Näyttelijä Ella Mettänen yliopistonlehtoriksi Tampereen yliopistoon – paluu Nätylle on kuin paluu kotiin!
Ella Mettänen, olet toiminut näyttelijänä, taiteellisten työryhmien koollekutsujana, kirjoittajana ja esityksen tekijänä, mikä motivoi hakemaan Nätyn yliopistonlehtoriksi?
– Identifioidun vahvasti juuri nätyläiseksi, ja olen ylpeä siitä, että olen valmistunut juuri tästä koulusta. En olisi hakenut näyttelijäntaiteen lehtorin pestiä esimerkiksi Teatterikorkeakoulusta, koska intohimoni suhteessa näyttelijäntaiteen opetukseen kohdistuu nimenomaan Nätyyn, sen opetukseen ja perintöön sekä niiden kehittämiseen. Olen saanut tehdä valtavasti erilaisia töitä valmistuttuani vuonna 2016, ja on jo pitkään ollut selvää, että haluan harjoittaa ammattiani muutenkin, kuin omia näyttelijäntöitä tehden. Tällainen rinnallakulkijuus nuorten ihmisten matkalla kohti ammattinäyttelijyyttä luo minulle merkityksen tuntua, jota työhöni ja arkeeni kaipaan.
Onko jokin tietty projekti tai vaihe urallasi, joka on erityisesti muokannut suhdettasi näyttelijäntyöhön tai sen opetukseen?
– Monikin. Jo se, että omasta kouluajastani on suhteellisen vähän aikaa, auttaa jäsentämään sitä, millaista opetusta haluan antaa ja miten opetusta tulisi mielestäni rakentaa kokonaisuutena. Olen myös saanut vajaassa kymmenessä vuodessa hyvän kuvan siitä, millaisia mahdollisuuksia on tarjolla ja millaista osaamista näyttelijäntaiteen kentällä näyttelijältä odotetaan. On velvollisuutemme tarjota opiskelijoille valmiudet monenlaiseen työhön. Emme kuitenkaan kouluta näyttelijöitä vain soveltumaan olemassa olevalle kentälle, vaan myös muuttamaan sitä. Koulutuksen on siksi edesautettava myös opiskelijan oman toimijuuden löytymistä ja auttaa häntä artikuloimaan, millaista näyttelijäntaidetta ja työnkuvia juuri hän haluaa tehdä ja osaltaan tuoda kentälle
Nätyllä on perinteikäs vieraalla kielellä näyttelemisen produktio, sinun vuosikurssisi teki Tohvelisankarin rouvan toonisella kiinan kielellä ja kävitte esittämässä myös Kiinassa, Tampereen kaupungin ystävyyskaupungissa Guangzhoussa, mitä muistoja siitä jäi?
– Niin paljon kaikkea, että vaikea valita, mitä tässä mainitsisi. Isoimpana ehkä se, miten kulttuurierot tulivat näkyväksi jopa itse esitystapahtuman aikana. 1200 kiinalaisesta koostuva yleisö ilmaisi esityksen aikana kovaäänisesti hurmosta, iloa ja kauhistusta. Erityisesti mieleen on jäänyt esityksen tiettyjä yksityiskohtia kohtaan ilmaistu paheksunta. Tai ainakin me tulkitsimme sen paheksunnaksi. Esimerkiksi kohdassa, jossa minut käännettiin jaloista roikottaen ylösalaisin ja hameeni valahti kohti yläruumista paljastaen sääreet ja reidet. Sitä kohahdusta ei oikein voinut tulkita muuten kuin pahennuksena.
– Vieraalla kielellä näyttelemisen produktio on osa juuri sitä Nätyn perintöä, jota kannan ylpeänä mukanani. Uskon, että siinä koettu ja opittu kokonaisvaltainen vieraan kielen mukanaan tuoma tulkinnallinen ruumiillisuus vaikuttaa tänä päivänä siihen, millainen näyttelijä itse olen.
Millaisia teemoja pidät erityisen tärkeinä näyttelijäntyön opetuksessa nykyään, ja miten aiot integroida niitä opetukseesi?
– Yhteiskunnassamme kyseenalaistetaan taiteen ja taiteilijoiden merkitystä tällä hetkellä ihan valtionjohdon tasolla, mikä on kauhistuttavaa. Haluan olla mukana kouluttamassa näyttelijöitä, jotka tunnistavat ja osaavat artikuloida oman merkityksensä yhteiskunnan peileinä, havainnoijina sekä todellisuuden muokkaajina. Sen mahdollistaa opetuksessa se, että kunkin omintakeisuus tulee ensimmäisestä vuodesta alkaen nähdyksi, vahvistetuksi ja juhlituksi. Uskon myös, että näyttelijän aktiivisuuden ja omaäänisyyden takeena on se, että hän nauttii työstään. Suorastaan rakastaa sitä. Sen merkitystä ei pidä aliarvioida. Siksi minun tehtäväni opettajana on taata opiskelijalle iloisia hetkiä ja onnistumisen kokemuksia näyttelijäntaiteen parissa. Vain sitä kautta he uskaltavat mennä myös kohti itselleen vieraampaa ja pelottavampaa, joka sekin on kuitenkin tärkeää. Myös siten löydetään uutta ja luodaan uudenlaista taidetta.
Miten näet teatterin ja näyttelijäntyön roolin muuttuvan tulevaisuudessa, erityisesti teknologian ja yhteiskunnallisten muutosten keskellä? Tarvitaanko tulevaisuudessa teatteritaiteen ammattikentällä uusia taitoja?
– Sanon suoraan, että tämä teknologiakysymys ei ole henkilökohtaisen kiinnostukseni tai osaamiseni kohde, mutta asia on ollut Nätyllä jo pitkää varsin ansiokkaasti käsittelyssä niin tutkimuksessa kuin opetuksessa. Varmasti näitä taitoja tarvitaan. Ja erilaisia näyttelijäntaidetta ja teknologiaa yhdisteleviä innovaatioita, niin paljon kuin tuo sana minussa herättääkin negatiivisia konnotaatioita. Olisi vastuutonta olla ottamatta tätä asiaa huomioon koulutuksessa. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että tarve elävälle ruumiille ja sen mukanaan tuomalle kokemuksellisuudelle erilaisilla näyttämöillä on aina kysyntää. Sellaista ei voi näyttämötaiteen lisäksi tarjota mikään muu.
Minkälaisia uusia avauksia tai opetuksen kehityshankkeita haluaisit tuoda Nätylle?
– Tutkimuksellisesti olen hyvin kiinnostunut, millaista dataa voisimme luoda siitä, että miten näyttelijöitä “kannattaa” kouluttaa. Näyttelijäntaiteen koulutus maassamme kaikkinensa on vuosikymmennien saatossa osittain perustunut ja painottunut paljon kulloistenkin opettajien omiin kiinnostuksen kohteisiin, uskomuksiin ja osaamiseen, pedagogiseen mutuun, jopa mielivaltaan. Miten kouluttaisimme oikealla tavalla “hyviä” näyttelijöitä, mitä ikinä se sitten tarkoittaa. Monipuolista, rohkeaa, omaäänistä, spontaania... esimerkiksi, minun mielestäni. Millainen oppimisympäristö ja pedagogia mahdollistaa tällaisten näyttelijöiden kouluttamisen?
Kuinka haluaisit vahvistaa Nätyn yhteyksiä laajempaan teatterikenttään Suomessa ja kansainvälisesti?
– Nätyn verkostot ovat tässä suhteessa mielestäni kattavat ja hienot jo nyt. Omat verkostoni ovat kansainvälisesti vaatimattomat, mutta kotimaassa minulla on sen verran hyvät kontaktit, että voin ja haluan edesauttaa niillä myös opiskelijoiden verkostoitumista ja kiinnittymistä työelämään. Aion ainakin tehdä toimenpiteitä saadakseni potentiaalisia työnantajia ja ohjaajia enemmän Nätyn opiskelijoiden julkisten esiintymisten yleisöön. Tampere ei ole kovin kaukana oikein mistään, missä näyttelijäntaidetta tehdään edes vähän isommalla skaalalla. Työnantajatahojen tulisi mielestäni perustellusti olla hyvin kiinnostuneita siitä, millaisia näyttelijöitä maahamme valmistuu. Se tulisi priorisoida hyvin korkealle, ja siihen tulisi satsata myös ajallisesti. Herra nähköön, voisiko näiltä nuorilta ihmisiltä jopa oppia jotain.
Suurprojekti Taru sormusten herrasta päättyi juuri, millaisia projekteja sinulla, Ella, on tiedossasi lähitulevaisuudessa?
– Vuosi 2025 on sattumalta sellainen, että teen pelkkää monologeja, yhteensä kolme! Yksi tehtiin alkuvuodesta Ylelle, mutta julkaisuaikaa en tiedä. Toinen on Tampere Filharmonian koko perheen Kuinkas sitten kävikään?-konsertti maaliskuun 2025 alussa. Teksti on Minna Leinosen upeasti läpisäveltämä. Meri-Maija Näykki ohjaa, minä näyttelen ja Tampere Filharmonia soittaa livenä.
Valitettavasti kaikista isointa työtä ei ole vielä julkistettu, mutta sen verran tohdin sanoa, että sekin on monologi, joka tulee ensi-iltaan vuoden 2025 aikana, ja sitä esitetään useita kertoja vuosina 2025–2026 mm. Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa, ja toivottavasti vielä sen jälkeenkin. Ohjaaja on hieno, kuten myös kirjailija ja teksti. Voi kun voisin jo kertoa.
Ella Mettänen
Ella Mettänen on Nätyltä 2016 valmistunut teatteritaiteen maisteri, näyttelijä ja esityksen tekijä. Vuodet 2020–2024 Mettänen oli arvostetun helsinkiläisen KOM-teatterin jäsen. Hän on vieraillut mm. Helsingin Kaupunginteatterissa, Ryhmäteatterissa ja Tampereen teatterissa, ja kiertänyt menestyneesti myös omilla kiertueteoksillaan ympäri Suomea. Teatterityön ohessa ovat kulkeneet mm. myös kuunnelma-, kamera- ja opetustyöt sekä apurahataiteilijana omien esitysten kirjoittaminen ja valmistaminen.
Kuva: Jonne Renvall
Haluan olla mukana opettamassa omanarvontuntoisia, ammattinsa merkitykseen uskovia taiteen tekijöitä, jotka osaavat perustella itselleen ja muille sen, miksi maailma tarvitsee juuri heidän taiteilijuuttaan.
