Terveyskiistat näyttävät aikamme piirteet

Euroopassa terveyskiistojen ydin syntyy 1800-luvulla, kun yliopistoissa opetettava lääketiede eriytyvine erikoisaloineen vakiinnuttaa hegemonisen asemansa terveyskysymyksissä. Terveyteen kokonaisvaltaisemmin suhtautuva luonnonlääkintä jää marginaaliin, mutta ei katoa kokonaan. 

– Samaan aikaan vahvistuvat ajatus yksilönvapaudesta ja itseilmaisusta universaaleina arvoina sekä itsekuria korostava eetos. Näistä elementeistä syntyy keitos, joka purkautuu nykyhetkessä toistuvina terveyskiistoina, toteaa terveyssosiologian professori Piia Jallinoja.

Kiistoihin osallistuu monia eri ryhmiä: terveydenhuollon ammattilaisia, eri alojen asiantuntijoita ja tutkijoita, poliitikkoja, terveysviranomaisia ja esimerkiksi terveysyritysten edustajia. 

– Osa terveyskiistoista voi olla lyhytaikaisia ja liittyä johonkin kriisiin, kohuun tai terveyden muoti-ilmiöön. Osa taas on pitkäaikaisempia, kuten vaihtoehtohoitoihin, ravitsemukseen tai vaikkapa alkoholipolitiikkaan liittyvät kiistat, sanoo akatemiatutkija Pia Vuolanto.

Jallinoja ja Vuolanto huomasivat jakavansa kiinnostuksen terveyskiistoihin. Tutkijat järjestivät aiheesta seminaarin, jonka pohjalta he alkoivat myöhemmin ideoida kirjaa yhdessä kollegoiden kanssa (Johanna Nurmi Turun yliopistosta ja Mikko Jauho Helsingin yliopistosta). Kiistelty terveys -tietoteos (Gaudeamus 2026) muistuttaa, että kiistat liittyvät keskusteluun terveydestä ja sairaudesta ja tuovat esiin sen jännitteitä ja kipupisteitä. 

Piia Jallinoja ja Pia Vuolanto pohtivat haastattelussamme kirjan sanomaa: mitä terveyskiistojen sitkeys kertoo ajastamme?

Terveyskiistoja syntyy monin tavoin

Esimerkkinä suurta julkisuutta saavista kiistoista sopii kiistely ravitsemussuosituksista. Kiista lähtee liikkeelle, kun suositusten sisältöjä raportoidaan julkisuudessa.

Professori Jallinoja huomauttaa, että tyypillisesti liha, kasvikset ja ravinnon rasvat herättävät tunteita. Reilu vuosi sitten näin kävi, kun uudet suositukset suosittelivat vähentämään lihaleikkeleiden kulutusta voimakkaasti. 

– Suosituksia kritisoivat esimerkiksi elintarviketeollisuuden edustajat ja kuluttajat, joille liha on tärkeää. Media osaltaan lietsoo kiistaa – eläähän se klikkauksista. Kiista kiertyy nopeasti sen ympärille, perustuvatko suositukset asianmukaiseen tutkimukseen ja pyritäänkö suosituksilla rajoittamaan kuluttajien valinnan vapautta, Jallinoja sanoo.

Esimerkiksi vaihtoehtohoitoihin liittyvät kiistat saattavat pulpahtaa pintaan, jos julkisuudessa lääkäri kertoo käyttävänsä homeopatiaa potilaidensa hoidossa. Tutkija Pia Vuolannon mukaan terveyskiistat kuvastavat sitä, että emme elä enää yhtenäiskulttuurissa, vaan on monia tapoja vaalia terveyttä ja hyvinvointia. 

– Joskus vaihtoehtohoidoista kiistellään Skepsis-yhdistyksen Huuhaa-palkintojen ympärillä. Viitisen vuotta sitten vaihtoehtohoidoista syntyi melkein samanaikaisesti kaksi hyvin erilaista kansalaisaloitetta, joista keskusteltiin eri foorumeilla. Monesti kiistoissa tulevat esiin eri käsitykset tiedosta ja asiantuntijoiden asemasta. Terveyskiistat voivat kertoa myös arvoista tai liittyä vaikkapa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin, Vuolanto sanoo. 

Miten näkökantoja lähennetään, mikä on yhteiskuntatieteen rooli?

Akateemisen työn rinnalla professori Jallinoja on pitkään toiminut lukuisissa toimikunnissa, kuten valtion ravitsemusneuvottelukunnassa. Tällä hetkellä hän on jäsen sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, jossa pyritään vähentämään lihavuusstigmaa muun muassa Ihmisen mitta -podcastissa ja kehittämällä lihavuuden hoidon koulutusta eettisemmäksi. Jallinoja pyrkii tuomaan monipuolista, sosiologista näkökulmaa kiistellyistä aiheista.

Oman roolinsa Jallinoja näkee ensisijaisesti tutkijana. Hänen pyrkimyksenään on tasapuolisen kiista-analyysin avulla tuoda esille eri näkökantoja, toimijoita ja näiden pyrkimyksiä ja arvoja. 

– Pyrin myös tuomaan esille kiistojen taustoja – minkälaisten historiallisten kehityskulkujen kautta olemme päätyneet nykyisiin kiistojen toistuviin positioihin. 

Yhteiskuntatieteellinen tutkimus voi auttaa ymmärtämään eri näkemyksiä ja lähestymistapoja terveyden hoitamiseen. Terveyskiistojen tutkimusta voidaan hyödyntää esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa. 

Pia Vuolanto on ollut mukana kehittämässä terveydenhoitajille koulutusta rokote-epäröinnistä. 

– Rokotteita kritisoivia tai vaihtoehtohoitojen käyttäjiä tulee kohdella kunnioittavasti ja kuunnellen, ei tuomiten tai tyrmäten. Koulutuksessa voidaan tuoda sosiologisesta tutkimuksesta tietoa esimerkiksi siitä, millaisia syitä ihmisillä on epäröidä rokotteiden ottamista itselleen tai lapselleen tai miten ihmiset päätyvät käyttämään vaihtoehtohoitoja. 

– Joskus kritiikin taustalla saattaa olla kokemus siitä, että omiin kysymyksiin ei ole saanut vastauksia tai että ne on sivuutettu olankohautuksella, Vuolanto muistuttaa.

Millaisia terveyskiistat ovat?

Jallinoja on tutkinut muun muassa lihavuuteen liittyviä kiistoja, joita on useita ja ne nivoutuvat toisiinsa. Pääteemat koskevat lihavuuden määritelmää ja terminologiaa, lihavuuden mittaamista, lihavuuden hoitoa ja laihduttamista sekä vastuuta lihavuudesta.

– Kiistoissa ovat vastakkain lääketieteen ja terveystieteiden näkökulma – jossa lihavuus nähdään sairautena, jota tulee terveydenhuollossa hoitaa – sekä näkökulman haastajat. Haastajia ovat esimerkiksi vaihtoehtoisia laihdutusruokavalioita markkinoivat tahot sekä lihavuus- ja kehopositiivisuusaktivismi. 

Vuolanto puolestaan on tutkinut vaihtoehtohoitoihin liittyviä kiistoja. 

– Usein ne nähdään mustavalkoisena väittelynä vaihtoehtohoitojen puolesta tai niitä vastaan. Tutkimukseni kertoo näkemysten kirjosta pintapuolisen juupas-eipäs-väittelyn takana. Keskusteluihin vaihtoehtohoidoista osallistuvat ainakin hoitojen käyttäjät, terapeutit ja muut hoitojen tarjoajat, eri koulutusorganisaatiot, terveydenhuollon ammattilaiset, poliitikot ja hoitoja kritisoivat tahot. 

Minkälaista terveyspuhetta soisitte kuultavan?

Jallinoja: Toivoisin vähemmän katteettomia lupauksia sisältäviä klikkiotsikoita ”Vain pieni muutos aamupalassa – ja voit pudottaa 30 kg painoasi”.

Vuolanto: Mielestäni on tärkeää, että erilaisia näkemyksiä tuodaan esiin. Eri osapuolten olisi pystyttävä keskustelemaan sivistyneesti, ei toisen osapuolen ajattelua tuomiten, vaan kunnioittaen eri tavoin ajattelevaa. Kaikkien ei tarvitse ajatella samalla tavalla, mutta silti voi yrittää kuunnella eri näkemyksiä kiihkottomammin. 

Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto