Vanhempien tavat jakaa lapsistaan kuvia ovat kietoutuneet ympäröivään yhteiskuntaan

Sharenting (sharing + parenting) tarkoittaa sitä, kun vanhemmat jakavat kuvia lapsistaan sosiaalisessa mediassa. Ilmiö ei ole vain someajalle ominainen, vaan lapsista on läpi historian tehty maalauksia tai piirustuksia, otettu kuvia, ja niitä on jaettu eri tavoin. Sosiaalisen median promootiokulttuurin mukana on tullut myös kaupallisia arvoja, jotka nekään eivät toki ole lasten kohdalla uusi asia.

Väitöskirjatutkija Saara-Maija Kallio on tutkinut sharenting-ilmiötä kaupallista sisältöä tuottavien bloggaajaäitien näkökulmasta, sekä siitä, miten julkisuudessa käydään keskustelua aiheen ympärillä. Sosiaalisen median algoritmit suosivat kasvokuvia, ja niillä on siten kaupallista arvoa somevaikuttajan työssä. Kallio kertoo, että vaikuttajatyötä tekevät äidit kyllä tiedostavat lapsuuskuvaston kaupallisen arvon sosiaalisessa mediassa, mutta kuitenkin käyttävät kasvokuvia tarkasti harkiten. Bloggaajaäitien tyypillisin huoli oli, että lasta kiusattaisiin kuvien takia, mutta äidit haluavat suojella lastaan myös identiteettivarkauksilta ja pedofiliasivustolle päätymiseltä.

– Toisen artikkelini aineistossa noin 90 prosentissa jaetuista kuvista ei ollut kasvoja näkyvillä (. Viattoman lapsen representaatio tulee ilmi, vaikka lapsi ei olisi tunnistettavissa. Lapsi muuttuu silloin ennemminkin geneeriseksi lapseksi, joka auttaa tuomaan lapsuuden merkityksiä eri yhteyksiin.

Kasvot esimerkiksi peitetään hymiöllä, lapsi voi olla kuvassa selin katsojaan tai kuvassa on jokin pieni osa lapsesta, kuten jalat tai rukkaset. Tämä näyttäminen ja ei-näyttäminen liittyy lapsuuden ajalliseen ja tilalliseen hallintaan. Tilallinen hallinta liittyy esimerkiksi siihen, millä sosiaalisen median alustalla kuvia jaetaan ja miten. Instagramin stories-toiminto koetaan vähemmän paljastavana, koska kuvat häviävät sieltä 24 tunnin kuluttua. Ajallinen hallinta taas liittyy lapsen ikään ja kehitystasoon, eli äidit pohtivat sitä, minkä ikäisenä lapsi kykenee osallistumaan jakamisesta päättämiseen.

Kallion tutkittavat bloggaajaäidit pohtivat paljon lapsen osallisuuden vahvistamista, ja kuinka ottaa huomioon lapsen näkökulma kuvien jakamiseen. Lapsen osallisuutta pidetään aikuisten yhteiskunnassa tärkeänä, mutta usein lapsia ei pidetä kykenevinä päättämään asioistaan. Kallio toteaa väitöskirjassaan, että lasten toimijuus jääkin hyvin ohueksi läpi kentän. Tätä lasten oikeuksien ja kehityspsykologian näkökulmien ristiriitaa Kallio kutsuu lupaparadoksiksi.

Sharenting-ilmiö on osa dataistuvaa yhteiskuntaa, jossa niin lapsista kuin aikuisistakin kerätään tietoa pitkin elämää. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, millaisiksi ajatukset hyvästä vanhemmuudesta muodostuvat.

Kuuntele Saara-Maija Kallion haastattelu Radio Moreenista