Tutustu kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeuttikoulutusten kouluttajiin

Kouluttajapsykoterapeuttina saan seurata hienoa kehityskaarta: opintojen alussa opiskelijat saattavat kauhistella opintojen määrää ja olla huolissaan siitä, miten kaikesta selviää. Koulutuksen päättyessä heistä on kasvanut ammattiin valmiita psykoterapeutteja. Työn suola on nähdä tämä kehitys ja saada olla siinä mukana.

Jo erikoistuessani psykiatrialla olin kiinnostunut potilaiden terapeuttisesta kohtaamisesta. Hoidin nuorta potilasta, joka kärsi vaikeasta häiriöstä, ja halusin jatkaa hänen tapaamistaan myös osastojakson jälkeen. Tapasin häntä kolmen vuoden ajan viikoittain kokeneen kollegan ohjauksessa.

Psykoterapeutin työssä minulle on tärkeää, että kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii työskentelyn viitekehyksenä. Siinä on vahva tieteellinen teoriapohja ja työskentelyssä hyödynnetään funktionaalista analyysia. Työ ei kuitenkaan ole kaavamaista, vaan toteutuksessa tarvitaan luovuutta. Esimerkiksi altistushoidoissa voidaan ajaa autolla, kulkea hissillä tai vaikkapa kaataa kahvia syliin. Terapia tuodaan osaksi potilaan arkea ja elämää.

Kouluttajapsykoterapeutin työssä huikeita ovat työnohjaukset. Työnohjausryhmiin rakennetaan turvallinen ja luottamuksellinen ympäristö, jossa opetellaan ottamaan vaikeita asioita puheeksi. Ryhmät ovat lämminhenkisiä, ja niissä on tilaa myös huumorille. Hyvä opiskeluilmapiiri on tärkeä. Kaikki oppivat toisiltaan, myös opettaja oppii opiskelijoilta todella paljon.

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisestä, hänen kokemuksistaan, tunteistaan ja mahdollisuuksistaan kasvaa ja löytää uusia suuntia elämäänsä. Minulle on tärkeää kohdata jokainen ihminen yksilönä, arvostavasti ja ilman tarpeetonta kiirettä.

1990-luvulla istuin ostoskeskuksessa odottamassa vaimoani. Viereeni asettui minua parikymmentä vuotta vanhempi mies. Hän alkoi kertoa minulle elämästään ja kokemuksistaan. Keskustelun päätteeksi hän sanoi: ”Sinusta tulee vielä terapeutti. Sinun kanssasi on helppo keskustella. Sinun seurassasi on helppo ja turvallinen olla. Onnea matkaan.” En ollut tuolloin vielä aloittanut psykoterapeuttiopintoja, mutta hänen sanansa jäivät mieleeni.

Vuosien varrella olen ymmärtänyt yhä paremmin, kuinka merkityksellistä on tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Joskus jo se, että voi puhua turvallisesti toiselle ihmiselle, voi olla tärkeä alku muutokselle.