Tutkimus osoittaa suuria eroja hyvinvointialueiden kulttuurihyvinvointityössä

Tutkimusartikkeli muodostaa valtakunnallisen kokonaiskuvan siitä, miten hyvinvointialueet huomioivat kulttuurihyvinvoinnin osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä (hyte). Analyysi paljastaa, että kulttuurin rooli hyte-työssä on tunnistettu valtaosalla alueista, mutta toimenpiteiden määrä, sisältö ja kohdentaminen vaihtelevat merkittävästi hyvinvointialueittain.

Tutkimus korostaa kriittisenä tekijänä hyvinvointialueiden, kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyön onnistumista, kun tuetaan väestön hyvinvointia.

Artikkeli on osa medianomi (YAMK) Pilvi Kuidun Tampereen yliopiston terveystieteen yksikössä valmistuvaa kansanterveyden väitöskirjatutkimusta.

Tulokset nostavat esiin myös huolen: kulttuuritoimenpiteiden kirjavuus, vähäinen kohdentaminen ja suuret alueelliset erot voivat pahimmillaan vahvistaa olemassa olevia hyvinvointi- ja terveyseroja. 

– Tuloksissa yllätti se, miten vähän lapset, vammaiset ja maahanmuuttajataustainen väestö huomioidaan hyvinvointisuunnitelmien kohdistaessa kulttuuritoimenpiteitä kansalaisille. Kulttuurin vaikutuksista hyvinvointiin on paljon tutkimusnäyttöä, toteaa väitöskirjatutkija Kuitu Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä.

Kulttuurihyvinvointi juurtuu vähitellen

Monet ihmiset hakeutuvat terveyspalveluiden piiriin muiden kuin terveydellisten syiden vuoksi. Heitä vaivaavat aikaisemman tutkimuksen mukaan ennemmin yksinäisyys, merkityksettömyyden kokemukset sekä puutteet, jotka määrittyvät sosiaalisista tai taloudellisista resursseista eli muista kuin kliinisistä sairauksista. (Araki ym. 2022.)

– Kulttuurihyvinvoinnin kytkeminen suunnitelmallisesti osaksi kansanterveystyötä ja hyvinvointialueiden hyte-kokonaisuutta voisi tukea väestön terveyttä ja osallisuutta sekä kaventaa hyvinvointieroja.  

Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että kulttuurihyvinvointi on vähitellen juurtumassa kiinteäksi osaksi hyte-työtä, vaikka tehtävää on vielä paljon.

Osalla alueista kulttuuritoimenpiteitä oli asetettu monipuolisesti useille painopisteille. Sen sijaan neljällä hyvinvointialueella kulttuuria ei huomioitu lainkaan suunnitelmatason hyte-toimenpiteissä. Hyvinvointialueiden kulttuuritoimenpiteet keskittyvät erityisesti madaltamaan kulttuuriosallistumisen kynnystä ja kehittävät palveluohjausta (esim. kulttuurilähetteet). Mukana on myös osallisuutta ja yhdenvertaisuutta vahvistavia toimintamalleja.

Sen sijaan kulttuurihyvinvointipalveluiden tuotanto ja tarjonnan vahvistaminen näkyvät harvemmin hyvinvointialueiden hyte-toimien ytimessä.

– Olisi viisautta ottaa käyttöön aiempaa määrätietoisemmin ja suunnitelmallisemmin ennaltaehkäiseviä toimia. Nyt kun yhteiset käytänteet, kansallinen ohjaus, resurssit ja yhteistyön rakenteet kehittyvät hitaasti, jäävät usein yhdyspintatyönä toteutettavan hyvinvointityön hyödyt merkittävästi potentiaaliaan vähäisemmiksi, Kuitu toteaa.

Tutkimusartikkeli kutsuu päättäjiä, tutkijoita ja hyvinvointialueiden toimijoita tarkastelemaan kulttuurihyvinvointia entistä strategisemmin osana kansanterveystyötä – ja pohtimaan, miten kulttuurin keinoin voidaan tukea väestön hyvinvointia sekä kaventaa kasvavia hyvinvointieroja.

Tutkimusartikkeli:

Kulttuurihyvinvoinnin poliittinen ohjaus ja toimenpiteet hyvinvointialueiden lakisääteisissä hyvinvointisuunnitelmissa. Kuitu, Pilvi; Lindfors, Pirjo; Absetz, Pilvikki, 2026. Yhteiskuntapolitiikka-lehti.