Palkitusta journalistista kuoriutui verkkovihan tutkija

Noin vuonna 2017 Intian Delhissä toimittajana työskennellyt Soma Basu alkoi huomata, ettei voinut enää hengittää vapaasti. Hänestä tuntui, että uutistoimituksen esihenkilöistä oli tullut henkilöstöjohtajia, eivätkä he enää vaalineet journalistisia arvoja. 

– En halunnut kamppailla sisäisten ohjeiden ja itsesensuurin kanssa intialaisissa uutistoimituksissa, Basu muistelee tutkijanhuoneessaan Tampereen yliopiston keskustakampuksella. 

Takana oli viidentoista vuoden menestyksekäs ja palkintoja poikinut ura tutkivana journalistina Etelä-Aasiassa. Hän oli esimerkiksi saanut YK:n kirjeenvaihtajien yhdistyksen ilmastonmuutosuutisoinnin palkinnon vuonna 2015 ja toisen merkittävän palkinnon uutisoinnistaan, joka käsitteli laitonta ihmiselinten kauppaa. 

Basu sai hengähdystauon Isossa-Britanniassa Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa, jonne pääsi stipendiaatiksi vuonna 2018. Siellä hän tutki uskonnollista polarisaatiota hindujen ja muslimien välillä Intiassa liittymällä poliittisiin Whatsapp-ryhmiin, joissa vihapuhe ryhmien välillä rehotti. Whatsapp on ollut Intiassa monelle tärkeä lähde poliittisen tiedon ja propagandan leviämiseen. (Tutkimus Manufacturing Islamophobia on WhatsApp in India) 

Ympärillään Intiassa Basu oli nähnyt huolestuttavia kehityssuuntia. Hallitseva puolue Intiassa mobilisoi laajoja ihmisjoukkoja levittämään repivää vihasisältöä verkossa. Kohteena olivat erityisesti muslimit. Hanke oli osa laajempaa siirtymää sekulaarista demokratiasta kohti hinduenemmistön valtaa ja näennäisdemokratiaa. 

– Minua huolestutti, mitä yleistyvät älypuhelimet ja rajoittunut medialukutaito yhdessä saivat aikaan. Sukulaisenikin jakoivat propagandaa verkossa tajuamatta olevansa osana poliittisia voimia. 

Kokemus Reuters-instituutissa ja huoli tiedonvälityksen ilmapiiristä jättivät jälkeensä tutkimuksen kipinän. 

– En ollut saanut ihan tarpeekseni, halusin tutkia lisää. Halusin jatkaa tohtorikoulutukseen.  

Kaventuva tieteen vapaus ohjasi Suomeen 

Soma Basun tutkijanpolku on viettänyt Tampereen yliopistoon EDUFI-stipendin ja Koneen säätiön nelivuotisen apurahan mahdollistamana. Hän sai tohtorikoulutuspaikan yliopistosta vuonna 2021 ja Koneen säätiön apurahan verkkovihaa käsittelevän väitöskirjan tekemiseen vuonna 2022. Väitöskirja käsittelee verkossa kiertäviä huhuja ja sitä, kuinka muistot mellakoista muodostuvat. 

Tohtorikoulutus Tampereella ei kuitenkaan ollut Soma Basun ensimmäinen vaihtoehto. Hän aloitti tohtoriopinnot ensiksi Intiassa joukkoviestinnän tutkimuksessa. Pian hän joutui kuitenkin huomaamaan, että lehdistönvapauden lisäksi myös tieteen vapaus maassa otti rajua takapakkia. 

Yliopistolla, jossa Basu opiskeli Delhissä, osoitettiin mieltä hallituksen kaavailemaa, laajasti kritisoitua kansalaisuuslain muutosta vastaan. Poliisi vastasi opiskelijoiden yliopistolla tapahtuneeseen mielenosoitukseen raa’alla väkivallalla.  

– He hakkasivat opiskelijoita, jotka vain istuivat ja lukivat rauhallisesti kirjastolla. Kahdelta opiskelijalta lähti näkö. Se oli erittäin tarkoituksenhakuinen hyökkäys vähemmistöyhteisöihin kohdistuvaa tutkimusta vastaan, Basu kuvailee. 

Poliisin toiminnasta yliopistolla tuli keikahduspiste, joka sai aikaan protesteja koko Intiassa. Samaan aikaan hallituspuolueiden kansanedustajat lietsoivat entisestään vihaa ja väkivaltaa mielenosoittajia kohtaan. Etninen propaganda rehotti sosiaalisessa mediassa. 

– Valitettavasti en voinut olla kotiyliopistossani enää, koska viranomaiset valvoivat entistä enemmän. Sitten päätin muuttaa Intiasta pois ja jatkaa tutkimustani, jotta pystyin jatkamaan aiheeni parissa työskentelyä. Samanlaisia ilmiöitä oli nähtävillä muuallakin. 

Sittemmin Basu on tutkinut intialaisten etnisten ryhmien välisiä jännitteitä ulkomailta käsin esimerkiksi Sciences Po -yliopiston luotsaamassa hankkeessa. Hän johti median ja kulttuuri -tutkimusklusteria Muslims in a time of Hindu nationalism -hankkeessa vuosina 2021–2024. 

Sosiaalisessa mediassa väkivalta ei lopu koskaan 

Basun väitöskirjan artikkelit käsittelevät verkosta offline-maailmaan kiertävää vihaa ja väkivaltaa. 

– Pääargumenttini on, että sosiaalisen median aikakaudella väkivalta ei lopu koskaan. Se kiertää internetissä erilaisia silmukoita pitkin. Se liikkuu infrastruktuurien, kehojen ja medioiden välillä ja rekisteröityy aisteihimme jatkuvasti. Sitä ylläpitää spekulaatio, mielikuvitus ja aavistukset tulevasta väkivallasta, Basu sanoo. 

Sosiaalisessa mediassa kiertävät huhupuheet ja misinformaatio lietsovat ihmisiä väkivaltaan. Huhut ovat aina lietsoneet väkivaltaan, mutta mittakaava sosiaalisen median aikakaudella on ennennäkemätön.  

– Tutkijat yrittävät edelleen vetää rajaa verkossa ja offline-maailmassa tapahtuvien asioiden välille. Kysytään, onko verkkoväkivalta ”totta.” Mutta ei tämä jako enää päde nykymaailmassa, jossa elämämme on niin digitaalista. Huhut tekevät väkivallasta kuviteltavissa olevaa, ne luovat maaperää, jossa väkivalta onkin mahdollista.  

Sosiaalinen media tuo kaukaiset väkivallan tapahtumat häiritsevän lähelle, ja väkivallanteot yhtäällä saavat ihmiset kuvittelemaan, että vastaava on mahdollista toisaalla. Esimerkiksi joukkomurhaaja Anders Breivikin manifestissa oli muutaman sivun verran mainintoja Intiassa vaikutusvaltaisesta etnonationalistisesta hindutva-ideologiasta, Basu huomauttaa. 

Tutkimusmenetelmänä Basun valmistuvassa väitöskirjassa on ollut pääasiallisesti aistietnografia. Kenttätyömatkalla Koillis-Delhissä hän tutki, kuinka muisto vuoden 2020 Delhin mellakoista elää esimerkiksi jätevettä kuljettavassa joessa. 

Vuoden 2020 Delhin joukkovainoissa intialainen sosiaalinen media kohisi joesta löytyneistä ruumiista ja niihin liittyvistä huhuista. Sakean joen pohjaan ei nähnyt, ja huhuttiin, oliko sen pohjassa edelleen ruumiita. 

Basu tutki, millaisia aistikokemuksia paikallisissa ihmisissä kummittelevasta joesta herää. 

– Toteutin aistikävelyitä, jossa tarkkailin ihmisten tuntemuksia. Kävelivätkö he esimerkiksi hitaammin, pysähtyivätkö johonkin tai yrittivätkö he ohjata minua tietylle alueelle, kuinka he reagoivat hajuihin. 

Väitöskirjan artikkeli Phantoms of the drains: imaginations of conflict in everyday infrastructures julkaistiin maaliskuun lopussa. Toinen artikkeli tekoälyn luomista sotakuvista on parhaillaan arvioitavana. 

Intian lisäksi Basu on tutkinut konfliktiteemoja myös esimerkiksi Kosovossa. 

– Kuinka ihmiset eri puolilla maailmaa elävät väkivallan kanssa ja aistivat sen? 

Rauhassa Tampereella  

Toimittajataustaista tutkijaa Soma Basua huolestuttaa vastakkainasettelujen lisääntyminen myös toimittajien ja tutkijoiden välillä. Työssään toimittajana Intiassa hänestä tuntui, että tutkijat eivät ottaneet journalisteja vakavasti. Toisaalta myös journalistit vaikuttivat ajattelevan, että tutkijat elävät omissa maailmoissaan. 

– Monikriisin aikana on hyvin tärkeää, että yliopistomaailma, journalistit ja kansalaisyhteiskunta rakentaisivat aktiivisesti siltoja toisiaan kohti. Sitä koitan omassa työssänikin tehdä, hän sanoo. 

Aika väitöskirjatutkijana Suomessa ja Tampereella on pystynyt tarjoamaan Basulle toisenlaista näkymää usein kilpailullisena näyttäytyvään akateemiseen maailmaan. 

– Inhoan sitä armottoman kilpailun maailmaa, mikä muualla vallitsee. Täällä saan tehdä sitä, mitä haluan, eikä ympärillä ole toisten tutkijoiden ammatillista itsekkyyttä. Kun toksisuuden sietämiseen ei tarvitse käyttää energiaa, voin keskittyä olennaiseen. Rakastan työtäni ja Suomea todella, ja tahdon jatkaa sen tekemistä niin pitkään kuin mahdollista.