Taiteen avulla äänten moninaisuus kuuluviin

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa taidetta hyödynnetään tutkimuksessa aina varhaiskasvatuksesta eteenpäin.

– Taide ei ole vain menetelmä kerätä tietoa, vaan tapa saada lapset ja nuoret innostumaan tutkimuksen teosta, sanoo professori Mervi Kaukko.

Tutkimuksessa lasten ja nuorten kanssa tehdään usein yhteistyötä koulujen kanssa. Kun kouluja kutsutaan taidetta ja tutkimusta yhdistäviin projekteihin, niillä voi olla matalampi kynnys osallistua. Taideperustainen tutkimus voi olla tapa tarjota kouluille valmiiksi mietittyä, mielekästä toimintaa, joka voidaan linkittää helposti koulun arkeen.

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tutkimuksessa hyödynnetään laajasti eri taidemuotoja, kuten nukketeatteria, runoutta, musiikkia ja kuvataiteita. Usein hankkeissa on mukana taiteilijoita eri organisaatioista.

Tutkijatohtori Maria Petäjäniemi kertoo, että taide voi helpottaa etenkin vaikeiden aiheiden käsittelyä. 

– Taidepohjaisten menetelmien käyttäminen on yleistä, kun tutkitaan esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten elämää, Petäjäniemi sanoo. 

Taide on tehokas tapa ilmaista ja käsitellä vaikeita kokemuksia

Kaukko johtaa Tampereen yliopistolla yhdessä yliopistonlehtori Inkeri Rissasen kanssa monikulttuurisuuteen keskittyvää tutkimusryhmää, jossa myös Petäjäniemi työskentelee. Useissa tutkimusryhmän projekteissa on osallistujina maahanmuuttajia, myös pakolaislapsia. Tällöin taide toimii myös keinona kommunikaation helpottamiseen. 

Taide vahvistaa lasten ja nuorten ääntä. Esimerkiksi KOTI-hankkeessa tutkitaan taiteen avulla, minkälaista tukea kriisialueilta tuleville oppilaille annetaan suomalaisessa peruskoulussa. 

Suuri osa hankkeen aineistosta on kerätty perusasteelta nuorten oppilaiden kanssa, mutta hanke on ulottunut myös aikuisten perusopetukseen: tutkijat ovat järjestäneet vasta Suomeen muuttaneille nuorille aikuisille työpajoja, joissa on hyödynnetty luovaa kirjoittamista ja kuvataidetta apuna kulttuurin ja identiteetin teemojen käsittelyyn.

– Olemme esimerkiksi tehneet kollaaseja, joissa hahmotellaan itseä osana suomalaista kulttuuri-identiteettiä, Petäjäniemi sanoo.

Hän kertoo, että taide on voimaannuttava ja turvallinen tapa jakaa elämää.

– Taiteen avulla osallistujat voivat itse päättää, mitä he jakavat ja miten. Lisäksi taide on tehokas tapa ilmaista, Petäjäniemi kertoo.

– Lisäksi taide voi rikkoa marginaaliryhmiin, kuten pakolaislapsiin, liitettyjä normatiivisia representaatioita, hän jatkaa.

Tutkimukseen pohjautuva taide voi levitä laajasti

Kaukolla on pitkä kokemus pakolaistutkimuksesta. Hän kertoo, että taide on ollut hyvä tapa myös tutkimuksen tuloksista viestimiseen. 

Esimerkiksi Drawing together -yhteishankkeessa järjestettiin taidenäyttely, joka kiersi Suomessa Tampereella ja Turussa. Hankkeessa yksin uuteen kotimaahan tulleet pakolaisnuoret kuvasivat taiteen keinoin, miten hyvä elämä rakentuu uudessa kotimaassa. 

Myös KOTI-projektista aiotaan viestiä myöhemmin taiteen keinoin. Tavoite on, että osallistujat auttavat valitsemaan taidemuodon, jolla tuloksista kerrotaan hankkeen päättyessä.

Joskus tutkimukseen pohjautuva taide leviää erittäin laajasti. Kaukko kertoo, että hänen ollessa Australiassa tutkijana pakolaislasten tekemät savityöt päätyivät fiktiiviseen animaatioon. Lasten kertomukset muutettiin saduiksi, lasten toiveesta. 

YouTubeen jaettu animaatio keräsi suuren suosion: se näytettiin paikallisissa lastenohjelmissa asti, animaatio sai useita palkintoja ja päätyi jopa opetusmateriaaliksi.

– Välitimme tutkimukseen pohjautuvaa tietoa lapsilta lapsille. Animaatiota on jaettu monilla eri kanavilla ja se on saanut jo yli miljoona katselukertaa, Kaukko kertoo.

Haastatteluista runoja

Tampereen yliopiston tutkijatohtori Luke Macaulay on hyödyntänyt kasvatustieteellisessä tutkimuksessaan runoutta pakolaisnuorten kanssa. 

– Kehitin aiemmassa tutkimuksessani pronominirunoja osallistujien kanssa. Analysoimme tutkimushaastattelujen tekstejä ja keskityimme siihen, miten osallistujat puhuvat itsestään ja muista. Runon säkeet muodostettiin sijoittamalla pronominit omille riveilleen ympäröivien verbien ja tärkeiden sanojen ja ilmausten kanssa, hän kuvailee. 

Nyt Macaulay hyödyntää samaa menetelmää Suomessa. Hänellä on parhaillaan käynnissä tutkimusprojekti, jossa kuvataiteilijat tekevät taiteellisia tulkintoja runoista. 

– Lopuksi julkaisemme yhdessä osallistujien kanssa runo- ja taidekirjan, Macaulay kertoo.

Macaulay uskoo, että ilmaisun eri kerrosten tarkasteleminen on hyödyllistä, jotta voidaan tutkia osallistujien kollektiivisten äänten ja suhteiden hienovaraisia vivahteita.

Macaulayn mukaan on tärkeää miettiä tapoja, joilla tutkimustuloksista viestitään laajemmalle yleisölle. 

– Taide, kuten runous, voi olla hyödyllinen työkalu tähän. Taiteelliset lähestymistavat antavat osallistujille mahdollisuuden ilmaista itseään luovasti. Ne myös kutsuvat yleisön vuoropuheluun tutkimuksen kanssa, hän sanoo.