Alumnimme Marko Simunaniemi: Omassa ravintolassa saan toteuttaa villitkin ideani

Kun Marko Simunaniemi oli 16-vuotias, hän muutti kotoaan Ylivieskasta Ouluun tekemään lukio-opintoja. Omassa taloudessa piti opetella kaikenlaista, muun muassa laittamaan ruokaa. 

– Silloin innostuin ruoanlaitosta. Huomasin, että voin syödä mitä vain, kunhan vain teen sen itse.

Lukion ja varusmiespalveluksen jälkeen Simunaniemi mietti, mitä hän haluaisi tehdä isona. Opettajan ammatti kiinnosti, mutta myös gastronomia, ruoka ja ravintolat.

Simunaniemi haki opiskelemaan luokanopettajaksi Oulun yliopistoon sekä restonomiksi TAMKiin, silloiseen hotelli- ja ravintola-alan tutkintoon. TAMKin ovet aukenivat, opettajakoulutuksen eivät.

Jälkikäteen katsottuna uravalinta oli juuri oikea. Nyt Simunaniemi pyörittää menestyvää fine dining -ravintolaa ja viinibaaria Tampereen keskustassa yhdessä yhtiökumppaninsa Veli-Matti Lampisen kanssa – ja työ on hänen mukaansa valtavan siistiä.

– Näin se elämä ohjaa, jos ei itse hoksaa ohjata oikeaan suuntaan, hän naurahtaa.

Harjoittelu viinitilalla muutti suunnan

Simunaniemi aloitti restonomiopinnot TAMKissa vuonna 2012. Opiskelu oli hauskaa, tiivistä ja yhteisöllistä. Akateemisten opintojen lisäksi tarjolla oli keittiötunteja ja harjoitteluja, joissa teoriatunneilla opittuja asioita pääsi soveltamaan käytännössä. 

Ensimmäisen harjoittelunsa Simunaniemi teki Tammer-hotellin ravintolassa, salin puolella. Käänteentekevä hetki oli, kun hän sai harjoittelupaikan viinitilalta Saksasta, Mosel-joen laaksosta. Siellä syttyi innostus ja palo viinejä kohtaan.

– Siihen saakka viinit olivat tuntuneet hienostelulta. Siellä huomasin, että viininviljelijät olivat ihan samanlaisia traktorilla ajavia, kumisaappaat jalassa olevia maanviljelijöitä kuin naapurit Ylivieskassa.

Viinitilalla aamut alkoivat sillä, että Simunaniemi ruokki kissan, kasteli kukat ja lakaisi pihan. Sen jälkeen oli vuorossa aamiaisen laittamista majatalon vieraille, viininmaistelujen järjestämistä sekä työskentelyä viinitarhoilla ja -kellarissa.

– Olin viinitilalla lopulta kahdeksan kuukautta, ja se vei mennessään. Kun tulin takaisin, minulle oli löytynyt suunta, johon halusin lähteä itseäni kehittämään.

Idea omasta ravintolasta heräsi

Suomeen palattuaan Simunaniemi jatkoi opintojaan, mutta myös työelämä imaisi hänet mukaansa. Päivät kuluivat koulun penkillä ja illat töissä ravintolassa.

– Tuli motivaatio, että halusin valmistua mahdollisimman nopeasti ja omistautua urakehitykselle. 

Valmistuttuaan 2015 Simunaniemi työskenteli ensin Tammerilla, josta hän siirtyi vuoropäälliköksi Lapland Hotelsille. Siellä hän vastasi viinilistasta ja silloisen yllätysmenun juomista.

Keittiössä vuoropäällikkönä toimi Veli-Matti Lampinen. Pian miehet huomasivat ajattelevansa hyvin samalla tavalla gastronomiasta ja elämysten tuottamisesta.

– Vellu sanoi ensimmäisenä ääneen, että jonakin päivänä meillä on oma ravintola.

Ensin ajatus ravintolan perustamisesta oli hauska vitsi, jota palloteltiin yhteisissä illanvietoissa. Simunaniemi siirtyi töihin Tampellaan, ensin vuoropäälliköksi ja sitten ravintolapäälliköksi. Hän oli työskennellyt siellä alle vuoden, kun Lampinen soitti, että omalle ravintolalle oli löytynyt liiketila.

Simunaniemi istui alas ja ryhtyi laskemaan, miten liiketoiminnasta saataisiin kannattavaa. Seuraavaksi ryhdyttiin hieromaan vuokrasopimusta ja remontoimaan liiketilasta mieleistä. Keväällä 2018 vietettiin jo Ravintola Kajon avajaisia.

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Nykyisin Ravintola Kajo on laadukas illallisravintola, joka tarjoaa asiakkailleen elämyksellistä kymmenen ruokalajin kokonaisuutta. Sen naapurissa sijaitsee viinibaari Villit ja Viinit, jota Simunaniemi ja Lampinen niin ikään pyörittävät.

Kajo sijoittui juuri kuudennelle sijalle, kun ravintola-alan ammattilaiset äänestivät Suomen 50 parasta ravintolaa. Viime vuonna Kajo pääsi ravintoloiden Michelin-oppaaseen, ensimmäisenä Tampereelta.

Asiakkaita ravintolaan on riittänyt alusta asti.

– Olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Perustimme röyhkeästi omanlaisen ravintolan Tampereelle, jollaista täällä ei vielä ollut. Edellisissä työpaikoissa kaikkein villeimpiin ideoihin oli joku aina sanonut, että mieti vielä hetki. Täällä kukaan ei ollut sanomassa niin.

TAMKin restonomiopinnot antoivat Simunaniemen mukaan hyvän pohjan yrittäjyydelle. Hän imi myös kaiken mahdollisen opin työpaikoissa, joissa työskenteli ennen oman ravintolan perustamista.

– Kannattaa antaa itselleen lupa innostua ja unelmoida, mutta tehdä myös töitä unelmiensa eteen. Asiat toteutuvat hyvin harvoin itsestään, hän pohtii.