Hyppää pääsisältöön

Yhteiskunnan pitkä historia korostaa jatkuvuutta ja vuorovaikutusta

Julkaistu 24.11.2021
Tampereen yliopisto
Professorit Pertti Haapala, Pirjo Markkola, Marjaana Niemi.
Kaksiosaisen teossarjan tamperelaiset toimittajat professorit Pertti Haapala, Pirjo Markkola ja Marjaana Niemi. (Kuva: Jonne Renvall)
Yli 40-henkinen tutkijaryhmä kolmesta yliopistosta on kirjoittanut teossarjan suomalaisen yhteiskunnan historiasta. Pureutuessaan tapahtumien sijasta ilmiöihin 600 vuoden ajanjakson tarkastelu näyttää, kuinka ihmiset ovat aina rakentaneet yhteiskuntaa ylirajaisessa vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa.

Teossarja Suomalaisen yhteiskunnan historia 1400–2000 osat 1 & 2 kokoaa yhteen Yhteiskunnan historia -hankkeen tutkimustulokset. Suomen Akatemian rahoittama tutkimuksen huippuyksikkö oli Tampereen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen hanke vuosina 2012–2017.

Vastapainon julkaisemat kirjat muodostavat kertomuksen yhteiskunnan synnystä ja muutoksesta pitkällä ajanjaksolla. Tutkijoiden keskeinen tavoite on purkaa kansallista historiakuvaa ja metodologista nationalismia, jotka tarkoittavat menneisyyden tarkastelua kansallisesti rajautuneesta näkökulmasta.

– Monesti teksteihin lipsahtaa edelleen esimerkiksi ’maassamme’. Kansakunta otetaan silloin itsestäänselvyytenä ja kyseenalaistamatta tutkimuksen yksiköksi. On hyvä muistuttaa, ettei näin tarvitse olla, sanoo professori Pirjo Markkola.

Professori Pertti Haapala kertoo, että tutkijat haluavat näyttää uuden tavan ymmärtää historia ilman kansallista korostusta.

– Tarjoamme kirjoissa selityksen, miten yhteiskunta on täällä syntynyt ihmisten itse rakentaessa sitä ylikansallisessa kontekstissa. Kyse on siitä, miten suomalainen yhteiskunta on mahdollinen ja miksi se on edelleen olemassa. Tätä ei voi kansallisesta näkökulmasta mitenkään selittää, professori Haapala sanoo.

Kansallinen kulma jättää toiset näkemättä

Metodologinen nationalismi merkitsee historiallisen tarkastelun ohuutta, sillä kansallinen kehikko estää kirjoittajien mukaan näkemästä tapahtumien laajempia yhteyksiä. Menneisyyden tärkeänä pidetyt ihmiset, tapahtumat, ajatukset ja teot määrittyvät kuvitellusta tai koetusta suomalaisuudesta, jolloin unohdetaan helposti ulkopuoliset vaikutteet ja vähemmistöinä vaikuttaneet ryhmät historian ’voittajien’ jalkoihin.

Teossarja korostaa, että suomalainen yhteiskunta on laajemman vuorovaikutuksen tulos. Usein vuorovaikutus on ylirajaista, ja se sisältää suoria eurooppalaisen ja globaalin murroksen tuomia vaikutteita.

Pitkän aikavälin tarkastelun tukemana tutkijat argumentoivat, ettei voida puhua yksinkertaistaen yhdestä kansallisuudesta, joka olisi elänyt kuvitellusta alkuhämärästä nyky-Suomeen muuttumatta. Maata on pikemminkin asuttanut monipuolinen joukko ihmisiä, jotka alkoivat vähitellen käsittää ja tuntea alueen omakseen.

Keskustelu liittyy historiankirjoituksen pitkään linjaan kansakunnan (nation) historiana. Menneisyydestä on itsepintaisesti haettu nykyaikaista kulttuurista suomalaisuutta tai valtiokansalaisuutta, ja kun niitä ei tavoiteta, on korvikkeeksi löydetty jonkinlaisia esiasteita.

Vuorovaikutus liikuttaa yksilöitä ja ajatuksia

Historian professorit havainnollistavat ylirajaista vuorovaikutusta. Kylien yhteismaat omiksi tilkuiksi lohkonutta isojakoa ei keksitty tyhjästä silloisessa Ruotsin valtakunnassa, vaan kyse oli Euroopan laajuisesta aitausliikkeestä, jossa maanjakoa toteutettiin 1700-luvulla.

Haapala muistuttaa kansainvälisen talouden ratkaisevasta roolista 1800-luvun lopun talouskehityksessä. Finlaysonilla ei kudottu kankaita kotimaisesta puuvillasta. Markkinatkin tuotteille syntyivät toisaalla, mikä kuvaa keskinäisriippuvuutta kaupassa ja kansainvälisissä suhteissa.

Diakonissalaitoksiin haettiin mallia Saksasta, Markkola tähdentää. Oikeusajatteluun ja lakeihin ovat vaikuttaneet Ruotsin hyväksi havaitut esimerkit.

Käsitteellistettäessä uudelleen Suomea tulee esiin varsinaista historian ironiaa.

– Nationalismi on yleisintä lainatavaraa, Haapala hymähtää.

– Historiantutkimuksen periaatteista puhumattakaan, Markkola komppaa.

Tutkijat käyttävät rajat ylittävästä ilmiöstä analyyttista käsitettä transnationaalinen.

– Se ei merkitse vain valtioita ylittävää, vaan on paljolti yksilöiden, ajatusten ja aatteiden kulkeutumista. 

Katse katkoksista jatkuvuuteen

Ajallisesti etenevä tapahtumahistoria korvataan kirjoissa temaattisella käsittelyllä, jossa tutkijat selittävät ilmiöitä yhteiskuntahistorian menetelmin.

Ensimmäinen osan muodostavat rakenteet ja instituutiot. Toinen osa tarkastelee yhteisöjä ja identiteettejä yhteiskunnan historiassa.

Historiaa lähestytään jatkuvuuden ja katkosten kautta. Käytössä on resilienssin käsite, jolla kirjoittajat tarkoittavat yhteiskunnan sopeutumiskyvyn tuloksena syntyvää kestävyyttä ja siten jatkuvuutta kriisien jälkeen.

– Katkosten jälkeen nähdään jatkuvuutta ylläpitäviä tekijöitä, jotka ovat vahvempia kuin hajottavat tekijät. Kysymme siis, miten on mahdollista, että yhteiskunta jatkaa kriisin jälkeen.

Yhteiskunnalliselle kestävyydelle tutkijat löytävät selityksenä vahvan luottamuksen yhteiskuntaan. Instituutiot puolestaan ovat syntyneet verrattain varhain, ja ne ovat pysyneet toiminnassa – kriiseissä milloinkaan kokonaan romahtamatta – vahvan valtiovallan turvin. Markkola ja Haapala kuitenkin huomauttavat, että luottamus yhteiskuntaan on suomalaisen yhteiskunnan pohjoismainen piirre.

Asiantuntemusta eri historia-aloilta – kokemushistoria tarkentaa

Teosten tekotapa eroaa perinteisestä. Kirjoittajina on 45 tutkijaa, joista kukaan ei kirjoita artikkelia vaan kirjan lukuja. Luvut puolestaan on kirjoitettu yhdessä 2–5 kirjoittajan voimin.

Kirjojen toimittajina ovat Markkolan ja Haapalan lisäksi professori Marjaana Niemi Tampereelta sekä professorit Petri Karonen Jyväskylän yliopistosta ja Nils Erik Villstrand Åbo Akademista. Mukana on eri aikakausien ja historia-alojen asiantuntijoita.

Vuonna 2018 Tampereen yliopistossa aloitti Haapalan johtama Kokemuksen historian huippuyksikkö (CoE in the History of Experiences, HEX).

– Kokemushistoria on luonteva jatko, joka tarkentaa yhteiskuntaa selittäviä tekijöitä. Siinä ei kuljeta pelkästään makrosta mikrotasolle, vaan ylipäätään huomioidaan kokemus yhteiskuntaa selittävänä tekijänä. Vaikka tutkimushankkeen fokus on toinen, hyvin nämä istuvat yhteen, Haapala sanoo.

HEX-huippuyksikön teemoina ovat eletty usko, eletty kansakunta ja eletty hyvinvointivaltio.

– Jatkamme HEXissä vanhan huippuyksikön aloittamaa käsitteellistä työskentelyä. Kansakuntaa tarkastellaan ihmisten kokemuksena. Samalla tavoin voimme tutkia ja problematisoida uskontoa ja hyvinvointivaltiota, Markkola toteaa.


Karonen, Petri; Villstrand, Nils Erik; Haapala, Pertti (toim.), Suomalaisen yhteiskunnan historia 1400–2000 — Osa 1: Rakenteet ja instituutiot. Vastapaino 2021.

Markkola, Pirjo; Niemi, Marjaana; Haapala, Pertti (toim.), Suomalaisen yhteiskunnan historia 1400–2000 — Osa 2: Yhteisöt ja identiteetit. Vastapaino 2021.


Teksti: Mikko Korhonen
Kuva: Jonne Renvall