Professori Maija Hirvonen työskentelee saavutettavamman maailman puolesta

Professori Maija Hirvosta kiehtoo, miten käytämme kieltä – millä tavoin vuorovaikutamme kielen avulla ja luomme sen avulla merkityksiä.

– Toivon, että tutkimukseni ja uusien löydösten avulla ymmärryksemme lisääntyisi siitä, miten maailma toimii ihmisyyden näkökulmasta, Hirvonen kuvaa tutkimustaan.

Häntä kiinnostavat kielten vertailu ja se, minkälaisia ajattelun työkaluja kielet meille antavat.

– Kognitiivinen kielentutkimus tutkii alana kielen ja mielen välistä yhteyttä. Minua kiinnostaa erityisesti sosiokognitiivinen näkökulma eli se, miten ihmisten kielenkäyttö ja ilmaisun resurssit, esimerkiksi sanasto, on yhteydessä yhtäältä aistikokemuksiin ja tietorakenteisiin, toisaalta yhteisö- ja yksilötasoilla määrittyviin tekijöihin, Hirvonen kuvailee.

Kääntämisen ja tulkkauksen puolella Hirvonen tutkii merkityksien siirtämistä ilmaisumuodosta toiseen, esimerkiksi kuvailutulkkauksessa kuvasta kieleen. Hirvonen teki aikoinaan kuvailutulkkauksesta Suomen ensimmäisen väitöskirjan ja on tutkinut aihetta jo 15 vuotta. 

Ihmisten tuottaman kuvailutulkkauksen lisäksi Hirvonen tutkii koneoppimisen keinoin tuotettuja kielellisiä kuvauksia esimerkiksi videoista ja äänimaisemista. Häntä kiehtoo inhimillisen ja mekaanisen kielenkäytön erojen tarkasteleminen.

Hirvonen myös vetää kääntämistä ja tulkkausta tutkivaa Multimodaalisuus kääntämisessä ja tulkkauksessa (MULTI) -tutkimusryhmää.

Epäsymmetrisen vuorovaikutuksen tutkiminen on nouseva ala

Hirvonen tutkii vuorovaikutuksen rakentumisen perusilmiöitä. MUTABLE: Multimodal Translation with the Blind -projektissa Hirvonen on selvittänyt, millaista yhteistoiminta on silloin, kun vuorovaikutus on epäsymmetristä, eli viestinnän resurssien käytössä on eroa osallistujien kesken. Tutkimus jatkuu yhä.

– Teemme perustutkimusta, joka luo uutta tietoa sokeiden ja näkörajoitteisten osallistujien toiminnasta vuorovaikutteisissa tilanteissa, Hirvonen sanoo.

Hän kuvaa, että epäsymmetrisen vuorovaikutuksen tutkiminen on nouseva ala.

– Meille on pikkuhiljaa selvinnyt yhä enemmän tietoa siitä, miten ihmisten välinen vuorovaikutus rakentuu. Seuraava askel on tutkia sitä, miten vuorovaikutus toimii, jos kaikki eivät toimikaan samoin aistein.

Uraauurtavaa saavutettavuustyötä

Hirvonen tekee myös soveltavaa tutkimusta, jossa on vahvasti mukana saavutettavuuden teema. 

Vastikään alkaneessa EU-hankkeessa NewWorkTech Hirvonen tutkii työelämän saavutettavuutta.

– Tutkimus keskittyy siihen, miten erilaiset ihmiset voivat osallistua työelämään, miten ihmisten välinen tiimityö voi olla saavutettavaa ja millaisten työkalujen avulla työn tekemisen tavat voivat olla saavutettavampia, Hirvonen sanoo.

Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Hän toimii myös saavutettavuuden kehittämiseen keskittyneen TACCU-yhteisön (Tampere Accessibility Unit) toisena johtajana ja on yksi sen perustajajäsenistä. TACCU muun muassa tarjoaa saavutettavuudesta laajan paketin verkko-opintoja.

Hirvonen on myös palkittu saavutettavuuden edistämisestä. Vuonna 2022 Hirvonen sai yhdessä Tuija Kinnusen ja kirjoittajaryhmän kanssa Helsingin Sanomain Säätiöltä Tiedettä suomeksi -palkinnon Saavutettava viestintä -kirjasta, jonka Hirvonen ja Kinnunen toimittivat. 

– Palkintoperusteissa korostettiin, miten kirja on silmiä avaava kokemus lukijoille siitä, millaisia esteitä yhteiskunnan eri alueilla on ja miten erilaiset ihmiset voisivat osallistua paremmin muun muassa kulttuuriin ja tietoyhteiskunnan toimintaan, Hirvonen kuvailee.

Teknologiaa ihmislähtöisestä näkökulmasta

Teknologia on tuonut Hirvosen tutkimukseen uusia lähestymistapoja tutkijatohtorivaiheesta lähtien; hän johti tuolloin kieli- ja insinööritieteitä yhdistävää MeMad-projektia. 

Uudessa NewWorkTech-hankkeessa teknologia on vahvasti mukana sekä teoreettisena käsitteenä että teknisten työkalujen näkökulmasta.

– On kiinnostavaa, miten vammaiset työntekijät hyödyntävät teknisiä työkaluja aidoissa työelämätilanteissa. Siitä haluamme oppia lisää, Hirvonen sanoo.

Hän on tehnyt myös monitieteistä tutkimusta kielen rakenteista ja semantiikasta yhdessä muiden kieli- ja käännöstieteilijöiden sekä signaalinkäsittelyn tutkijoiden kanssa. 

Teknologia kiehtoo Hirvosta ihmislähtöisestä näkökulmasta.

– Siinä missä kielentutkijat analysoivat kieltä itseään, koneoppimisen puolella tutkimuksen kohteena on kielen mallintaminen, hän avaa monitieteistä yhteistyötä.

Akateeminen työ on intohimo

Innostus saksan kieleen johti Hirvosen alun perin käännöstieteen pariin. Häntä kiinnosti yhteiskunnallinen näkökulma, joten Tampereen yliopisto vapaine sivuaineoikeuksineen oli kiehtova hakukohde.

– Halusin työskennellä kielten ja viestinnän kanssa laajemmin, ja eri tieteenaloista ammentava käännöstiede kiinnosti, hän sanoo.

Professuurin lisäksi Hirvonen toimii tällä hetkellä Suomen kielialojen tohtorikoulutusverkosto Langnetin johtajana. Hän oli oman väitöskirjatutkimuksensa aikana Langnetin tohtoriohjelmassa ja sai sieltä laaja-alaisen pohjan kielentutkimukselle.

Hirvonen kuvailee, että akateemisesta työstä on syntynyt hänelle intohimoammatti.

– Jo väitöskirja-aikana minua innostivat uuden tiedon tuottaminen ja uusiin alueisiin perehtyminen, hän sanoo.

Hirvonen teki väitöskirjaa osin ulkomailla, kansainvälisessä yhteistyössä espanjalaisen tutkimusryhmän sekä saksalaisen tutkimusinstituutin vieraana. 

Väitöstyön jälkeen Hirvonen jatkoi tutkimustyötään Suomen Akatemian tutkijatohtorina. Postdoc-kauden aikana Hirvonen työskenteli Helsingin yliopistossa, kunnes aloitti työnsä Tampereen yliopistossa apulaisprofessorina tenure track -urapolulla vuonna 2019. Professoriksi Hirvonen nimitettiin toukokuussa 2024.

– Koko akateemisen urani ajan uudet haasteet ovat motivoineet minua, hän sanoo.

Professuuri tuo arvovaltaa ja auttaa tutkimuksen nostamisessa

Professorinimityksen jälkeen Hirvonen on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ei täydy koko ajan pyrkiä eteenpäin.

– Nyt voin tehdä rauhassa työtä, joka kehittää ihmiskuntaa ja jota rakastan, hän sanoo ja iloitsee.

Hirvonen kertoo, että professuuri tuo arvovaltaa ja auttaa tieteen ja tutkimuksen esiin tuomisessa. 

– Nimityksen jälkeen sain kutsun saksan kielen instituutin (Leibniz-Institut für Deutsche Sprache) kansainväliseen tieteelliseen neuvostoon, jossa on jäseniä ympäri maailman. Upea yhteisö ja näköalapaikka! 

Professuuriin liittyvistä johtotehtävistä huolimatta Hirvonen haluaa säilyttää työssään myös tutkimuksen perusasiat.

– Nautin, kun saan istua aineiston kanssa alas ja perehtyä kielen ja vuorovaikutuksen ilmiöihin, hän kuvailee.

– Tai kun opin muilta esimerkiksi yhteisissä aineistosessioissa tai lukemalla kollegoiden tutkimuksista, Hirvonen jatkaa.

Hän haluaa tukea myös opiskelijoita innostumaan tutkijan ammatista tai ylipäätään tutkimuksellisesta otteesta asiantuntijuuteen. Kursseilla opiskelijat esimerkiksi analysoivat Hirvosen omaa tutkimusaineistoa yhdessä Hirvosen kanssa.

– Tarvitsemme uusia tutkijoita, ja opiskelijoiden kanssa tutkija voi löytää uusien asioiden äärelle, hän sanoo.