Kestävä kaupunkikehitys tarvitsee asukastietoa
Suunnittelijat ja päätöksentekijät tarvitsevat nykyistä parempaa ymmärrystä asukkaiden arjesta, jotta kestävää hyvinvointia voidaan edistää.
Maaliskuussa päättynyt EKOS-tutkimushanke tuotti politiikkasuosituksen asukastiedosta kestävässä kaupungissa. Suositukseen liittyy asukastietotyökalu, jonka avulla voidaan tunnistaa paremmin asukastiedon rooli suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Käynnissä olevan kestävyysmurroksen tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta ja luontokatoa sekä turvata kestävää hyvinvointia.
Tutkijat haluavat tukea hallinnon eri tasoja kestävyyden edistämisessä. Uuden asukastyökalu lisää tietoa kaupunkisuunnittelun ja -kehityksen ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista ihmisten arkeen. Työkalu sisältää tutkimusaineistosta tunnistettua kuusi kysymystä, joiden avulla kaupunkikehitystä voi peilata asukasarkeen.
– Hallinnon eri tasoilla tehdään hyvää työtä kestävyyden edistämiseksi. Päätöksentekijöillä ja suunnittelijoilla ei silti aina ole tarpeeksi tietoa asukkaiden arjesta kestävyysmurroksessa. Työkalusta toivomme apua siihen, että asukkaiden arjen kokemus huomioidaan esimerkiksi kaavoitus- tai kehityshankkeessa ja että tieto vaikuttaisi suunnittelussa, sanoo tutkija Pauliina Lehtonen Tampereen yliopistosta.
Tutkijat uskovat, että suunnittelijoiden ja asukkaiden yhteistyö ja asukastiedon hyödyntäminen edistävät kestävää hyvinvointia. Työkalu onkin tarkoitettu käytännön suunnittelutyön tueksi. Kaupunkikehittäjä voi käydä kysymysten avulla läpi hankkeen ja tarkistaa, onko asukastieto ja -arki mukana. Tavoitteena on kehittää vuorovaikutusta, mikä auttaa poistamaan osallistumisen esteitä.
Alueiden eriytymistä kestävyysmurroksessa tulisi vähentää
Tutkijat korostavat paikallisten tarpeiden ja kokemusten huomiointia lähtökohtana sille, miten asukkaat voisivat elää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi asuinalueellaan.
– Asuinalueet eivät ole samanarvoisessa asemassa kestävyysmurroksessa. Asukkaiden mahdollisuudet tehdä arjessa kestäviä ratkaisuja vaihtelevat – olivat kyseessä sitten julkinen liikenne, kierrätys tai energiaremontit, Lehtonen havainnollistaa.
Haasteeksi voikin muodostua, että asuinalueet alkavat eriytyä toisistaan sen mukaan, miten kestäviä asumis- ja elämäntaparatkaisuja ne mahdollistavat.
Ekososiaalinen hyvinvointi ja osallisuus. Asuinalueiden erilaistumisen uusi dynamiikka (EKOS) -hankkeessa pohdittiin lähiöiden osallistumista kestävään kaupunkikehitykseen. Tavoitteena on, etteivät lähiöt jäisi kaupunkikeskustojen varjoon edistettäessä kestävää kehitystä. Lehtonen sanoo lähiöiden tarjoavan kestäviä esimerkkejä muun muassa yhteisöllisyydestä.
– Lähiöihin liitetään negatiivisia mielikuvia, joita asukkaat eivät itse tunnista. Pääsääntöisesti lähiöissä viihdytään nykyisin hyvin. Asukkaat arvostavat luonnonläheisyyttä ja vehreyttä, mitä he myös haluavat tuoda esiin. Lähiöt ovat vahvoja arjen verkostoissa, naapuriavussa ja siinä, miten naapureiden kanssa pidetään yhdessä alueesta huolta.
EKOS tutki ympäristön kestävyyden ja sosiaalista kestävyyden yhteen kietoutumista asukkaiden arjessa Tampereen Peltolammilla ja Multisillassa. Hanke pohti ratkaisuja vahvistamaan asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta sekä sitä, miten alueellista eriytymistä vähennetään kestävyysmurroksessa.
EKOS-hanketta johti professori Liisa Häikiö, jonka lisäksi työryhmän kuuluivat tutkijat Antti Wallin, Kaisa Hynynen, Eeva Puumala, Jarkko Salminen ja Pauliina Lehtonen. Hanke teki yhteistyötä ympäristöministeriön, Tampereen kaupungin ja Tampereen yliopiston EmergentCommunity-hankkeen kanssa.
Ekososiaalinen hyvinvointi ja osallisuus. Asuinalueiden erilaistumisen uusi dynamiikka (EKOS) Tuni.fi
Tutkijoiden kirjoituksia Politiikasta-julkaisussa
Asukastieto | ORSI - Towards Eco-Welfare State ecowelfare.fi
Politiikkasuositus (Pdf) | ecowelfare.fi
