Alumnimme Viivi Vartia-Koivisto: Puhtausala ansaitsee enemmän arvostusta

Miltä julkisissa tiloissa näyttäisi, jos siellä ei siivottaisi lainkaan? Pursuaisiko roskis? Tarttuisiko kengänpohja kiinni tahmaiseen lattiaan?

– Harva ymmärtää, kuinka tärkeää siivous on meidän jokaisen viihtyisyydelle, terveydelle ja turvallisuudelle. Haluankin omalta osaltani tehdä töitä sen eteen, että alan arvostus paranisi, sanoo puhtausalan suunnittelija Viivi Vartia-Koivisto. 

Vartia-Koivisto työskentelee Sastamalan ruoka- ja puhtauspalveluyhtiö Servillä, jossa hän vastaa kaupungin julkisten tilojen siivouspalvelujen suunnittelusta. Puhtaana pidettäviä neliöitä on yhteensä runsaat 100 000.

– Minulle kuuluu sen määrittely, mitä tehdään, miten tehdään, milloin tehdään ja millä tehdään, hän kiteyttää. 

Käytännössä Vartia-Koivisto päättää vaikkapa siitä, miten usein julkisten tilojen vessat pestään tai millaisia pesuaineita siivouksessa käytetään. Hän laatii työohjeet erityyppisten tilojen siistimiseen, valmistelee siivousvälineiden ja -aineiden hankinnat sekä seuraa, paljonko siivoukseen kuluu aikaa ja tarvikkeita.

– Koen, että työni on merkityksellistä ja vaikuttavaa. Päätökseni vaikuttavat paitsi työntekijöihin, myös vaikkapa päiväkodissa oleviin lapsiin tai kiinteistöjen kuntoon. On motivoivaa huomata, että asioita voi oikeasti kehittää.

Viininmaistelua aamutreenien jälkeen 

Ei ole sattumaa, että Viivi Vartia-Koivisto hakeutui aikoinaan juuri puhtausalalle. Hänen äitinsä ja molemmat kummitätinsä työskentelevät samalla alalla, ja hän aloitti itsekin kesätyönsä siivoojana.

– Olen tykännyt aina siivoamisesta. Jo pienenä pidin huolen siitä, että perjantaisin kotona oli siivouspäivä, hän kertoo hymyillen.

Vartia-Koivisto haki ja pääsi ensin TAMKiin opiskelemaan rakennusinsinööriksi, mutta ala ei lopulta tuntunutkaan omalta. Sen jälkeen hän päätti hakeutua palveluliiketoiminnan opintoihin, joista hän valmistui restonomiksi vuonna 2015.

– Restonomin tutkintoon kuului sekä ruoanlaittoa että puhtautta, joista molemmista tykkäsin. Sain opinnoista työhön liittyvää osaamista, mutta myös tietoa omaan kotiin ja arkeen.

Hauska muisto AMK-opinnoista on viininmaistelukurssi, joka järjestettiin perjantaiaamuisin. Opiskelijat valmistivat kurssilla kolmen ruokalajin kokonaisuuden, jolle valittiin ruokiin sopivat viinit.

Jääkiekkoa aktiivisesti harrastanut Vartia-Koivisto sai kuitenkin olla aamutreenien ajan poissa koulusta.

– Tulin kurssille aina siinä kohtaa, kun ruoka oli lähes valmista. Olihan se leppoisaa käydä ensin treenaamassa ja tulla sen jälkeen syömään ja maistelemaan viinejä. Se oli perjantain kohokohta!

Myöhemmin Vartia-Koivisto on suorittanut TAMKissa myös restonomin YAMK-opinnot. Niissä hän oppi käyttämään esimerkiksi tiedolla johtamisen työkaluja, joita hän nyt soveltaa työssään Servillä.

Julkisuus on vaatinut totuttelua

Vartia-Koivisto pyrkii työssään siihen, että samantyyppiset tilat siivottaisiin aina samalla tavalla. Ohjeet riippuvat tilojen käyttötarkoituksesta: esimerkiksi päiväkodeissa tarvitaan vähän erilaista puhtautta kuin kouluissa tai sairaalatiloissa.

Toinen tärkeä tavoite on, että työtä tehdään vastuullisesti, ympäristöä ja työntekijöitä kunnioittaen.

– Olemme vähentäneet esimerkiksi roskapussien ja kemikaalien kulutusta. Roskapusseja kuluu meillä yli 300 000 vuodessa, joten sillä on paljonkin merkitystä, tyhjennetäänkö roskikset joka päivä, vaikka siellä lojuisi vain pari käsipaperia.

Työntekijöiden arvostus näkyy puolestaan siinä, miten työnantaja joustaa vaikkapa perhevapaiden käytössä. Vartia-Koivisto palasi itse lokakuun lopussa töihin, kun hänen kuopuksensa oli neljän kuukauden ikäinen. Siitä lähtien hän on ollut miehensä kanssa vuorotellen töissä ja vanhempainvapaalla kahtena tai kolmena päivänä viikossa.

Vartia-Koivistolle tärkeintä työelämässä on, että hän pitää työstään. Hienoja titteleitä hän ei välttämättä kaipaa.

Yhden hienon tittelin hän sai kuitenkin viime syksynä, kun Puhtausala ry valitsi hänet Puhtausalan Tähdet -gaalassa vuoden 2024 Puhtausalan suunnittelijaksi.

– Arvostan tunnustusta todella paljon, mutta sen tuoma julkisuus on vaatinut vähän totuttelua. En ole enää vain sivustaseuraaja, joka kuuntelee muita, vaan muutkin haluavat kuulla mielipiteitä minulta, hän pohtii.