Tutkija Helena Vesaranta: ”Opettajat tarvitsevat hyvät pedagogiset taidot eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden kohtaamiseen”
Suomi toisena kielenä (S2) -oppilaiden määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvusta lähtien. Tampereen yliopiston vieraileva tutkija ja S2-opetuksen, arvioinnin ja pedagogiikan asiantuntija Helena Vesaranta kertoo, että alueelliset erot ovat Suomessa suuria, minkä takia myös S2-opetuksen kehittämisessä on valtavia eroja eri puolella Suomea.
– Voi olla kuntia, joissa on yksi tai kaksi S2-oppilasta. Sitten on kuntia, joissa 80 prosenttia oppilaista on maahanmuuttajia, Vesaranta sanoo.
Vesaranta kuvaa, että tällä hetkellä Suomesta puuttuvat yhtenäiset käytännöt S2-opetukseen ja arviointiin. Esimerkiksi oppimateriaalit vaihtelevat hurjasti.
– Opettajat joko valitsevat eri kirjasarjojen materiaaleja itsenäisesti tai tuottavat niitä itse. Vaihtelevat materiaalit taas vaikeuttavat arviointia. Päättöarvioinnin tulee olla yhdenmukaista ja yhdenvertaista, sillä sen tarkoitus on antaa realistinen kuva oppilaan kielitaidosta, hän sanoo.
Vesaranta keskittyi S2-opetuksen arviointiin väitöstutkimuksessaan. Tänä syksynä 2025 hän julkaisi opettajille suunnatun oppaan avuksi monikulttuuriseen kouluun.
– Jokaisella opettajalla on uransa aikana maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Opettajat tarvitsevat hyvät pedagogiset taidot eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden kohtaamiseen. Monikielisyys ja monikulttuurisuus ovat voimavara ja koko koulun asia, Vesaranta sanoo.
Opetussuunnitelmaan lisää konkretiaa?
Vesaranta kertoo, että yhtenä haasteena S2-opetuksen kehittämisessä on nykyisen opetussuunnitelman tulkinnanvaraisuus, minkä vuoksi yksityiskohdat jäävät opettajien pähkäiltäväksi.
– Vaikka opetussuunnitelma ohjaa oppilaslähtöiseen opetukseen, opettajat tarvitsisivat konkreettisia ohjeita enemmän – erityisesti arviointiin, hän sanoo.
Lisäksi yhtenä haasteena on Vesarannan mukaan se, että tällä hetkellä arviointi ei huomioi lainkaan sitä, kauanko oppilas on ollut maassa. Käytännössä samoilla kriteereillä siis arvioidaan oppilasta, joka on ollut kaksi tai kymmenenkin vuotta maassa.
– Sosiaalinen kielitaito, jonka avulla pärjäämme päivittäisissä asioissa, kehittyy parissa vuodessa. Sen sijaan kielitaito, jonka avulla ymmärrämme ja sisäistämme syvällistä tietoa, voi viedä jopa 8–10 vuotta. Aikaan vaikuttaa vahvasti oppilaan aiempi koulunkäyntihistoria.
Vesaranta toivoo, että ensi vuonna päivitettävä opetussuunnitelma yhdenmukaistaisi S2-opetuksen järjestämisen ja arvioinnin käytäntöjä.
– Opetussuunnitelman tehtävänä on toimia opettajan työkaluna, ja siksi sen on oltava riittävän informatiivinen, hän sanoo.
Traumatietoisuuden kehittämiselle on kasvava tarve kouluissa
Oppilaan tausta ja kielitaito vaikuttavat monella tavalla oppimiseen. Vesaranta kertoo, että kirjoitustaito omalla äidinkielellä on tärkeä pohja.
– Jos se puuttuu, on hurjan vaikea lähteä opiskelemaan vierasta kieltä. Oma äidinkieli on tärkeä meille jokaiselle, sillä sen avulla ylläpidämme omaa kulttuuriamme. Koska kieli on sidottu identiteettiimme, on tärkeää muistaa, että äidinkielen hallitsemisen taidot siirtyvät kielestä toiseen.
Oppimiseen vaikuttavat myös kulttuuriset käsitykset ja erot. Myös oppilaan lähipiirillä on merkitystä ja sillä, onko hänellä paikallisia kavereita.
– Jos oppilas tulee uuteen maahan sodan jaloista, iso kognitiivinen kuormitus vaikuttaa vahvasti muistiin ja oppimiseen, Vesaranta sanoo.
Traumatietoisuuden kehittämiselle on kasvava tarve kouluissa. Vesaranta painottaa, että opettajilla tulisi olla perustiedot siitä, miten trauma voi ilmetä ja mitä sen aktivoituminen voi tuoda esiin.
– Opettaja on oppilaan ensisijainen ja tärkein havainnoija, joka kiinnittää huomion esimerkiksi muutoksiin käyttäytymisessä.
Tukea opettajan ammatilliseen kasvuun
Vesaranta halusi kirjoittaa opettajille oppaan monikulttuuriseen kouluun tukemaan ammatillista kasvua. Hän kertoo, että monikulttuurisuus vaatii kouluilta resurssia, kuten esimerkiksi tukea täydennyskoulutukseen, aikaa moniammatilliseen yhteistyöhön ja pohdintoja luokkakokoihin.
Kulttuuritietoisuus tarkoittaa myös monipuolisia pedagogisia taitoja.
– Luokat eivät voi mennä enää tietyllä sapluunalla. Opettajien on mietittävä, miten he muuttavat opetustaan, kun maailma muuttuu, Vesaranta sanoo.
Lähde: Vesaranta, Helena: Kielitaitoa ja kohtaamisia - Opettajan opas monikulttuuriseen kouluun. Mediapinta, 2025.
Suomi toisena kielenä (S2) -oppimäärä perusopetuksessa
- Suomi toisena kielenä (S2) -opetusta voivat saada ne, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame ja joilla ei puutteellisen suomen kielen peruskielitaidon vuoksi ole vielä edellytyksiä suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän opiskeluun.
- S2 on oppimäärä, joka on rinnakkainen äidinkieli ja kirjallisuus -oppimäärälle.
- Kielitaidon tason arvioi S2-opetusta antava opettaja yhdessä muiden oppilaan opettajien kanssa.
- S2-opetuksen tavoitteena on toiminnallinen kaksikielisyys. Se tukee oppilaan monikulttuurista identiteettiä.
- Tavoitteena on, että oppilas saavuttaa mahdollisimman hyvän suomen kielen taidon myös jatko-opintoja varten.
