Vastuun ottaminen tulee osallisuuden myötä, sanoo sydän- ja rintaelinkirurgian professori Ari Mennander

Mitä tutkit?

Tutkin potilasturvallisuutta sydän- ja rintaelinkirurgian alalla, miten leikkaukset vaikuttavat potilaaseen ja millainen merkitys niillä on potilaalle. Toinen painopisteeni on kudostutkimus, jota varten olemme Tays Sydänsairaalassa tutkineet patologian professoreiden kanssa leikkauksen aikana poistettavia kudoksia jo vuodesta 2006 lähtien. Lisäksi teen kokeellista tutkimusta yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa.

Miksi tutkimuksesi on tärkeää?

Leikkaustoiminta kerryttää tietoa, jota voi käyttää rekisteritutkimuksissa myös kansainvälisesti. Kansainvälisyys laajentaa potilasaineistopohjaa ja lisää rekisteritutkimusten voimaa. Kudostutkimuksen avulla potilaan sairautta puolestaan pystytään analysoimaan täsmällisemmin kuin pelkkien oireiden perusteella. Se auttaa myös selvittämään, millainen leikkaus ja hoidon jälkeinen seuranta on potilaalle suotuisin. Leikkaustekniikan hallitseminen, tekninen suoritus, leikkausvälineiden käyttäminen ja ryhmätyöskentely tähtäävät täydellisyyteen, sujuvuuteen ja ennen kaikkea hoidon onnistumiseen.

Leikkauksen avulla hoidetaan potilasta, mutta myös opitaan lisää taudeista ja miten niitä pitää hoitaa leikkauksen jälkeen. On olemassa tauteja, joiden riskitekijät muistuttavat toisiaan. Näin näyttää olevan esimerkiksi syöpätautien ja kardiovaskulaaristen sairauksien kohdalla. Jos potilas joutuu sairaalaan sydänsairauden takia, niin riskitekijöiden selvittämisen ansiosta hänet pystytään hoitamaan niin, että siitä on hyötyä sydämen lisäksi kokonaisterveyden kannalta. Tutkimuksen hyöty ei siis rajoitu vain leikkauksesta toipumiseen, vaan edistää potilaan koko terveyttä. Parhaimmillaan voimme myös ehkäistä turhat toimenpiteet ja leikkaukset. Kirurgisen tutkimuksen hieman vitsikäskin dilemma on, että se usein tähtää siihen, miten leikkauksen voisi jopa välttää.

Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto

Mikä inspiroi sinua työssäsi professorina?

Inspiraatio tulee siitä, että saa osallistua ja olla yhtenä jäsenenä kokonaisuudessa: sairaalassa, tutkimuksessa, potilastyössä, yliopistolla, kokouksissa ja konferensseissa. Olen oppinut, että sydän- ja rintaelinkirurgi ei ole yksin tekemässä leikkausta eikä tutkija usein yksin suorita tutkimusta, vaan ryhmässä oleminen ja toimiminen korostuvat. Tämä on tärkeää siksikin, että osallisuuden myötä tulee vastuun ottaminen. Mielestäni professorin tehtävä on edustaa yhteisöllisyyttä ja tuoda esiin muiden ryhmän jäsenten osallisuus.

Inspiroivaa on myös, kun opiskelija ottaa kantaa! Se voi olla vaikkapa ajatuksia herättävä kysymys, josta voi syntyä jopa alku uudelle tekemiselle tai uudelle tutkimusaiheelle.

Mitä haluaisit seuraavaksi tutkia ja miksi? 

Yksi suuri kysymys sydänkirurgiassa on, miksi joillekin tulee aortan pitkittäinen repeämä. On osoittautunut, että aortan leveys ei ole yksinään kovinkaan hyvä mittari. Sitä käytetään paljon, koska ultraäänellä ja tietokonekuvauksella on helppo havaita, että aortan leveys on yli viisi senttimetriä ja nyt pitäisi leikata. Mutta aortan leveys ei ole ainut riskitekijä. Saamme vihjeitä yksittäisistä potilastapauksista, samoin rekisteri- ja kudostutkimuksista. Tiedämme myös, että verenpaine ja perinnöllisyys lisäävät riskiä. Mutta nämä eivät kerro koko tarinaa. Aorttatutkimus on vielä tuntemattoman maaperän kartoittamista.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Haluan pitää hyvinvoinnistani kiinni. Käyn lenkillä ja ulkoilen. Kuuntelen paljon klassista musiikkia, sillä musiikki antaa tukea jaksamiselle ja rauhoittumiselle. Käyn myös mielelläni konserteissa Tampere-talolla. Tällä hetkellä olen ihastunut Arvo Pärtin musiikkiin, mutta pidän myös Šostakovitšista. Musiikin ohella lukeminen on minulle mieluisa harrastus.