Hyppää pääsisältöön

Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimuksena

Tampereen yliopisto
3.1.2021–11.3.2023
KärkialueYhteiskunta
a church mural presenting a distorted face

Mitä erityistä henkilöhistoria voi tarjota osana varhaismodernia historiaa – mitä henkilöhistorian näkökulmasta tarkoittaa se, että tutkimuskohteet sijoittuvat varhaismoderniin yhteiskuntaan – ja mitä varhaismodernin yhteiskunnan tutkimukselle merkitsee se, että tutkimusta tehdään henkilöhistorian kautta? Hanke vastaa tehtäväänsä tutkimalla henkilöhistorioiden menneisyyttä ja sen avulla arvioimalla henkilöhistorioiden nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Hanke tarkastelee henkilöhistorioita varhaismodernin Suomen (Ruotsin itäosan) yhteiskunnan historian tutkimusmenetelmänä kolmella tasolla: 1) historiografiassa, eli miten henkilöhistorioita aiemmin on käytetty, 2) uudelleen käsitteellistävällä tasolla eli miten henkilöhistorian nyt ja lähitulevaisuudessa pitäisi kehittyä ja 3) esimerkkitasolla, eli antamalla muutamia käytännön esimerkkejä uutta luovista ja moderneista henkilöhistorioista.

Hanke jakaa nämä kolme osatehtäväänsä neljän yhteiskunnallisen rakenteen alueille: henkilöhistorian nähdään tuottavan tietoa väestön ja yhteisöjen rakenteesta, politiikasta, konflikteista ja hallintovallasta, ideologioista ja mentaalisesta kulttuurista, sekä viimeisimpänä ja kenties henkilöhistorialle uusimpana alana, ihmisen luontosuhteesta ja suhteesta maantieteeseen ja etäisyyksiin. Nämä näkyvät alla esitetyssä kaaviossa vaakapalkkeina ja niiden tehtävä on toisaalta tuottaa tutkimukseen osioiden sisäistä ja niitä yhdistävää rakennetta.

Jokainen kolmesta osa-alueestamme tarkastelee kaikkia neljää yhteiskunnallista rakennetta, mutta se, mikä niissä painottuu ja miten ne tulevat näkyviin, vaihtelee eri osioissa ja tutkimuksen edetessä jotkut matriisin osat myös painottuvat enemmän kuin toiset. Esimerkiksi historiografinen perinne henkilöhistoriasta ympäristöhistoriassa on nuorta, mutta tämänhetkisessä ja tulevaisuuden tutkimuksessa ihmisen luontosuhteen sen merkitys on suurempi. Sen sijaan esimerkiksi mentaalista kulttuuria tai valtarakenteita on tutkittu henkilöhistorioidenkin kautta pitkään ja paljon, mutta niidenkin kohdalla henkilöhistoria voi saada uusia näkökulmia esimerkiksi yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden – etnisen tausta ja rodun tai vammaishistorian - kysymyksistä.

Projektin johtajana toimii professori Raisa Maria Toivo, tutkijoina FT Tiina Miettinen, FT Jenni Lares ja FT Mari Välimäki

Projektin puolesta twiittaa Jacobina Munsterhjelm, 13-vuotias kartanon neiti vuodelta 1799 @JMunsterhjelm , https://twitter.com/JMunsterhjelm

 

Haluatko lukea lisää?

Meistä yliopiston viestinnän sivulla:Henkilöhistoria voi kertoa myös yhteisöstä ja ilmiöistä   

Tiina Miettinen: Jacobina Charlotta Munsterhjelm oli aatelisneiti, jonka päiväkirja avaa 1700-luvun arkea (tuni.fi) blogiartikkeli (https://www.tuni.fi/alustalehti/2021/12/20/jacobina-charlotta-munsterhjelm-oli-aatelisneiti-jonka-paivakirja-avaa-1700-luvun-arkea/ )

Tina Miettinen: Jacobina – ikuinen pikkutyttö. Jacobina Charlotta Munsterhjelm – ikuinen pikkutyttö — Lapsuuden historiaa (https://www.lapsuudenhistoriaa.fi/tarinat/jacobina)

Mari Välimäki: KIRKONMIEHIÄ, TIEDEMIEHIÄ JA NAISIA – HENKILÖHISTORIA VARHAISMODERNIN TUTKIMUKSENA https://www.uudenajanalku.fi/2021/12/03/kirkonmiehia-tiedemiehia-ja-naisia-henkilohistoria-varhaismodernin-tutkimuksena/

 

Rahoituslähde

Jalmari Finnen säätiö http://www.protsv.fi/ths/finne/

Projektiin kuuluvat henkilöt