsuuden D-vitamiinitasot ovat yhteydessä lapsen psyykkiseen kehitykseen. Tarkastelemme myös, onko kansallisia suosituksia suuremmalla D-vitamiinilisäannoksella ensimmäisen kahden elinvuoden aikana merkitystä lapsen kehitykselle.
Mikä inspiroi sinua työssäsi professorina?
Monitieteinen yhteistyö luo usein ainutlaatuisia ja vähemmän näkyväksi tulevia tutkimuskysymyksiä. Tämä totta kai tarkoittaa myös epävarmuusalueella olemista ja riskien ottamista. Monitieteinen tutkimusyhteisö tarjoaa myös jatkuvaa itsensä haastamista ja oppimista, tieteenalojen yhteensovittamista ja inspiroivia ihmisiä ympärillä.
Minua motivoi myös uusien tutkijapolvien kasvattaminen. Oppiaineemme opiskelijat niin perustutkintotasolla kuin jatko-opintotasolla ovat uteliaita, ennakkoluulottomia, taitavia ja sitoutuneita. Heidän kanssaan on ilo tehdä työtä.
Mihin suuntaan haluat kehittää alaa? Mitä haluaisit seuraavaksi tutkia ja miksi?
Kehityspsykologia hyötyy vahvasti monitieteisestä tutkimuksesta. Haluan tutkia asioita, joihin voisimme vaikuttaa yksilön kehityksen varhaisvaiheissa ja sitä kautta kehittää interventioita. On tärkeä tutkia myös interventioiden tehokkuutta.
Tutkittaessa lapsen psykososiaalista kehitystä moni biologinen tekijä näyttäytyy tutkimustuloksissa pienenä, kun niitä verrataan esimerkiksi vanhemmuuteen ja sosioekonomiseen asemaan. Silti pienienkin asioiden korjaaminen isoissa joukoissa voi kumuloitua yhteiskunnallisesti merkittäviksi muutoksiksi koko elämänkaarella.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Viikonloppuisin ja lomilla nautin saariston ja Lapin maagisuudesta ja rauhoittavuudesta perheeni kanssa. Saaristossa vietämme aikaa mökkeillen ja veneillen. Lapissa sekä laskettelu että murtomaahiihto on ollut jo pitkään perheemme aktiviteettejä. Arjessa saan energiaa pitkistä kävelyistä, joita teen usein ystävien kanssa. Lasten kautta perheemme vapaa-aika täyttyy myös harrastuksiin kuskaamisesta ja kilpailuissa kannustamisesta.
Tervetuloa seuraamaan uusien professorien juhlaluentoja 11.5.2026
Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopistoKati Heinonen-Tuomaala
- Psykologian tohtori Helsingin yliopistosta 2004. Väitöskirja käsitteli optimisimin ja pessimismin kehitystä varhaisen temperamentin ja vanhemmuuden näkökulmasta.
- Työskenteli ennen Tampereen yliopistoa 20 vuotta Helsingin yliopistossa.
- Helsingin yliopiston lisäksi yhteistyötä muihin suomalaisiin yliopistoihin kuten Oulun yliopistoon, Itä-Suomen yliopistoon sekä THL:n, Taysin ja HUSin kanssa.
- Vieraillut Toronton yliopistossa ja tekee sen ohella yhteistyötä Health Canadan ja useiden eurooppalaisten yliopiston kanssa konsortioissa.
- Kasvatus- ja kehityspsykologian dosentti Helsingin yliopistossa.
- Psykologian (lasten ja nuorten kehityksen häiriöt) professori 1.11.2025 alkaen yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa, hyvinvointitieteiden yksikössä.
