Psykoterapia on vuorovaikutuksellinen hoito- ja kuntoutusmuoto, joka perustuu psykologiseen teoreettiseen tietoon ja tieteellisesti tutkittuihin menetelmiin. Psykoterapeuttista hoitoa ja kuntoutusta annetaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän eri toimipaikoissa. Tavoitteena on auttaa yksilöitä ja perheitä, joilla on mielenterveyden häiriötä tai psyykkisiä ongelmia. Häiriön tai ongelman ilmenemismuoto voi olla psyykkisen ohella ruumiillinen tai sosiaalinen. Psykoterapia on sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteellista ammatillista toimintaa, jota ohjaavat asiakas- ja potilastyötä koskevat lait, asetukset ja ammattikäytännöt sekä eettiset periaatteet. Psykoterapian tutkimus ja käytäntöjen kehittäminen on jatkuvaa. Suomessa keskeisiä teoreettisia viitekehyksiä ovat psykoanalyyttiset, käyttäytymistieteelliset ja kognitiiviset terapiat sekä perhe- ja ryhmäterapiat ja näistä viitekehyksistä johdetut menetelmät ja sovellukset.

Psykoterapeutin työ edellyttää syvällistä ja monitieteistä osaamista. Tavoitteena on, että koulutuksen suoritettuaan opiskelija pystyy psykoterapeuttisen hoidon itsenäiseen läpiviemiseen osana potilaan hoito- ja kuntoutusprosessia. Psykoterapeuttikoulutusohjelmat muodostavat prosessimainen yhtenäisen opinto-ohjelman, jossa psykoterapian teorian ja menetelmien tuntemus sekä henkilökohtaisten taitojen ja oman elämänkokemuksen tuntemus kehittyvät vuorovaikutuksessa keskenään. Psykoterapeutiksi opiskellaan työn ohessa ja se edellyttää mm. omia hoidettavia potilaita opiskelun aikana. Psykoterapeuttikoulutus on yliopistollista täydennyskoulutusta ja se rahoitetaan kurssimaksuin.