Oppimisen tuen uudistus on lisännyt Norssissa yhteisopettajuutta

Eveliina Salo ja Aeeda Ahmadi opiskelevat toista vuotta erityispedagogiikkaa Tampereen yliopistossa. He ovat vastikään suorittaneet ensimmäisen harjoittelunsa Tampereen yliopiston normaalikoulussa eli Norssissa, joka toimii opettajaopiskelijoiden harjoittelukouluna.

Salo harjoitteli keväällä 2026 parin kuukauden ajan yläkoulussa ja lukiossa, Ahmadi alakoulussa.

Ahmadin ja Salon harjoittelut osuivat ajankohtaan, jolloin koulujen arkea ja erityisopetusta muokkaava oppimisen tuen uudistus oli ollut käynnissä puoli vuotta. Salo ja Ahmadi kertovat, että muutos näkyi heidän harjoitteluissaan muun muassa yhteisopettajuuden määrässä, jota oli paljon.

– Käytännössä yhteisopettajuus tarkoitti sitä, että aineen- tai luokanopettaja saattoi vetää luokalle tuntia, ja erityisopettaja tuki koko luokan eriyttämisessä ja esimerkiksi tehtävien tekemisessä. Välillä yhteisen tunnin vetovastuussa oli aineen- tai luokanopettajan sijaan erityisopettajaharjoittelija. Tunnit myös suunniteltiin yhdessä, Salo kertoo.

Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Salo ja Ahmadi pohtivat harjoittelujensa aikana paljon erityisopettajan roolia yhteisopettajuuden mallissa.

– Miten tuoda omaa asiantuntijuuttaan ja erityispedagogista näkökulmaa esille isossa ryhmässä? he miettivät.

Yhteisopettajuus saa heiltä myös kehuja. Mallissa pääsee näkemään koko luokan kokonaisuutena ja tuntee luokan tarpeet.

Ahmadi ja Salo toivovat, että oppimisen tuen uudistus säilyttäisi edelleen vahvan yksilöllisen tuen.

– Jo aiemmin sijaistaessa olen huomannut, että uudistus tuli nopeasti ja se hakee vielä paikkaansa, Ahmadi sanoo.

Käytännönläheinen harjoittelu tuntui palkitsevalta

Sekä Ahmadi että Salo opettivat kevään harjoittelussa myös pienryhmissä.

– Harjoittelu sisälsi hyvin käytännönläheisiä asioita, kuten 2.-luokkalaisten matematiikan hahmottamisvaikeuksien kartoitusta ja tukemista, Ahmadi sanoo.

Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Myös Salo koki harjoittelun käytännönläheisenä. 

– Teoreettisten opintojen ja luentojen vastapainoksi oli palkitsevaa päästä tukemaan oppilaita oikeasti ja nähdä, miten he hyötyvät tuesta. Tein itse esimerkiksi tukimateriaaleja oppilaiden tarpeisiin, ohjaavilta opettajilta sai lisäksi hyviä ideoita omien materiaalien kehittämiseen, Salo sanoo.

– Oman luokan kanssa myös muodostui tärkeä yhteenkuuluvuuden tunne, hän jatkaa.

Norssissa keskitytään ryhmätoiminnan kehittämiseen – opetussuunnitelmaan tuotiin tutkimuksen näkökulmaa mukaan

Norssissa on oma pedagogisen tuen tiimi, jossa oppimisen tuen uudistuksen jalkauttamista seurataan. Ryhmässä tarkastellaan kuukausittain, mennäänkö koulussa oikeaan suuntaan.

Erityisopettaja Antti Harjunmaa kertoo, että he ovat Norssissa tuoneet omaan opetussuunnitelmaan mukaan erityisesti tutkimuksellista näkökulmaa. Yliopiston kouluna tämä on ollut mahdollista.

Harjunmaa vahvistaa, että Norssissa oppimisen tuen uudistuksen suurin satsaus on tehty nimenomaan ryhmäkohtaisten tukimuotojen kehittämiseen: opettajaresurssia on kasvatettu, mikä näkyy esimerkiksi yhteisopettajuuden lisäämisenä. Koulussa on myös luotu ryhmän kuvausta varten päivittyvä lomake, jotta ryhmän tilanteesta on faktaa ja jotta huomataan, miten ryhmätuki toimii. 

Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Yläkoulun puolella opettava Harjunmaa kertoo, että oppimisen tuen uudistus kytkeytyy koulun arjessa ryhmäkohtaisten tukimuotojen lisäksi myös oppimisen edellytyksiä tukeviin opetusjärjestelyihin ja oppilaskohtaisiin tukitoimiin.

– Oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt ovat sitä perustaa ja yleistä arkea. Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota eriyttämiseen ja siitä puhumiseen. Moninaisten oppijoiden huomioiminen on kaikkien opettajien vastuulla, Harjunmaa sanoo.

Kokenut erityisopettaja Harjunmaa kertoo, että oppimisen tuen uudistus on oikeilla jäljillä. Hän on myös itse tutkinut oppilaiden hyvinvointia väitöskirjassaan.

– Tehdään tavallinen arki mahdollisimman hyväksi. Vasta myöhemmin nähdään, minkälainen tuki on tarkoituksenmukaista ja kenelle – ja miten huolehdimme siitä, että oppilaskohtainen tuki toteutuu tarkoituksenmukaisena ja oikea-aikaisena ja että kouluilla on siihen riittävä resurssi, Harjunmaa pohtii.

Oppimisen tuen uudistus johdattaa kouluja tarjoamaan tukea opettajien yhteistyönä

Erityispedagogiikan yliopistonlehtori Annukka Paloniemi kertoo, että oppimisen tuen uudistus johdattaa kouluja suuntaan, jossa pedagogisen tuen tarjoaminen ei ole vain erityisopettajien työkenttää, vaan tukea tarjotaan opettajien yhteistyönä.

– Väitöstutkimuksessani havaitsin, että joissakin kouluissa toimintaa kehitettiin tällaiseen suuntaan jo aiemman kolmiportaisen tuen mallin aikana. Keskeistä on tällöin opettajien käsitys siitä, että suuri joukko oppilaita hyötyy pedagogisesta tuesta ja että opettajilla on tahto järjestää tuki siten, että se tavoittaa kaikki oppilaat ilman joidenkin yksilöiden nimeämistä tuen saajiksi, Paloniemi sanoo.

Paloniemi kertoo, että ryhmäkohtaisen tuen suunnittelu edellyttää yhteisen opetuksen suunnittelua pitkällä aikajänteellä ja monipuolista tuen tarpeen arviointia.

– Näiden pohjalle voidaan rakentaa suunnitelma siitä, miten luokassa ilmeneviin tuen tarpeisiin vastataan lukuvuoden aikana ryhmäkohtaisen tuen eri muodoilla, hän sanoo.

”Erityisopettajan konsultoiva työ toteutuu parhaiten yhteisenä ongelmanratkaisuna” 

Paloniemen mukaan erityisopettajien roolia oppimisen tuen uudistus muuttaa siten, että työ jakautuu entistä selkeämmin kahteen erilaiseen työmuotoon. Aiemmin erityisopettajan rooli on saatettu nähdä nimenomaan nimettyjen tuen tarvitsijoiden opettajana. Paloniemen mukaan myös samanaikaisopettajuuden käytännöt ovat saattaneet perustua siihen, että erityisopettaja tuo toisen opettajan tunnille tiettyjä muokkauksia tiettyjä oppilaita varten. 

Nyt perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat erityisopettajaa ja luokan- tai aineenopettajaa yhteistyöhön opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. 

– Tutkimukseni perusteella erityisopettajan konsultoiva työ toteutuu parhaiten juuri tällaisessa yhteisessä arjen työssä, yhteisenä ongelmanratkaisuna opetustilanteissa, Paloniemi kertoo.

Erityisopettajan työhön kuuluu myös oppilaskohtaisen tuen antamista, joka on selkeästi yksilöiden tarpeista lähtevää, räätälöityä pienryhmäopetusta. 

– Suomalaisissa tutkimuksissa erityisopettajat ovat toivoneetkin mahdollisuutta keskittyä oppilaiden taitoja yksilöllisesti kehittävään opetukseen. Uusi oppimisen tuen malli antaa myös siihen mahdollisuuden, Paloniemi sanoo.