Kaikkea oppia ei tarvitse sisällyttää tutkintoon – JORak-pilotti tuo koko rakennustekniikan tutkinto-ohjelman työelämän ulottuville

Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä korkeakouluyhteisön rahoittamassa hankkeessa tarjotaan rakennustekniikan maisterivaiheen opintoja työntekijöille, jotka haluavat kehittää ja täydentää omaa osaamistaan. Opintoja voivat suorittaa niin AMK-tutkinnon suorittaneet insinöörit kuin diplomi-insinööritkin. Pilottiin osallistuminen on maksutonta.

– Hankkeen kautta tarjoamme nimenomaan tutkinto-ohjelmaan sisältyviä opintoja. Emme siis ole luomassa mitään rinnakkaisjärjestelmää, täsmentää pilottihankkeen koordinaattori Juha Hartikainen rakennetun ympäristön tiedekunnasta.

Päivätyö ja opinnot saumattomasti yhteen

JORak-ohjelmaan on mahdollista hakea mukaan kahdesti vuodessa. Hakuprosessi muistuttaa avoimen yliopiston hakua sillä poikkeuksella, että JORakiin hakevien osaamisen taso todennetaan ennen opiskelijavalintaa. Samalla hakijoille annetaan jo valmiiksi opinto-ohjausta, jonka tarkoituksena on sujuvoittaa opintojen suorittamista – puhutaanhan kuitenkin usein päivätyön ohessa suoritettavista opinnoista.

– Hakijat tekevät itselleen opintosuunnitelman sen perusteella, minkälaista kehittämistä heidän osaamisensa kaipaa. Olemme huomanneet, että tarpeita on hyvin erilaisia: mukana on niin 90-luvulla tutkintonsa suorittaneita opiskelijoita kuin vastavalmistuneitakin. On tärkeää, että pystymme tarjoamaan riittävästi ohjausta monenlaisiin tilanteisiin, Hartikainen kertoo.

JORak-pilotissa opiskelijat opiskelevat erillisopinto-oikeudella. Pilottihanketta on markkinoitu suoraan yrityksille sekä alan eri yhdistysten kautta.

– On hyvä huomioida, että pilotissa opiskelevat voivat olla taustaltaan muitakin kuin rakennusalan ihmisiä – mukana on myös uranvaihtajia sekä opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa 10 vuotta sitten ja huomanneet, että oma osaaminen kaipaa päivitystä, Hartikainen kuvailee.

Tavoitteena tuoda jatkuva oppiminen luontaiseksi osaksi rakennusalaa

Pilotin yhtenä tavoitteena on luoda jatkuvan oppimisen malli, jossa osa rakennustekniikan opinnoista suoritettaisiin vasta valmistumisen jälkeen – aina tarpeen mukaan. Tähän liittyen Hartikainen ottaakin esiin yliopisto-opintojen ikuisuuskysymyksen: tutkinnot ovat usein täynnä, ja jos jotain mielii lisää, täytyy jotain jättää pois.

– Työelämän tarpeiden mukaan suoritetut lisäopinnot valmistumisen jälkeen antaisivat lisää liikkumavaraa myös tutkintoon sisältyviin opintoihin. Jos tutkinto levenee liikaa, oppimisen syvällisyys väkisinkin kärsii, Hartikainen kuvailee.

Rakennusalaa ei ole vielä nähty niin vahvasti jatkuvan oppimisen alana kuin esimerkiksi ICT-alaa, jossa työnantaja on usein korvamerkinnyt osan työajasta henkilöstön kehittymistä ja uuden oppimista varten. Pilotissa työnantajat ovat tukeneet koulutusta – osa opiskelusta on tapahtunut aidosti työn ohessa työajalla.

– Rakennuspuolella yritysten sisäisten toimintamuotojen kehittäminen koulutuksessa on vielä alkuvaiheessa, jolloin uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen jää valitettavasti vielä pitkälti yksilön omalle vastuulle, Hartikainen toteaa.

Rakennustekniikan alalla tehdään perinteisesti paljon yritysyhteistyötä jo tutkintovaiheessa, mutta tulevaisuudessa yhteistyötä on tarkoitus syventää kattamaan myös yritysten jatkuvan oppimisen tarpeita. Toiminnan vakiintuessa sen tulisi olla järjestetty niin, että sen maksuilla voitaisiin tukea merkittävästi yksikön koulutusta ja sen kehittämistä työelämän tarpeet huomioon ottaen. Työnantajien osallistuessa koulutuksen suunnitteluun vuoropuhelu oppilaitoksen ja yritysten välillä säilyisi avoimena ja selkeänä.

– Näin myös työnantajat pääsevät ääneen ja kertomaan omista tarpeistaan, joita vastavuoroisesti koulutuspuolella voidaan entistä paremmin ottaa huomioon, Hartikainen summaa.

Palaa sivulle Jatkuva oppiminen