Ympäristökasvatus ei ole vain luonnontiedettä
Ympäristökasvatus tulisi olla läpileikkaavasti mukana koulun opetuksessa. Tätä mieltä ovat ympäristökasvatuksen professori Kirsi Pauliina Kallio ja ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen yliopistonlehtori Essi Aarnio-Linnanvuori, jotka kumpikin tutkivat ja opettavat ympäristökasvatusta Tampereen yliopistossa.
Kallio ja Aarnio-Linnanvuori kuvaavat, että tällä hetkellä peruskoulussa ympäristökasvatusta opetetaan vahvasti luonnontieteiden pohjalta. Lisäksi yksittäisiä ympäristökysymyksiä tai -teemoja saatetaan käsitellä lähinnä koulujen teemaviikoilla, jolloin ympäristökasvatus typistyy helposti arjen pienten tekojen opetteluksi ja ulkona opiskelemiseksi – ilman selkeitä pedagogisia tavoitteita, opitun reflektointia ja liittämistä laajempiin kokonaisuuksiin tai oppimisen arviointia.
– Ympäristökasvatus pitäisi sisällyttää mukaan kaikkiin kouluaineisiin, ja opetussuunnitelmasta pitäisi tulla selkeät ohjeet siihen, miten erilaisia aiheita voidaan käsitellä eri oppiaineissa, sanoo Kallio.
Keväällä 2026 julkaistu tuore peruskoulun visio nostaa ympäristöteemat vahvasti esille, mutta se asettelee Kallion mukaan sanansa varovasti. Hän toivoo, että etenkin yhteiskuntatieteilijät otetaan paremmin mukaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistamiseen, joka käynnistyy visiotyön jälkeen.
– Opetussuunnitelma on voimassa yleensä vähintään kymmenen vuotta, joten sen vaikutus on pitkä, Aarnio-Linnanvuori jatkaa.
Ympäristökasvatus on ympäristökansalaiskasvatusta
Ympäristökasvatuksen ja yhteiskunnan suhde on tiivis. Kallio kuvaa, että ympäristökasvatuksen pitäisi olla aina ympäristökansalaiskasvatusta.
– Kysymys on toimintavalmiuksien, asenteiden ja ajattelumallien kehityksestä. Ne ovat tärkeä osa sitä, miten meidän kansalaisyhteiskuntamme toimii, Kallio sanoo.
Hän korostaa ajattelutavan ja politiikan yhteyttä.
– Se, miten opimme suhtautumaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai muuttoliikkeisiin, vaikuttaa lopulta siihen, millaisia poliittisia päätöksiä tehdään. Asenteet realisoituvat isoiksi linjoiksi, Kallio sanoo.
Kallio on tutkinut tänä vuonna päättyvässä Suomen Akatemian HUMANE-CLIMATE-hankkeessaan ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeiden yhtymäkohtaa. Tutkimuksen EU-politiikan analyysi paljastaa, että EU välttelee aiheeseen tarttumista ja on aktiivisesti käyttämättä tietoa, jota sillä on.
Tutkimus perehtyi myös peruskoulun opetussuunnitelmiin ja oppimateriaaleihin Kreikassa ja Suomessa. Tulosten mukaan Suomessa maahanmuutosta puhuminen rajautuu S2-oppilaisiin, mikä suhteessa Kreikan koulujärjestelmään on hälyttävä tulos.
– Koulu ei käsittele Suomessa muuttoliikkeitä ollenkaan: liikkuminen ylipäätään, mukaan lukien maahanmuutto ja sen eri muodot, kuten pakolaisuus, puuttuvat kokonaan suomalaisesta peruskoulusta, mikä on iso puute tässä ajassa, Kallio sanoo.
Tutkimuksen osallistavassa osuudessa tutkijat työskentelivät kouluissa 4.-luokkalaisten kanssa sekä Ateenassa että Tampereella.
– Kokeilimme erilaisia taideperustaisia menetelmiä ja empaattista, dekolonisoivaa pedagogista lähestymistapaa ilmastoliikkuvuuden teeman sisällyttämiseksi opetussuunnitelman mukaiseen perusopetukseen, Kallio kertoo.
Tulokset ovat lupaavia, mutta samalla ilmeni, että sekä asenteiden muuttuminen että ihmistieteellisen lähestymistavan omaksuminen vaativat aikaa.
Ilmastonmuutos planetaarisena kansalaisuutena
Kallio täsmentää, että isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ilmastonmuutoksen ja ihmisten liikkumisen välinen yhteys, pitäisi käsitellä koulussa eri tavoin, jotta jokainen ymmärtää, mistä niissä on kysymys.
– Siten muodostuisi ymmärrys siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa planetaarisena ilmiönä, eli ilmiönä, joka tapahtuu moniulotteisesti Maa-planeetalla, ei yksittäisissä maissa tai paikoissa, hän sanoo.
Kallio kertoo, että ilmastonmuutoksen ajassa meidän pitäisi oppia ajattelemaan myös kansalaisuudesta niin, että se on planetaarinen kysymys.
– Ilmastonmuutos ei jäsenny valtiomallin mukaisesti. Kansalaisuuden moni toiminnan muoto sen sijaan tapahtuu valtiojärjestelmän sisällä. Ympäristökansalaisuus on siis sekä valtiojärjestykseen sisältyvää statusta ja siitä määrittyviä vaikutusmahdollisuuksia että planetaarista toimijuutta, jossa vastuita ja vaikutuksia pitää arvioida eri tavalla, hän sanoo.
Kallio kertoo, että haastavat kestävyyskysymykset avautuisivat paremmin, jos peruskoulu käsittelisi koloniaalisesti kahtiajakautunutta maailmaa ympäristöoikeudenmukaisuuden näkökulmasta – esimerkiksi sitä, miksi jossain on enemmän resursseja vastata ilmastonmuutoksen tuottamiin haasteisiin kuin toisaalla.
– Lasten on mahdotonta oppia ymmärtämään, mitä solidaarisuus ja yhteisvastuu planetaarisena asiana tarkoittavat, jos heillä ei ole ymmärrystä laajemmin siitä, miten yhteiskuntamme on rakentunut, Kallio sanoo.
Ilmastonmuutos on tärkeä mutta etäinen aihe nuorille
Aarnio-Linnanvuoren tutkimukset ovat vahvistaneet tuloksia siitä, että lapset ja nuoret pitävät ilmastonmuutosta etäisenä asiana. Laajassa CCC-CATAPULT-hankkeessa tutkijat haastattelivat 15–18-vuotiaita nuoria neljässä Euroopan maassa.
– Kaikilla paikkakunnilla nuoret pitivät ilmastonmuutosta tärkeänä aiheena, mutta se oli etäinen asia, jonka ajateltiin tapahtuvan jossain muualla. Nuoret eivät ajattele, että se vaikuttaisi heihin. Nuoret myös kertoivat, että koulun ilmasto-opetus ei lähesty aihepiiriä heille merkityksellisistä näkökulmista, Aarnio-Linnanvuori sanoo.
Tämä ajattelutapa heijastuu suoraan toimijuuden tapoihin. Tutkimuksessa korostuivat hyvin pienet arjen teot, kuten kierrättäminen ja valojen sammuttaminen.
– Harvassa olivat ne, joilla oli enemmän yhteisöllistä ja vaikuttamiseen pyrkivää ajatusta siitä, mitä ympäristökansalaisuus voisi olla. Suomalaiset olivat vielä vähemmän kiinnostuneet vaikuttamisesta kuin muut haastatteluihin osallistuneet nuoret Euroopassa, Aarnio-Linnanvuori sanoo.
Samat arjen pienet teot ovat myöhemmin nousseet esille esimerkiksi Aarnio-Linnanvuoren SPARKA-tutkimuksesta partiolaisten kanssa.
Luontosuhteen tarkastelusta ympäristösuhteeseen
Kirsi Pauliina Kallio kertoo, että myös suomalaisille tuttu luontosuhde on ongelmallinen käsite. Se pitäisi korvata mieluummin ympäristösuhteen käsitteellä.
– Silloin puhumme kaikista ympäristöistä. Esimerkiksi suomalaiset metsät ovat ihmisen tuottamaa ympäristöä, jossa ei ole juuri mitään luonnollista, hän sanoo.
Kallio kuvaa, että suomalaisten metsäsuhde on ongelmallinen nimenomaan biodiversiteetin kannalta.
– Sitä suhdetta pitäisi muuttaa sen sijaan, että vahvistetaan olemassa olevia ympäristösuhteita, jotka tuhoavat planeetan. Nyt ajatellaan, että luontosuhde on hyvä asia riippumatta siitä, millainen se suhde on.
Aarnio-Linnanvuori kertoo, että kasvatuksen kentällä yleinen ajatus on, että luontosuhde tulee hyväksi sillä, että ollaan ulkona. Ikään kuin luonnonympäristössä oleilu tuottaisi automaattisesti hyviä ihmisiä.
– Jos kyse on vain puuhastelusta, silloin ulkona oleminen on vain toimintaympäristö. Toimintaan tarvitaan mukaan tietoa ja reflektiota, kriittinen näkökulma, hän sanoo.
Ilmastonmuutosta ei voi ratkaista, sen kanssa pitää oppia elämään
Kallio ja Aarnio-Linnanvuori toivovat, että tulevaisuudessa koulu uskaltaisi käsitellä myös asioita, joihin ei ole selkeitä vastauksia tai ratkaisuja.
– Ilmastonmuutosta ei voida ratkaista, sen kanssa pitää oppia elämään, Kallio sanoo.
Hän kertoo, että ympäristökysymykset ovat monimuotoisia. Siksi on tärkeää sisäistää ajatus siitä, että ympäristökasvatus on jatkuvaa oppimista.
– Ympäristökasvatus antaa taitoja maailmassa elämiseen ja maailman ymmärtämiseen. Ympäristökasvatuksen avulla voimme pohtia, miten voimme yrittää ylläpitää hyvää ja oikeudenmukaista elämää planeetalla, Kallio tiivistää.
Ulkona oppimisen suurtapahtuma ULOS-UT-OUT Tampereella kesäkuussa
- Suomen suurin ulkona oppimisen tapahtuma ULOS-UT-OUT (UUO) järjestetään Tampereella 9.–11.6.2026.
- Tapahtuman pääteemoina ovat planetaarinen hyvinvointi, fuusiopedagogiikka, monimuotoinen luonto oppimisympäristönä ja ympäristökansalaisuus.
- Professori Kirsi Pauliina Kallio pitää yhden tapahtuman kutsuvierasluennoista.
- Tampereen yliopisto on mukana järjestämässä 9.6. Ihan villinä -tutkijasymposiumia, joka on osa ULOS-UT-OUT-ohjelmaa. Symposiumin aiheena on viimeisin ulkona opettamisen ja oppimisen tutkimus. Yliopistonlehtori Essi Aarnio-Linnanvuori on mukana järjestämässä symposiumia.
- Tutustu ULOS-UT-OUT-tapahtumaan ja sen ohjelmaan.
Julkaisut, Kirsi Pauliina Kallio:
Kallio, K.P., Bowman, B. & Vainikka, V. (2025). (Un)learning to live together in the climate-changed world: young people’s lived planetary citizenship. Youth & Globalization. https://doi.org/10.1163/25895745-bja10053
Kallio, K.P., Bami, N. & Sulonen, M. (2025). A glaring shortage of climate mobility education: a comparative analysis of curricula and textbooks in Finnish and Greek schools. European Educational Research Journal. OnlineFirst. https://doi.org/10.1177/14749041251390591
Kallio, K.P., Häkli, J. & Vainikka, V. (2025) Unlearning through art: developing decolonising and empathic pedagogies in climate mobilities education. Childhood. OnlineFirst. https://doi.org/10.1177/09075682251392497
Kallio, K.P., Häkli, J. & Härmä, K. (2023). Oikeus lähteä, oikeus jäädä, oikeus palata: Mitä ilmastokasvatuksen pitäisi kertoa muuttoliikkeestä? Terra 135(4), 179-197.
Kallio, K.P & Riding, J. (2023). Where is climate asylum? Fennia, 201(1), 1–8. https://doi.org/10.11143/fennia.131020
Julkaisut, Essi Aarnio-Linnanvuori:
Aarnio-Linnanvuori, E., Rissanen, I., Sposito, S., Portus, R., Reilly, K., De Vito, L., … McEwen, L. (2026). Towards worldview literate climate change education: perspectives from European educators’ interviews. Environmental Education Research, 1–27. https://doi.org/10.1080/13504622.2026.2632697
Reilly, K., Dillon, B., Fahy, F., Phelan, D., Aarnio-Linnanvuori, E., De Vito, L., … McEwen, L. (2024). Learning from young people’s experiences of climate change education. Geography, 109(1), 44–48. https://doi.org/10.1080/00167487.2024.2297616
Rissanen, I., Kuusisto, E., Aarnio-Linnanvuori, E., Portus, R., Williams, S., Laggan, S., Reilly, K. & Vainikainen, M. 2024. Exploring the association between growth mindsets and climate action with young people. Social Psychology of Education 27, 2901-2921. https://doi.org/10.1007/s11218-024-09937-9
