Projekti esittäytyy tutkimuskeskus Narraren seminaarissa:
Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa alettua helmikuussa 2022 Suomen turvallisuustilanteessa ja sitä koskevan julkisen keskustelun ilmapiirissä tapahtui jyrkkä muutos. Viime vuosien mediakulttuurille on ollut ominaista voimakas tulevaisuusorientaatio: mahdollisten tulevaisuuden uhkakuvien, kriisien ja varautumistarpeiden ennakointiin keskittyvät skenaariot ovat nyt jokapäiväisiä suomalaisessa journalismissa. Erityisesti Suomen, Venäjän ja sotilasliitto NATOn suhteita on käsitelty runsaasti juuri erilaisten sotilaallisia ja sosiaalisia kehityskulkuja kuvaavien skenaarioiden valossa. Tällaiset skenaariot hyödyntävät tyypillisesti kertomusmuotoa: ne kertovat tarinoita mahdollisista tulevaisuuksista ja rakentaakseen syy-seuraussuhteita näiden tulevaisuuksien ja nykyhetkessä koettujen huolten ja tarpeiden välille. Tulevaisuuskertomusten avulla paitsi välitetään, myös luodaan tietoa ja käsityksiä tulevaisuudesta; tulevaisuus on pohjimmiltaan läsnä ja tulkittavissa nykyhetkessä ainoastaan siitä luotujen skenaarioiden, mallinnusten ja tarinoiden kautta.
Tämä julkisen keskustelun keskittyminen tulevaisuuden uhkiin, epävarmuuteen ja turvattomuuteen luo tarvetta syventää ymmärrystämme siitä, 1) miten nykyjournalismissa käytetään kertomuksia tulevaisuutta koskevan tiedon tuottamisen ja kommunikoinnin välineenä, 2) millainen vaikutus tällaisella tulevaisuusorientoituneella tarinankerronnalla on julkisen keskustelun ilmapiiriin ja 3) millaisia tiedollisia ja mahdollisesti eettisiä haasteita liittyy journalistiseen tarinankerrontaan mahdollisista tulevaisuuksista. Hankkeemme pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen paikantamalla ja edistämällä tulevaisuuden kerronnallistamisen hyviä käytäntöjä monialaisessa yhteistyössä tutkijoiden ja toimittajien välillä. Tavoitteenamme on sekä 1) avata keskustelua tulevaisuutta koskevasta tiedosta journalistisena haasteena että 2) luoda edellytyksiä ja suuntaviivoja tällaista tietoa luovalle ja välittävälle tarinankerronnalle, joka mahdollistaa hyvin informoitua julkista keskustelua ja demokraattista päätöksentekoa sortumatta turhaan tai vahingolliseen pelon lietsontaan.
Tampereen yliopiston monitieteisen kertomuksentutkimuksen keskus Narrareen sijoittuva ja Helsingin Sanomain säätiön rahoittama hanke toteutetaan aikavälillä syyskuu 2025 – elokuu 2027.
Lisätietoja:
Hankkeen johtaja, tutkijatohtori Elise Kraatila
elise.kraatila [at] tuni.fi (elise[dot]kraatila[at]tuni[dot]fi)
Tausta
Hankkeen teoreettisena lähtökohtana on monitieteisen kertomuksentutkimuksen, mediatutkimuksen ja tulevaisuudentutkimuksen lähestymistapoja yhdistävä analyyttinen viitekehys, josta käsin tarkastelemme tulevaisuuskertomuksia uutismediassa eräänlaisena tarinallisen journalismin muotona. Tarinallisen journalismin kyky herättää lukijoiden kiinnostusta, liikuttaa ja vakuuttaa lukijoita on viime vuosina saanut runsaasti huomiota tutkimuksessa, ja sitä on usein myös tarjottu ratkaisuksi perinteisen journalismin näinä ”totuudenjälkeisinä” aikoina kohtaamaan luottamuskriisiin (esim. Vanoost 2021; van Krieken ja Sanders 2021). Toisaalta ajatus journalismista tarinankerrontana kantaa sivumerkityksinään myös mielikuvia kuvittelusta, keksimisestä ja alalle perinteisten faktapohjaisen raportoinnin standardien murenemisesta sekä journalistien (Boesman ja Costera Meijer 2018) että yleisöjen parissa (Calfano et al. 2022).
Journalistisia tulevaisuuskertomuksia on tutkittu aiemmin vain vähän, mutta pohjimmiltaan kuvittelevalle skenaarionmuodostukselle perustuvina tarinoina ne muodostavat oman merkittävän haasteensa alan tiedollisille periaatteille. Onkin tärkeää herättää keskustelua siitä, millaista tulevaisuutta koskevaa tietoa voidaan näiden periaatteiden mukaisesti pitää totuudellisena, luotettavana ja legitiiminä. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota kertomusmuodon itsensä rajoitteisiin tulevaisuuden ennakoinnin välineenä: vaikka se onkin tähän tarkoitukseen olennainen ja välttämätönkin työkalu, sille on ominaista myös rakenteellinen yksiuraisuus ja retrospektiivisyys, joka on omiaan hämärtämään käsitystä tulevaisuudesta avoimena mahdollisuuksien tilana (Bode ja Dietrich 2013; Liveley 2022). Tunteellisesti latautunutta eläytymistä tukevana muotona kertomukset antautuvat myös helposti pelottavien dystooppisten mielikuvien maalailun välineiksi.
Tavoite ja tehtävät
Järjestämme hankkeen puitteissa Tampereen yliopistossa kaksipäiväisen symposiumin 23.–24. huhtikuuta 2026. Tapahtuman tarkoitus on tuoda eri ihmistieteiden alojen tutkijoita sekä journalismin ja viestintäalan ammattilaisia ja opiskelijoita yhteen keskustelemaan tulevaisuusorientoituneen journalistisen tarinankerronnan käytännöistä, haasteista ja kehittämiskohteista. Symposiumin ensimmäinen päivä koostuu englanninkielisestä, monitieteisestä seminaaripäivästä, johon kutsumme puhujia paitsi media- ja kertomuksentutkimuksen aloilta, myös muun muassa politiikantutkimuksen ja sosiaalitieteiden kentältä Suomesta ja ulkomailta. Toisen päivän puhujiksi kutsumme tutkijoiden ohella toimittajia ja muita journalismin käytännön työn tuntijoita suomenkieliseen työpajaan, jonka tarkoitus on herättää rakentavaa vuoropuhelua tutkijoiden ja journalistien välillä ja jakaa puolin ja toisin tulevaisuutta koskevan tiedon tuottamiseen ja välittämiseen liittyviä hyviä käytäntöjä. Symposium on avoin yleisölle, ja yleisöksi kutsutaan erityisesti journalistiikan opiskelijoita. Toimitamme tapahtuman pohjalta sekä kansainväliseen viestinnän tutkimuksen journaaliin tarjottavan erikoisnumeron että suomenkielisen tulevaisuutta koskevan viestinnän opaskirjan.