”Opiskelijat tekevät tästä työstä merkityksellisen” – Toni Pippola on rakentanut TAMKissa monipuolisen ja itsensä näköisen uran

Kun Toni Pippola puhuu työstään Tampereen ammattikorkeakoulussa, yksi asia nousee henkilökohtaisen kehityksen yläpuolelle: opiskelijat.

– Jos opiskelijoita ei olisi, olisin varmaankin lähtenyt aikoja sitten, hän naurahtaa.

Useampi hattu, yksi yhteinen nimittäjä

Tällä hetkellä Pippolalla on useampi rooli yhtä aikaa. Hän työskentelee teollisuusteknologian yksikössä, tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa sekä Games Academyn opintosuuntavastaavana. Games Academy on TAMKin Media & Arts -ohjelman ja tietojenkäsittelyn yhteinen kokonaisuus, jossa koodarit ja artistit oppivat tekemään pelejä yhdessä.

– Ajatus syntyi opiskelijoiden innostuksesta. Meitä kiinnosti pelien tekeminen, opiskelijoita kiinnosti pelien tekeminen – ja kysyntä kohtasi tarjonnan, Pippola kertoo.

Games Academy on sittemmin kasvanut, ja TAMKista valmistuneita pelialan osaajia työskentelee tänä päivänä sekä Suomessa että ulkomailla.

27 vuotta TAMKissa – ja edelleen utelias

Pippolan suhde TAMKiin on pitkä. Hän valmistui TAMKista jo 2000-luvun alussa, suoritti myöhemmin opettajan pedagogiset opinnot ja MBA-tutkinnon, kaikki samassa talossa. Nyt takana on jo 27 vuotta TAMKissa.

– Osasin asioita, joille oli tilausta. Kysyttiin, haluanko opettaa. Vastasin kyllä – ja täällä ollaan, edelleen, Pippola toteaa hymyillen.

Yksi syy pitkään uraan on mahdollisuus muokata omaa työnkuvaa.

– TAMKissa on se hyvä puoli, että jos intoa riittää, voit uudistaa sekä työkuvaasi että itseäsi. Mutta kukaan ei tule kysymään, haluatko tehdä niin. Kehitys vaatii omaa aktiivisuutta.

Työ, joka elää kiinnostuksen mukana

Pippolan oma tausta on 3D-mallintamisessa, pelimoottoreissa, ohjelmoinnissa ja digimediassa. Pelipuoli tuli mukaan reilu kymmenen vuotta sitten. Viime vuosina hänen työnsä on painottunut yhä enemmän tekoälyyn – osin omasta kiinnostuksesta, osin opiskelijoiden puntaroinnin vuoksi.

– Opiskelijat pohtivat tekoälyn tuomia riskejä ja mahdollisuuksia oman tulevaisuutensa kannalta. Itse ajattelen, että on parempi tuntea ”vihollinen” hyvin. Tyypillisesti lyhyen aikavälin vaikutukset yliarvioidaan, kun taas pitkän aikavälin vaikutukset aliarvioidaan.

Hanketyö on keskeinen osa arkea. Sen kautta omaa tekemistä voi suunnata ja laajentaa – joko kehittämällä itse idean, kokoamalla työryhmän ja hakemalla rahoituksen, tai verkostoitumalla ja lähtemällä mukaan toisten hankkeisiin.

– Kollega voi olla vaikka toisesta korkeakoulusta. Tämä avaa paljon ovia, jos on valmis lähtemään ulos omasta poterosta.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Työ TAMKissa on Pippolan mukaan vapaata, mutta vaativaa.

– Opetustunnit ovat aikataulutettuja, mutta muuten työnsä saa pitkälti suunnitella itse. Se on kaksiteräinen miekka: vapaus tuo vastuuta, ja joskus töitä tehdään illalla tai yöllä.

Silti kokonaisuus kallistuu selvästi positiivisen puolelle.

– Asiat ovat todella mukavia, mutta itse olet oman onnesi seppä. Minulle se sopii.

Kenelle TAMK on hyvä työpaikka?

Pippola kuvaa TAMKia isoksi taloksi, jossa on monenlaista tekemistä ja monenlaisia ihmisiä. Haasteitakin on, mutta monipuolisuus pitää mielen virkeänä ja rutiinit loitolla.

– Jos luulet tietäväsi, mitä lehtori tekee, et tiedä. Päivät ovat erilaisia, ja rooleja on monia.

Pippolan mukaan olennaista on, että TAMKissa voi rakentaa uran, joka elää tekijänsä mukana.

– Erilaista porukkaa, erilaista tekemistä – ja mahdollisuus tehdä työstä oman näköistä.