Liian outo lautaselle – mitä tapahtui hyönteisruokabuumille?

Hyönteiset tunnetaan ruoan raaka-aineena lähes kaikkialla muualla paitsi länsimaissa: niitä osataan valmistaa syötäväksi niin Latinalaisessa Amerikassa kuin Afrikassa ja Aasiassa. Ihmisravinnoksi soveltuu arviolta 2 000 eri hyönteislajia.

Tampereen ammattikorkeakoulussa hyönteistalouteen on perehdytty laajassa Tiedolla hyönteisalan tulevaisuuteen -hankkeessa (siirryt toiselle sivustolle). Lehtori Tiina Wickman-Viitala kertoo, että noin kolmasosa maapallon väestöstä syö hyönteisistä valmistettuja ruokia.

Ja kelpo ravintoa ötökät ovatkin. Wickman-Viitalan mukaan syötävien hyönteisten proteiinipitoisuus on 25–75 % niiden kuiva-aineesta hyönteislajista ja sen kehitysvaiheesta riippuen. Ne sisältävät myös runsaasti hyviä rasvahappoja sekä välttämättömiä hivenaineita kuten sinkkiä, rautaa ja B12-vitamiinia.

Lisäksi hyönteisten tuotanto säästää huimasti luonnonvaroja verrattuna lihantuotantoon. Ei ihme, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO suositteli vuonna 2013 hyönteisruoan kehittämistä isossa mittakaavassa.

Suomen elintarvikelainsäädäntö salli jauhopukin ja kotisirkan käytön ruoaksi loppuvuodesta 2017. Jo seuraavana vuonna markkinoille tuli useita erilaisia hyönteistuotteita, kuten proteiinipatukoita, snackstuotteita, sirkkaleipää sekä pakastettuja ja esikeitettyjä sirkkoja. Puhuttiin ruokavallankumouksesta, jossa oli syytä olla heti mukana.

Syötävistä hyönteisistä tuntuivat innostuvan kaikki mediaa, elintarviketeollisuutta ja kuluttajia myöten. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla monet sikafarmarit vaihtoivat saparoniekat sirkkoihin.

Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta hahmottaa hypen taustalta kaksi pitkäaikaista ruokatrendiä: ruoantuotannon kestävyyskysymyksen sekä fitness- ja terveystietoisten kuluttajien proteiinibuumin.

– Hyönteisproteiinin ajateltiin korvaavan lihaa ruokavaliossa. Lisäksi hyönteistalous lähti Suomessa liikkeelle start up -yritysten ja ruokahubien kautta. Jo se tekemisen tapa koettiin trendikkääksi, jännittäväksi, urbaaniksi ja innovatiiviseksi, Jallinoja analysoi.

Kulutustottumukset muuttuvat hitaasti

Hyönteistuotteet kuitenkin katosivat melko pian sekä otsikoista että kauppojen valikoimista. Nykyään niitä on saatavilla lähinnä välipalapatukoina, ja esimerkiksi GRiiDY markkinoi yhä kuivattuja ja eri tavoin maustettuja sirkkoja. Mutta hype hyytyi lyhyeen. Miksi?

Jallinoja arvioi, että nopeaan hiipumiseen ovat syynä hyönteisten outous meille elintarvikkeena sekä kulutustrendien kiertonopeus ylipäätään.

– Hyönteisominaisuus ei ollut kuluttajille riittävän merkityksellinen, ja reseptiikkakin oli puutteellista. Uusien ruokakäytäntöjen muodostuminen edellyttää, että tuotteet ovat helppoja käyttää ja niitä on hyvin saatavilla.

70 % suomalaisista asennoituu hyönteisruokaan myönteisesti.

Jallinoja muistuttaa, että ihmisten ruokavalintoihin vaikuttavat monet tekijät. Maku lienee se tärkein, mutta myös tuotteen tuttuus, omaan statukseen liittyvät seikat sekä terveellisyys painavat vaakakupissa. Yhä useampi miettii myös ruoan ympäristövaikutuksia ja ilmastoa, ja joillekin eläinten oikeudet ovat tärkeä valintaperuste.

Ruoan kulutustottumukset muuttuvat hitaasti, mutta muuttuvat kuitenkin. Jallinoja huomauttaa, että lihan asemaa ruokavaliossa on haastettu koko 2010-luvun ajan monesta eri näkökulmasta, minkä seurauksena elintarviketeollisuus on kehittänyt useita uusia kasviproteiinituotteita.   

– Muutosta edisti se, että monet julkkikset ja kokit lähtivät mukaan vegebuumiin. Varsinaisia vegaaneja on arviolta vain 2–3 % väestöstä, mutta kasvisproteiineilla on mahdollisuuksia monissa ruokavalioissa, Jallinoja toteaa.

Alaa on yhä kehitettävä

Tiina Wickman-Viitala uskoo, että jonain päivänä myös hyönteisproteiini on meille arkiruokaa. Mahdotonta se ei ole, sillä Luonnonvarakeskuksen vuonna 2016 tekemän tutkimuksen mukaan 70 % suomalaisista asennoituu hyönteisruokaan myönteisesti.

Wickman-Viitala on itsekin luodannut kuluttajien suhtautumista syötäviin hyönteisiin hiljattain valmistuneessa elintarviketieteiden maisterin pro gradu -tutkielmassaan (siirryt toiselle sivustolle).

– Kuluttajien myönteinen suhtautuminen lisääntyy, kun tietoisuus hyönteisruoan ravitsemuksellisista ominaisuuksista, ympäristöystävällisyydestä ja eettisistä puolista kasvaa. Tarvitaan siis kuluttajaviestintää ja hyönteisruoan normalisointia, Wickman-Viitala linjaa.

Hänen mukaansa hyönteisruoan bisnesmahdollisuudet ovat yhä suuret. Alan kehittäminen on kuitenkin hidasta, koska hyönteisten tuotantoa ja elintarvikekäyttöä koskevaa tutkimusta ja lainsäädäntöä on vasta vähän, puhumattakaan alan koulutuksesta. Lisäksi jokaiselle syötävälle hyönteislajille on tällä hetkellä hankittava erikseen EU:n uuselintarvikelupa, jonka prosessi on pitkä ja monimutkainen.

– Hyönteisistä ei ole sallittua erottaa makroravintoaineita elintarvikkeiden valmistukseen, vaan ne on käsiteltävä ja myytävä sellaisinaan. Aika moni kuluttaja hyväksyisi jauhopukin ja kotisirkan ruokavalioonsa nykyistä paremmin, jos ne olisivat vain proteiinia prosessoidussa tuotteessa, Wickman-Viitala arvioi. 

Rehujen kautta ruokapöytään?

Myös hyönteisruoan hinta on saatava kohtuulliseksi, muistuttaa liiketalouden lehtori Riitta Vihuri Tampereen ammattikorkeakoulusta. Hyönteistuotteet ovat hinnaltaan usein vähän kalliimpia kuin niiden tavalliset vastineet, koska hyönteisten tuotanto on käsityövaltaista.

– Hyönteisproteiinin kilohintaa pitäisi saada painettua alemmas, Vihuri toteaa.

Esimerkiksi alan suomalainen pioneeriyritys Entocube on kehittänyt laitteistoja ja automatisoinut tuotantoa, jotta kustannuksia ja siten myös kuluttajahintaa voisi laskea.

Bisnestä on yhä olemassa, vaikka hypetys meni ohi.

Vihuri arvioi, että hyönteistalouden koko arvoketju vaatii vielä hiomista. Tuotannon on oltava kannattavaa, jalostavan teollisuuden on saatava riittävästi raaka-ainetta tasaisen tuotannon turvaamiseksi ja kuluttajien on hyväksyttävä tuotteet arkiruokavalioonsa.

– Bisnestä on yhä olemassa, vaikka hypetys meni ohi. Ympäristösyistä meidän on joka tapauksessa pakko tehdä isoja muutoksia ruoantuotantoomme.

Hyönteiset saattavat päätyä ruokapöytäämme myös hieman mutkan kautta, eli tuotantoeläinten rehuna. Sekä Vihuri että Wickman-Viitala arvioivat, että tällä hetkellä hyönteisala keskittyy kehittämään lemmikki- ja tuotantoeläinten rehuja.  

– Hollanti on hyönteistalouden edelläkävijä Euroopassa, ja siellä niistä jo tuotetaan rehua esimerkiksi eläintarhoille, Vihuri kertoo.

Tuotantoeläinten rehuissa hyönteisproteiinilla voisi korvata soijarehua, jota nyt rahdataan Eurooppaan Etelä-Amerikasta. Tämäkin edellyttää muutoksia lainsäädäntöön: tällä hetkellä hyönteisrehua saa syöttää kaloille, mutta ei esimerkiksi sioille ja kanoille.