Tiedote | Tutkimus

Joka viides masennuksen vuoksi eläkkeelle jäänyt ei käyttänyt mielialalääkkeitä

Julkaistu 6.8.2025

Tampereen yliopisto

Tampereen yliopiston tutkijat selvittivät, miten hoito oli toteutunut yleisten mielenterveyshäiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneilla ja millainen yhteys sosioekonomisilla ja sosiodemografisilla tekijöillä on mielialalääkityksen käyttöön. Lisäksi tutkittiin lääkitysten ja kuntoutustoimenpiteiden yhteyttä työhön paluuseen.Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto

Työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää sairauden asianmukaista hoitoa, mutta 20 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön vuoksi jääneistä ei käyttänyt lainkaan mielialalääkitystä. Tampereen yliopiston tutkimus tuo esiin puutteita mielenterveyshäiriöiden hoidossa ja korostaa kuntoutuksen merkitystä työelämään palaamisessa.

Viidennes henkilöistä, jotka joutuivat työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön vuoksi, eivät käyttäneet lainkaan mielialalääkitystä, kertoo Tampereen yliopiston tutkimus.

Havainto on yllättävä, koska Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä ei yleensä myönnä työkyvyttömyyseläkettä, ellei sairautta ole hoidettu asianmukaisesti. Mielenterveyshäiriöissä tämä tarkoittaa käypä hoito -suositusten mukaista mielialalääkkeiden käyttöä.

– On mahdollista, että osa potilaista on todettu hoitoresistenteiksi useiden epäonnistuneiden hoitoyritysten jälkeen. He saattavat liikkua lyhytaikaisten työsuhteiden, sairauslomien ja työttömyyden välillä. Kun sairauspäivärahaa on maksettu 300 arkipäivää ja kuntoutuskyky arvioidaan heikoksi, voi olla, että työkyvyttömyyseläke lopulta myönnetään ilman vaatimuksia masennuslääkkeiden lisäkokeilusta, kertoo tutkimuksen vastuukirjoittaja Helena Leppänen.

Tutkimuksen perusteella näyttääkin, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ei kykene tarjoamaan optimaalista hoitoa henkilöille, joilla on riski joutua eläkkeelle yleisten mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Yleisiin mielenterveyshäiriöihin kuuluvat masennuksen ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö, fobiat, pakko-oireinen häiriö ja posttraumaattinen stressihäiriö.

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että korkeimman tulotason henkilöt ovat sitoutuneempia yli vuoden pituiseen mielialalääkityksen käyttöön kuin matalimman tuloluokan henkilöt. Tätä voi Leppäsen mukaan selittää se, että lääkehoidon omavastuuosuus on merkittävä kuluerä monelle pienituloiselle, joten pitkäkestoiseksi suunniteltu lääkitys saatetaan lopettaa herkemmin.

– Huomionarvoista on, että mielialalääkityksen käyttö ei itsessään ollut yhteydessä siihen, kuntoutuiko henkilö takaisin työelämään. Sen sijaan kuntoutus – niin ammatillinen kuin psykoterapiakin – oli yhteydessä työhön paluuseen. Havainto vastaa aiempia tutkimuksia, joiden mukaan mielialalääkitys tehoaa yleisten mielenterveyshäiriöiden oireisiin, mutta työkyvyn kohentumiseksi kuntoutustoimenpiteet ovat yleensä tarpeen, Leppänen sanoo.

Rekisteritutkimuksessa tarkasteltiin 18–64-vuotiaita Suomessa vuosina 2010–2012 yleisten mielenterveyshäiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle päätyneitä henkilöitä (n=12 263). Tutkimusartikkeli Socioeconomic status, antidepressant use, and return to work after disability due to common mental disorders julkaistiin European Psychiatry -tiedelehdessä 13. kesäkuuta 2025. Tutustu artikkeliin