ITK teki tutuksi TAMKin osaamista ja antoi vinkkejä opetuksen kehittämiseen
Tamkilaiset ja erityisesti TAOKin eli ammatillisen opettajakorkeakoulun henkilöstö ovat osallistuneet seminaariin aktiivisesti. Tänä vuonna osallistuminen olikin varsin helppoa, sillä seminaari järjestettiin Tampereella Tampere-talossa ja TAMK mahdollisti kaikille opettajille ja opettajaopiskelijoille osallistumisen ITK:n sopimusasiakkuuden avulla.
Osaamisen jakamista ja oman ammattitaidon kehittämistä
Osa opettajista osallistuu aktiivisesti erilaisiin seminaareihin ja konferensseihin. Erityisesti opettajankouluttajille osaamisen jakaminen ja oman ammattitaidon kehittäminen ovat elintärkeitä. On tiedettävä, mitä kentällä tapahtuu, jotta tuoreimmista tuulista voidaan vinkata myös opettajaksi opiskeleville. Suosittuna seminaarina ITK on myös tärkeä verkostoitumistapahtuma.
– ITK on perinteinen tapahtuma, jonka merkitys digitalisoituvan koulutuksen kehittäjien yhteisenä areenana vain kasvaa. TAOKin panos tapahtuman onnistumiseen on iso, onhan meillä huippuasiantuntemusta teemaan, muistutti TAMKin ammatillisen opettajakorkeakoulun TAOKin johtaja Hanna Ilola.
Sanna Brauer kuvaili osallistumistaan suorastaan velvollisuudeksi, koska TAMK mahdollisti osallistumisen. Paikalla oli myös hänen ammatillisia opettajaopiskelijoitaan. Brauer kuvailee, että on tärkeää olla paikalla, tavata tuhat parasta verkostotuttua ja kuulla vuoden mielenkiintoisimmat esitykset. Niistä saa ideaa niin opetukseen kuin hankkeisiinkin.
Hanne Mäki-Hakola oli ehtinyt jo torstaiaamupäivän aikana tehdä suuren määrän muistiinpanoja. Häntä kosketti ajatus ihmisyydestä tekoälyn rinnalla; sen pohdinta, mitä on olla ihminen tekoälyn aikakaudella. Muun muassa Sanna Järvelän ajatukset hybridiälystä uudenlaisen oppimisen toteuttajana koskettivat. Hänen mielestään opettajana on tärkeää pohtia sitä, miten tekoäly voi auttaa oppimisen prosessia.
Myös Tuomas Mäki-Onttoon seminaarin avauspuheenvuorot ja paneelikeskustelu tekivät vaikutuksen. Vaikka tekoäly näkyykin useimpien esitysten otsikoissa, hän painotti, että on tärkeää pohtia ihmistä sen takana, ihmisen roolia tekoälyistyvässä yhteiskunnassa. Olisi suuri vahinko mennä mukaan kehitykseen laput silmillä, teknologia liikaa edellä. Esimerkiksi opettajan on tärkeää osata myös tekoälyn aikakaudella kohdata opiskelijansa.
Omassa esityksessään Tuomas Mäki-Ontto pohti digitaalista hyvinvointia oppilaitoksen arjessa. Hän muistutti, miten työelämän muutos haastaa työhyvinvointia. Jatkuvan uudistumisen tarve ja nopea tietotekninen kehitys tuovat paljon hyötyjä ja mahdollisuuksia, mutta keskittymiskykyämme haastetaan aina vain enemmän. Kognitiivinen kuormitus on työssämme riskitekijä.
– Meillä ei ole luontaista kykyä tehdä useita asioita päällekkäin, mutta kuitenkin usein teemme niin. Samalla aiheutamme itse haasteita keskityskyvyllemme, Mäki-Ontto pohdiskeli.
Hän kertoi myös Aivorauhasta hyvinvointia -hankkeen tuloksista ja muistutti, että digitaalinen hyvinvointi vaatii aktiivista ajattelua, tehtävien priorisointia ja parempaa digiarkea, yhden asian tekemistä kerrallaan.
Mervi Mustonen ja Sanna Sintonen ilahduttivat omassa esityksessään yleisöä ämpärillä ja onnenkekseillä. He esittelivät TAMKissa tekemäänsä tutkimusta digioppimisympäristöistä saaduista palautteista. Niiden vahvuuksina voidaan nähdä vastuu ja oman oppiaineen omistajuus, mutta heikkouksina selkeys ja opintojen joustavuuden puute. Digioppimisympäristöjen uhkana on opiskelijakokemusten subjektiivisuus eli yksi malli ei sovi kaikille. Mahdollisuutena puolestaan ovat ohjaus ja opiskelun raamit, jotka tuovat turvallisuuden tunnetta.
– Ämpäri edustaa opiskelijan koko elämää. Jos se lastataan liian täyteen, sieltä tulee jotain yli. Opiskelijan pitää pystyä ennakoimaan opiskeluun kuluva aika, ja oppimiskokonaisuudet tulee pyrkiä muotoilemaan mielekkäiksi. Analytiikka toimii parhaimmillaan erityisen tuen tarpeen ja kehittämisen välineenä, ja arviointi suuntaa myös opiskelijan motivaatiota. Opettajan ei pidä rakentaa esteratoja, vaan luoda aikaa ja paikkaa oppimiselle, Mustonen ja Sintonen muistuttivat.
Leena Katto kertoo olleensa vaikuttunut Savonian erikoisagenttien Mission is Possible -esityksestä, jossa oppimiskokemus oli puettu agenttitarinan muotoon. Tarinan, jossa päämaja tarkoitti oppilaitosta, erikoisagentit lehtoreita ja agentit opiskelijoita. Kaikki toteutukset olivat videomuodossa, myös erikoisagenttien antama palaute. Erilaisesta toteutustavasta huolimatta tausta-aineistot ja asianmukaiset lähdemerkinnät vaadittiin. Myös opiskelijapalautteen mukaan opiskelu pilke silmäkulmassa oli tervetullutta.
Leena Katto ja Ville Palkinen kertoivat omassa esityksessään Kenia-projektin kuulumisia. Tavoitteena on rakentaa pysyvää yhteistyötä Kenian teknisen ja ammatillisen koulutuksen kanssa. TAOKin roolina on kouluttaa nykyaikaisten opetusteknologioiden pariin sekä tuoda tutuksi yksilöllistettyä oppimista ja osaamisperustaisuutta. He kertoivat motivoituneista opiskelijoista, vaikka koulutettavien digitaidoissa onkin suuria eroja ja paikoin välineistössäkin on paljon uudistamisen tarvetta. Vanhentunut teknologia ei silti saa asettua opettamisen esteeksi.
Edellä mainittujen lisäksi ITK-päivillä kuultiin muun muassa Matleena Laakson esityksiä Tekoälystä ja Sanna Sintosen esitys Moodlen muutoksista. Laakson esityksen kooste löytyy hänen blogistaan Matleenan blogi.
ITK-konferenssi
Konferenssista ja näyttelystä muodostuva ITK on Suomen suurin digitaalisen koulutuksen ja oppimisen tapahtuma, joka on järjestetty jo 35 kertaa. Aiemmin se on järjestetty Hotelli Aulangolla Hämeenlinnassa. Aulangon vaihtuminen Tampere-taloon on herättänyt myös pohdintaa siitä, kasvoiko tapahtuma niin suureksi, että se nähdään jatkossakin Tampereella. Ainakin ensi vuoden osalta sijainti on jo lukittu Tampereelle ja seuraava ajankohta on 22.–24.4.2026.
Kirjoittaja: Heli Antila
