Uutinen

Kuvailutulkki johdattaa näkymättömän jäljille

Kuvailutulkkaus Hilda Perander/ Kuva: Jonne Renvall
Hilda Perander tutustui Työväenmuseo Werstaan näyttelyyn silmät sidottuina. Kuvailutulkkaus auttoi hahmottamaan ympäristöä.
Tampereen yliopiston kurssilla kokeiltiin, mitä näkövammainen saa näyttelystä kuvailutulkkauksen avulla.

Sulje silmäsi ja kuuntele. Tampereen yliopiston käännöstieteen opiskelijat kertovat, miltä maailma näyttää Työväenmuseo Werstaan Meirän kaupunki -näyttelyssä.

Yliopiston opetusohjelmassa on nyt ensimmäistä kertaa kurssi kuvailutulkkauksesta, joka tarkoittaa visuaalisen sisällön muuttamista sanalliseksi kuvailuksi näkövammaista yleisöä varten.

Kurssi on tehty yhteistyössä Tampereen yliopiston käännöstieteen, Työväenmuseo Werstaan ja Tampereen seudun näkövammaiset ry:n kanssa.

– Museoympäristön kuvailutulkkaus on Tampereella uusi juttu, ja fyysisen tilan sanallistaminen on elämyksellisesti haastava teema, kertoo käännöstieteen yliopistonlehtori Anne Ketola, joka vetää kuvailutulkkauksen kurssia.

Klikkaa kuvaa ja kuuntele kuvailutulkkaus kuvan aiheesta:

Hilda Perander kuuntelee silmät sidottuina, kun kuvailutulkki Niina Ollanketo selostaa näkymiä.

Sokkona näyttelyssä

Silmät peittoon ja kohti hämärää huonetta. Siinä on lähtökohta kuvailutulkatulle museokierrokselle, jonka kielenopiskelijat järjestävät Työväenmuseo Werstaan Meirän kaupunki -näyttelyyn.

Koehenkilöt viedään silmät peitettyinä sisään, ja kuvailutulkki selostaa näkymän. Sen jälkeen silmät avataan ja käydään keskustelu siitä, vastasiko kuvaus todellisuutta.

Yllätyksiä tulee sekä tulkeille että heidän yleisölleen. Kuvailutulkkina toiminut Niina Ollanketo havaitsi, että kohteiden sijainnit pitäisi kertoa tarkemmin.

Hän kuvaili kierroksellaan työväentalon sisänäkymää ja siirtyi omasta mielestään liiankin nopeasti kohteesta toiseen ja lattiasta kattoon.

– Pitää tehdä hyvin selväksi, ettei tule sellaista mielikuvaa, että kaappi olisi katossa.

Myös Essi Savio havaitsi ongelmia siinä, miten onnistuisi yhdistämään toisiinsa yleisnäkymän ja yksityiskohdat. Ennalta valmisteltua tekstiä lukiessaan hän tajusi, että esitysjärjestys ei ehkä sittenkään ollut paras mahdollinen.

Silmät sidottuna kuvailutulkkausta seurannut Hilda Perander sanoo, että hän sai selostuksesta hyvän kokonaiskuvan eikä mitään olennaista jäänyt puuttumaan. Tilan hahmottaminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi, eikä hän aina tiennyt, katsotaanko näyttelykohdetta ulkopuolelta vai ollaanko sen sisällä.

Hankaluuksia tuotti museoon rakennettu työväentalo, jonka sisälle astuminen jäi monilta huomaamatta.

– Kokemus siitä, onko sen tilan sisä- vai ulkopuolella, ei oikein hahmottunut selkeästi. Ei oikein tiennyt, onko kohde edessä, takana vai sivulla, Harri Vuoti kertoo.

Taina Linnainmaa havaitsi, että äänimaisema korostuu, kun silmät peitetään. Puhujan liikkeitä ja tilan hahmotusta oli silti vaikea havaita.

Kommelluksiakin tuli, kun joku uhkasi kävellä päin pylvästä ja toinen törmätä kohti näyttelyautoa. Mitään vakavaa ei sattunut.

Enemmän Mertarantaa

Kuvailutulkkikurssin vetäjä Anne Ketola iloitsee siitä, että käännöstieteen opiskelijat ottivat kurssin innostuneesti vastaan. Työväenmuseo Werstaan tulkkauskokeilun palaute ovat vielä käymättä läpi, mutta ensituntuma on se, että tulkkaustyö on yllättävän vaikeaa.

Kuvailutulkkaustoimikunta on antanut ohjeet siitä, miten maalauksia ja muuta kuvataidetta tulee kuvailla, mutta tilan kuvailuun ei ohjeita ole. Juuri se osoittautuikin suurimmaksi ongelmaksi.

Kuvailutulkkauksen on katsottu sopivan nimenomaan kääntäjäkoulutukseen, johon saavutettavuusteemat ovat alun perin tulleet kuulovammaisten tekstitysten kautta.

Kääntäjiä koulutetaan tekstitysohjelmiston käyttöön, kun käännetään ohjelmia kieleltä toiselle. Samoja ohjelmistoja käytetään myös kuulovammaisille suunnatuissa tekstityksissä, jotka ovat kielensisäistä kääntämistä eli suomesta käännetään tiivistetylle suomelle. Tätä kautta kielenkääntäjien koulutukseen päätyivät myös näkövammaisille suunnatut ”käännökset”, joissa kuvaa käännetään sanaksi.

Sopivatko käännöstieteilijät tulkiksi kaikille aisteille?

– Kyllä. Kääntäjäopiskelijoilla on hirveän hyvä tatsi siihen, miten viestiä lähdetään luomaan. Onhan siinä periaatteessa kyse samasta ajatuksesta, että tämä viesti pitää nyt ilmaista mahdollisimman selkeästi ja sitten lähteä pukemaan sitä sanoiksi, Ketola kertoo.

Onko kuvailutulkkaus enemmän äänikirjan lukemista vai Mertaranta-tyyppistä jääkiekkoselostusta?

– Kyllä se on lähempänä sitä Mertarantaa, Ketola sanoo.

Klikkaa kuvaa ja kuuntele kuvailutulkkaus kuvan aiheesta:

Yliopistonlehtori Anne Ketola vei opiskelijaryhmän kokeilemaan kuvailutulkkausta museoympäristöön.

Suomi takaperoinen maa kuvailutulkkauksessa

Kuvailutulkkaus sopii hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Televisio-ohjelmien tulkkaus on ennalta nauhoitettua mutta sitä voi tehdä spontaanistikin. Taidenäyttelyjen tulkkaukset taas valmistellaan etukäteen hyvinkin tarkkaan.

Kuvailutulkkausta voidaan soveltaa kaikkeen visuaaliseen kulttuuriin. Skaala yltää jokapäiväisistä näköhavainnoista kulttuurin eri osa-alueisiin.

– On ihmisoikeuskysymys, että tulkkaus pitäisi olla kaikkien saatavilla. Suomi on kauhean takaperoinen maa kuvailutulkkeiden tuottamisessa. Meillä ei ole jostakin käsittämättömästä syystä lakeja, jotka vaatisivat esimerkiksi televisio-ohjelmille kuvailutulkkausta. Ruotsissa on laki, mutta isot tv-kanavat tuottavat enemmän kuin laki vaatii, samoin Britannian BBC tuottaa yli vaaditun rajan, Anne Ketola huomauttaa.

Kuvailutulkkaus menee lähelle elokuvien dubbausta eli jälkiäänitystä, jossa vieraskielinen ääniraita korvataan sijaisnäyttelijän omakielisellä ääniraidalla. Suomessa dubbauksen sijasta käytetään yleensä tekstitystä.

Tampereella käännöstieteilijät ja Nätyn tutkijat ovat hakenet rahoitusta projektiin, jossa tutkittaisiin dubbauksen ja kuvailutulkkauksen yhdistämistä. Vielä ei rahoitusta ole irronnut.

Kuvailutulkkauksen tarve kasvaa

Tammikuussa alkanut kuvailutulkkauskurssi on ensimmäinen Tampereella, mutta Helsingissä on vastaavia järjestetty aiemminkin. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto toivoi vastaavaa kurssia jäsenilleen täydennyskoulutuksena kuultuaan Tampereen yliopiston koulutuksesta.

Kurssille osallistuu 12 käännöstieteen opiskelijaa ja yksi kokenut käännösalan ammattilainen. Anne Ketola sano, että kurssi olisi hyödyllinen myös puheviestinnän opiskelijoille ja yleissivistyksenä myös monille muille.

Suomessa työskentelee vain muutamia kuvailutulkkauksen ammattilaisia. Suomen elokuvasäätiö tukee elokuvien kuvailutulkkausta ja on tämän vuoden alusta vaatinut, että kaikkiin heidän rahoittamiinsa elokuviin on tehtävä kuvailutulkkaus.

Elokuvissa kuvailutulkkaus voi toimia niin, että katsoja saa puhelimeensa kuulokkeet ja sovelluksen, joka käynnistämisen jälkeen synkronoituu automaattisesti elokuvan ääniraitaan.

Suomessa on 60 000 näkövammaista, joilla on tarvetta saada kuvailutulkkausta. Määrän arvioidaan kasvavan väestön ikääntyessä.

Tampereen yliopiston kuvailutulkkauskurssi kokeilee seuravan kerran toukokuun alussa kuvailutulkkausta näkövammaisen yleisön kanssa Työväenmuseo Werstaan näyttelyssä.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall