Julkisen sanan neuvosto kokoontui Tampereella – Mediaillassa keskusteltiin paikallisjournalismin pelastamisesta
Hyvää journalistista tapaa valvova Julkisen sanan neuvosto JSN kokoontui 3.9. Tampereen yliopiston keskustakampuksella. Sen jälkeen järjestettiin Mediaillaksi kutsuttu kaikille avoin keskustelutilaisuus.
JSN on pitänyt Mediailtoja eri tahojen kanssa aika ajoin jo yli 30 vuotta, mutta puheenjohtaja Eero Hyvösen mukaan koskaan aikaisemmin sitä tekemässä ei ole ollut näin laaja yhteistyöverkosto. Mukana järjestelyissä olivat JSN, journalistiikan ainejärjestö Vostok ja journalistiikan opettajat. Lisäksi kuuntelemaan oli kutsuttu Vostokin alumneja ja Pirkanmaan Journalistien jäseniä.
– Toivomuksenamme oli, että tällä tavalla tapahtumaan saadaan aikaan elävää keskustelua. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun kokeilemme tällaista, Hyvönen kertoo.
Tutkijan ja yliopisto-opettajan Jari Väliverrosen mukaan yhteistyötapahtumat ovat tärkeitä sekä opiskelijoille että yliopistoyhteisölle.
– Opiskelijat saavat ottaa niissä vastuuta ja saavat myös kontakteja työelämään. Samalla ne luovat yhteyksiä yliopiston ja työelämän välille, Väliverronen sanoo.
– Opetuksessa olemme jo pitkään pyrkineet kaventamaan kuilua käytännön journalismin ja tutkimuksen välillä. Sitä on alalla pyritty tekemään muutenkin, 2010-luvulta alkaen on ollut paljon projekteja, joissa tutkimuksen keinoin pyritään kehittämään toimituksellista työtä. Tutkimuksella on annettavaa työelämälle ja työelämällä tutkimukselle, ja kun niiden yhteiset intressit löytyvät, molemmilla menee paremmin.
Uutiserämaista synkkiä seurauksia
Tampereella pidetyn Mediaillan teemana oli “Mikä uhkaa paikallisjournalismia ja kuinka se pelastetaan”. Aihe valittiin yhteistyössä kaikkien järjestäjien kesken.
– Suomessa ei tutkimuksen mukaan vielä ole sellaisia uutiserämaita kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä on isojakin alueita, joilla ei ilmesty mitään mediaa. Paikallislehdistön tilanteesta on kuitenkin täälläkin ollut huolta. Niillä on ollut taloudellisesti vaikeita aikoja ja lehtiä on saatettu joutua lakkauttamaan tai vähentämään viikoittaisia ilmestymiskertoja. Muualta on kuitenkin vaikea saada samanlaista journalistista sisältöä kuin paikallismedioista, Jari Väliverronen kertoo.
– Tutkimukset siitä, mitä uutiserämaissa tapahtuu, ovat tuottaneet aika synkkiä havaintoja. Paikallishallinnon tehottomuus kasvaa ja korruptiotapaukset lisääntyvät, koska sille ei ole journalistista valvontaa. Yhteisistä asioista kertova media voi olla ikään kuin liima, joka pitää yhteisön kasassa, ja kun sellaista ei ole, ihmiset vetäytyvät helpommin omiin sosiaalisen median kupliinsa.
Paikallismediat ovat tärkeitä myös JSN:n näkökulmasta, sanoo puheenjohtaja Eero Hyvönen. Niitä edustava Uutismedian liitto ry on neuvostoa taloudellisesti ja aatteellisesti tukevan Jusanekin keskeinen jäsen, ja niiden toiminta on journalismin perustehtävien kannalta oleellista.
– Journalismin tärkeimpiä tehtäviä on demokratian ylläpitäminen, ja siinä ne ovat kivijalka. Ne tulevat lähelle ihmisiä, ja paikallisyhteisö on usein se, mihin ihmiset kokevat vahvimmin kuuluvansa. Osallistuminen ja tiedon tarve lähtevät siltä tasolta.
Alan erityispiirteet nousevat esiin silloinkin, kun JSN käsittelee hyvään journalistiseen tapaan liittyviä kanteluita. Kun käsitellään tiiviin yhteisön asioita, siihen liittyy myös tiiviimpiä kytköksiä.
– Paikallismedioiden omistuksessa on aivan erityisiä kysymyksiä. Myös kytkökset poliittiseen päätöksentekoon ja mainontaan voivat olla läheisemmät kuin valtakunnallisella tasolla. Säännöllisesti tulee myös kanteluita, joissa koetaan, että lehden kritiikki paikallisia päättäjiä kohtaan on jotenkin kohtuuttoman kovaa, Hyvönen kertoo.
Paikallislehdellä on merkitystä
Puhujina Mediaillassa olivat toimittaja ja luova johtaja Jani Halme sekä tutkija Ville Manninen Jyväskylän yliopiston “Tyhjenevätkö lehdet” -projektista. Paneelikeskusteluun päätoimittajien näkökulmista paikallisjournalismin tekemiseen osallistuivat UutisOivan päätoimittaja-toimitusjohtaja Katri Linnikko, Perhonjokilaakson päätoimittaja Sanni Aho ja Ilmajoki-lehden entinen päätoimittaja Terhi Pirilä-Porvali. Keskustelua moderoi Valkeakosken Sanomien Mari Tuohiniemi.
Ville Manninen toi hyviä ja huonoja tutkimusuutisia siitä, miten mediakentän keskittyminen vaikuttaa paikallisjournalismiin. Isojen konsernien ostamissa lehdissä usein toimittajien ja juttujen määrät vähenevät, ja niissä aletaan keskittyä yhä paikallisempiin aiheisiin. Rutiininomainen paikallispolitiikan seuranta vähenee, mutta human interest –jutut lisääntyvät.
– Hyvin pienistäkin aiheista voidaan tehdä juttuja, kunhan ne vain ovat paikallisia, koska niitä myös luetaan, Manninen sanoi.
Jani Halme kertoi vuonna 2016 vuoden journalistiseksi teoksi nimetystä Kotimaan katsaus –projektistaan, jossa hän luki viikoittain 163 suomalaisen paikallislehden pieniä uutisia, sekä paikallislehtien päätoimittajia haastattelemalla tekemistään havainnoista.
– Kotimaan katsaus oli ylistyslaulu yhdelle journalismin vaikeimmista tyylilajeista: pienelle uutiselle, Halme totesi.
– En usko, että toimittajille on parempia työpaikkoja tarjolla kuin paikallislehti, jos työn merkityksellisyys on jokin ponsi.
Paneelikeskusteluun osallistuneet päätoimittajat jakoivat tämän näkemyksen. Heidän mukaansa paikallisjournalismi onkin Suomessa yhä voimissaan, vaikka katvealueita uutisoinnissa voi syntyä, jos jollakin alueella on esimerkiksi vain yksi toimittaja.
– Ei kukaan uutisoi alueemme kuntien kokouksista, jos me emme tee sitä. Siksi pidämme kiinni siitä, että käymme niistä jokaisessa, kertoi Perhonjokilaakson Sanni Aho.
Keskustelijoiden mukaan puolueetonta tiedonvälitystä, joka tuntee paikallisten asiat, myös tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.
– Jokainen paikkakunta ansaitsee ja tarvitsee jonkin journalistisen median, totesi UutisOivan Katri Linnikko.
Kirjoittaja: Eli Harju
