Tutkimus luo toivosta voimaa: monivähemmistöiset nuoret kuvittelevat parempaa sijaishuoltoa
Tutkijat tarkastelevat kahta sijaishuollon osa-aluetta: sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä lastensuojelulaitoksissa ja yksintulleiden pakolaislasten perhesijoituksia ja elämää ryhmäkodeissa.
Sijaishuollon arjen utopiat: monivähemmistöiset nuoret kuvittelemassa ja tekemässä parempaa tulevaisuutta sai Koneen Säätiön viimeisimmässä myönnössä suurimman rahoituksen Tampereen yliopistossa. Koneen Säätiö rahoittaa SAUMA-hanketta 501 300 eurolla nelivuotiskaudella.
– Miltä sijaishuolto voisi näyttää, kun sen arkea kuvitellaan uudenlaiseksi monivähemmistöisten nuorten näkökulmasta, kysyy tutkimusta johtava sosiaalityön professori Joa Hiitola.
Tutkimus pyrkii luomaan uudenlaisia tulevaisuuksia ja identiteettiä vahvistavia palveluita sijaishuollon arkeen.
– Pyrimme luomaan nuorten elämään toivoa ja iloa. Toivo suuntautuu aina tulevaisuuteen ja on siten positiivinen tunne. Se on keskeinen yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa motivoiva tekijä, Hiitola perustelee.
– Toivo on voimavara, joka synnyttää esimerkiksi vapauttavaa vastarintaa sortoa vastaan, hankkeessa tutkijatohtorina työskentelevä Ilo Söderström kuvaa.
Tutkimus kehittää toivoa käsitteellisesti, sillä se on usein sivuutettu kriittisen yhteiskuntatutkimuksen piirissä tai toivoon ei ole osattu suhtautua oikeana tutkimuskäsitteenä.
SAUMA-hanke edustaa myös viime vuosina yleistynyttä kanssatutkimusta, jossa pyritään lähentämään tutkijoita ja tutkittavia ryhmiä ja tuomaan tavalliset ihmiset mukaan tutkimaan omaa arkeaan. Hankkeessa tutkimusta suunnitellaan ja toteutetaan alusta asti yhdessä perhe- ja sijaishuollossa asuneiden nuorten kanssa. Kanssatutkimuksessa on keskeistä myös pyrkimys oikeudenmukaisuuden edistämiseen sekä tutkimusprosessin sisällä että laajemmin yhteiskunnassa.
– Tutkimukseemme osallistuvat nuoret ovat kanssatutkijoitamme sijaishuollon arjen utopioiden kuvittelussa. Nojaamme lähestymisessämme muun muassa vähemmistöilon ajatukseen, joka voi auttaa jatkamaan eteenpäin, tutkijat kertovat.
Kuvittelulla on oma teknologiansa
Tutkimus soveltaa kuvittelun teknologioiden käsitettä. Siinä tarkastellaan objekteja ja käytäntöjä, jotka synnyttävät, mahdollistavat ja ohjaavat kuvittelua arjessa. Aineistoa kerätään etnografisin ja toimintatutkimuksen menetelmin.
Professori Hiitola ryhmineen haluaa kehittää myös sosiaalityössä harvemmin käytettyä toimijaverkkoteoriaan pohjautuvaa lähestymistapaa, jossa seurataan toimijoita, eli nuoria ja heidän elämäänsä kuuluvia ihmisiä ja asioita. Tarkastelu ei pohjaudu valmiisiin rakenteisiin, vaan tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita arjen verkostoista.
Hankkeessa katsotaan sijaishuoltoa käytäntöineen marginaalista keskuksen suuntaan eli ajattelemme, että vähemmistötaustaiset sijaishuollossa asuvat nuoret ovat parhaita asiantuntijoita heidän arkeensa liittyvissä asioissa ja paremman sijaishuollon kuvittelussa.
– Usein tällainen asema, jossa ollaan ”outsider within” eli sisällä jossain, mutta ulkopuolinen monessa mielessä, mahdollistaa laajemman ymmärryksen siitä kaikesta sosiaalisesta todellisuudesta, jossa eletään, Hiitola sanoo.
– Mustien feministien kehittämän käsitteen kautta ajattelemme, että esimerkiksi sijaishuollossa asuvat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret, mustat ja ruskeat tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvat nuoret, ymmärtävät laajasti sijaishuollon käytäntöjen heteronormatiivisuutta ja ulossulkemisen paikkoja. Samalla nämä nuoret näkevät kaiken muunkin eli yhtä lailla heidän elämäänsä kuuluvat sijoitettujen nuorten usein kohtaamat sosiaaliset ongelmat, kuten esimerkiksi päihteet ja mielenterveysongelmat. On tärkeää tukea näiden nuorten toivoa tulevasta.
Hankkeessa järjestetään myös koulutuksia sijaishuollon työntekijöille ja kehitetään identiteettiä vahvistavan lastensuojelun käytäntöjä.
