Väitöskirjatutkija Mari Laaksonen: ”Genomitiedon etiikan tuntemus on olennainen osa hoitotyön koulutusta”
Lehtori Mari Laaksosen juuret ovat vahvasti terveyden edistämisen hoitotyössä. Hän tekee pioneerityötä hoitotieteen väitöskirjassaan, jonka tekemiseen hän sai tutkimusapurahan Tamperelaisen tutkimustyön tukisäätiöltä. Laaksonen tutkii sitä, millaista osaamista hoitotyössä tarvitaan, kun genetiikan ja genomiikan sovellukset tulevat yhä voimakkaammin terveydenhuollon arkeen. Erityisesti häntä kiinnostavat eettiset näkökulmat.
Genomiikka ja genetiikka yhdistetään usein biologiaan ja lääketieteeseen. Genomitieto koskettaa kuitenkin isointa terveydenhuollon ammattiryhmäämme eli hoitajia, joita TAMK kouluttaa suuria määriä. Laaksonen pyrkii edistämään sitä, että tämä ammattiryhmä ei jää kehityksestä.
Kun genomiikan sovelluksia tulee, hyötyjä potilaille ei saavuteta täydellisesti, jos hoitotyön tekijät ovat ulkona tästä kehityksestä. Siksi koulutuksen pitää kulkea vähän edellä käytäntöä. Genomitiedon tulo on yksi osoitus siitä, että meillä hoitotyön opetus ja soveltava tutkimus ovat ajan hermolla. Ei pidä olla niin, että ensin käytännössä tapahtuu ja sitten koulutuskentällä havahdutaan, vaan siten, että olemme innovatiivisia ja etukenossa.
Mari Laaksonen
Terveydenhoitajasta lehtoriksi ja väitöskirjatutkijaksi
Äitiys- ja lastenneuvolassa terveydenhoitajana 15 vuotta työskennellyt Laaksonen siirtyi korkeakoulumaailmaan luontevasti. Tällä hetkellä hän opettaa ja toimii TAMKissa opettajatuutorina sekä AMK- että YAMK-puolella. Laaksonen on aktiivinen tutkintojen kehittämisessä ja projekteissa. Hän vastaa muun muassa terveyden edistämisen ylemmästä AMK-tutkinnosta tutkintovastaavan kanssa.
– Koulutusmaailma oli kiinnostanut jo pitkään. Jo terveydenhoitajana tykkäsin kehittää työtä ja kouluttauduin. Koen osaamisen välittämisen eteenpäin tärkeäksi ja se sai minut opiskelemaan hoitotieteen maisteriksi Tampereen yliopistossa.
Laaksonen valmistui hoitotieteen opettajaksi vuonna 2012 ja samana vuonna hän aloitti TAMKin terveydenhoitotyön tiimissä. Nyt Laaksonen tekee työn ohella väitöskirjaa Tampereen yliopiston hoitotieteiden yksikössä.
”Profitu-hanke oli alkusysäys väitöskirjan tekemiselle”
Laaksonen on osallistunut kotimaisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin, joissa on kehitetty alueellista hoitotyötä, diabeteksen hoitoa ja genomitiedon hyödyntämistä hoitotyössä. Hän kertoo hanketyön kasvattaneen reilusti ammatillista osaamista ja pitävän sitä myös yllä.
– Saimme juuri Nordplus-rahoituksen Genetic Genomic Counselor -tutkinnon kehittämiseen Pohjoismaissa. Siinä tamkilaisten vastuulla on näkökulma tutkimukseen, josta meillä on jo hyvä osaaminen. Genomitiedon osaamisen kehittäminen tulee siis jatkumaan.
Ensimmäinen askel oli TAMKin ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Profitu-hanke vuosina 2019–2021. Siinä kehitettiin terveydenhuollon henkilöstön osaamista genomitiedon hyödyntämiseen ja aiheen viemistä opetukseen. Merkittävässä hankkeessa oltiin monin tavoin uuden äärellä, ja se on poikinut vaikuttavuutta: tutkintoja, kursseja ja jatkuvan oppimisen tarjontaa. Tätä polkua jatkoi tammikuussa 2025 päättynyt GenoNurse-hanke.
– Profituhan oli alkusysäys myös väitöskirjan tekemiselle. Yliopettaja ja dosentti Arja Halkoaho, joka veti Profitu-hanketta, innosti tekemään tätä tutkimusta ja hän toimii väitöskirjani toisena ohjaajana. Pääohjaajani professori Eija Paavilainen Tampereen yliopistosta oli tuttu jo aiemmin; hänen kanssaan olemme edistäneet äitiys- ja lastenneuvolatyötä. He helpottivat päätöstä väitöstyöhön ryhtymisestä.
Pitkään Laaksonen kuitenkin väitöskirjaa harkitsi, sillä väitöskirjan aihe on täysin uusi.
– Yleensähän väitöskirja tehdään aiheesta, josta on jo tehty yksi ura, ja jota syvennetään lisää. Mutta tämä oli semmoinen hyppäys uuteen asiaan ja pioneerityötä hoitotieteenkin näkökulmasta.
Genomitiedon etiikka on abstraktia ja moniulotteista
Laaksosen mukaan genomitiedon etiikka on kiinnostava ja hoitotyötä konkreettisesti koskettava aihe, mutta sen osaamista hoitotyössä ei ole juurikaan tutkittu.
– Hoitotyöllehän etiikka on tuttua ja siitä löytyy tutkimustietoa. Koin kuitenkin tärkeäksi tuoda esiin genomitiedon eettisen osaamisen hoitotyössä. Alan tutkimustiedosta etiikka on jäänyt pois. Se on kyllä kansainvälisellä kentällä ymmärretty osaksi genomitietoa ja mainittu osaamiskuvauksissakin, mutta nykyisillä osaamismittareilla se ei tule esiin, Laaksonen taustoittaa.
– Etiikka vaatii monentyyppistä tutkimusta, yhdensuuntainen ei riitä näin abstraktiin aiheeseen. Ehkä se siksi koetaan hankalaksi. Kiinnostavaa on tutkia sitä, tuoko genomitieto etiikkaan erilaisia painotuksia esimerkiksi eettisiin periaatteisiin ja miten hoitotyön tekijät, kehittäjät ja kouluttajat sen kokevat, Laaksonen pohtii.
Hoitotyössä etiikka ilmenee monin tavoin ja koskettaa työn tekemistä monella tasolla.
Etiikka ilmenee hoitajan omassa olemisessa, moraalikäsityksissä ja siinä, miten hän haluaa työtään tehdä. Eli silloin se liittyy myös potilaan ja hoitajan väliseen suhteeseen. Lisäksi se on potilaassa itsessään läheisten kautta. Geenitietohan ei ole pelkästään potilaan omaa, vaan se on myös sukuun liittyvää tietoa.
Mari Laaksonen
Etiikka koskee myös hoitajan ja muun terveydenhuollon yhteistä organisaatiokulttuuria.
– Hoitotyön kulttuurin etiikkaan sisältyy koko yhteiskunta. Miten me yhteiskunnassa toimimme, millaisia arvostuksia meillä on, mihin suuntaan viemme terveydenhuoltoa, miten geenitieto näyttäytyy siinä priorisoinnissa ja kuinka pitkälle yksilöllistettyä terveydenhuoltoa viedään?
Laaksonen muistuttaa, että kyseessä on kulttuurinen, kansallinen, kansainvälinen ja maailmanlaajuinen asia, jota tutkimusprojektien luonnekin määrittää: tutkimmeko vain eurooppalaista perimää omaavia ihmisiä, entä miten saamme globaalit näkemykset esiin?
Genomitieto on TAMKissa integroitu hoitotyön koulutukseen
TAMK on ainoa suomalainen ammattikorkeakoulu, jossa opiskelijat tutustuvat genomitietoon hoitotyössä. Profitu-hankkeen jälkeen AMK-opiskelijoille tehtiin yhden opintopisteen laajuinen genomitiedon erilliskurssi. Sen lisäksi sitä on integroitu opintojaksoihin. Genomitieto tulee esiin muun muassa syövän hoidossa, farmakologiassa, kätilötyössä ja terveydenhoitajakoulutuksessa.
Lisäksi myös Terveyden edistämisen YAMK-tutkinto-ohjelmassa on kaksi viiden opintopisteen laajuista kurssia, joissa käsitellään yksilöllistettyä terveyden edistämistä ja genomitietoa.
Opiskelijat ovat antaneet hyvää palautetta näistä kursseista. Vaikka aihealue on vaativa, he ovat ymmärtäneet genomitiedon ja eettisten näkökulmien tärkeyden ja osanneet nostaa niitä esiin. On ollut vavahduttavaa huomata, että opiskelijat innostuvat tekemään aiheesta opinnäytetöitä ja viemään uutta tietoa mukanaan työpaikoilleen.
Mari Laaksonen
Genomitiedon AMK-opintojakso lisätään myös avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaan, joten se saadaan laajennettua muihinkin ammattikorkeakouluihin.
Ajantasainen koulutus tarvitsee soveltavaa tutkimusta
Hoitotyön substanssin, genomitiedon ja etiikan tutkimusta selkeästi tarvitaan nyt koulutuksen puolella. Laaksonen arvostaa sitä, että hän on päässyt mukaan hankkeisiin, joissa genomitiedon teemaa käsitellään. Hankkeiden projektiryhmät ovat toimineet tutkimusryhmän lailla.
– Arja aina sanoo, että ei kannata sanoa ei, kun johonkin kysytään. Suostuminen voi johtaa hienoihin asioihin. Ajattelen tätä oppimisprosessina: hankkeet ja tutkimustyö vahvistavat omaa opettajuutta ja osaaminen levittyy talon sisällä.
Yhteistyön merkitys on suuri tutkimuksessakin. Laaksosen kollegoista myös Elisa Airikkala ja Nina Smolander paneutuvat genomitietoon eri näkökulmista omissa väitöskirjaprojekteissaan.
– Tämä on tavallaan se puuttuva tutkimusryhmä. On tärkeää, että tapaamme ja pohdimme yhdessä.
Tutkimustyötään Laaksonen on tehnyt nyt viisi vuotta. Hän kertoo, että sinä aikana tutkimuksen arvostus on noussut TAMKissa, ja arvelee, että tutkimuksellinen näkökulma lisääntyy.
Tutkimuksen avulla voimme selvittää sitä, ovatko koulutuksemme ja tutkimus- ja kehittämistoimintamme vaikuttavia, ja saammeko toimintamallit integroitumaan kentälle. Meille työelämäkorkeakouluna se on erityisen tärkeää. Opiskelijamme arvostavat laadukasta tutkintoaan ja työelämä puolestaan pitää arvossa ajantasaisesti kouluttautuneita hoitotyön ammattilaisia.
Mari Laaksonen
Väitöskirjatutkija on iloinen myös saamastaan tutkimusapurahasta, joka mahdollistaa pienen opintovapaan väitöskirjan edistämiseksi.
– Se on kiitoksen paikka. Apuraha osoittaa hoitotieteen arvostuksen ja myös sen, että genomitiedon etiikan tutkimus ja osaaminen nähdään merkityksellisinä. Hienoa, että ne nostetaan esiin!
Lisätiedot:
Mari Laaksonen
Lehtori | Sosiaali- ja terveysala
mari.laaksonen [at] tuni.fi (mari[dot]laaksonen[at]tuni[dot]fi), 0504325951
Väitöskirjatutkija, Terveystieteiden tohtoriohjelma, Tampereen yliopisto
Mari Laaksonen - Tampereen yliopiston tutkimusportaali
Kirjoittaja: Hanna Ylli
