Nätyn identiteettikabaressa opeteltiin muuttamaan henkilökohtainen sisäinen tutkimus julkiseksi esitykseksi

Mikä on identiteettikabaree?

Identiteettikabaree on tietty pedagoginen prosessi, jonka tarkoituksena on tutkia kunkin identiteetin piilotettuja näkökohtia. Virolaisen koreografi ja pedagogi Jüri Nael toimi kurssin pääsuunnittelijana ja vetäjänä. Kurssin lopputulos oli julkinen esitys, joka koostui joukosta sooloesityksiä, joista jokainen käsitteli hyvin henkilökohtaista ja, sanokaamme, arkaluontoista näkökulmaa jonkun identiteetistä. Kuinka käsitellä näitä näkökohtia ja kuinka muuttaa ne loistavaksi esitykseksi, se on itse asiassa kurssin prosessi. Opiskelijat kutsuttiin Jürin johdolla introspektiiviselle matkalle, jossa pyrittiin muuntamaan sisäinen tutkimus erinomaiseksi julkiseksi esitykseksi. Kurssista tuli siis kaksijakoinen: toisaalta se oli osallistujille mahdollisuus tutkia omia piilotettuja tai jopa tukahdutettuja puoliaan, ja toisaalta sen tarkoituksena oli muuttaa tämä piilotettu persoona voimakkaaksi, kauniiksi, houkuttelevaksi, seksikkääksi, pelottavaksi, kiiltäväksi, hirviömäiseksi.

Kurssin lähtökohtana oli provosoiva tehtävä opiskelijoille: heidän piti etsiä itsessään sitä epämukavaa puolta, mitä joku haluaisi tutkia, mutta ei uskalla, koska se on pelottavaa tai epämiellyttävää. Tämä lähtökohta oli vaikea, mutta se on myös erinomainen haaste, joka yleensä voimistaa osallistujia valtavasti. Tässä kurssissa opiskelijat pystyivät vapauttamaan voimia, joita he eivät ehkä kuvitelleet itsessään olevan. Ja tämä tapahtui viime perjantaina, 22. syyskuuta Paidiassa. Teatterityön tutkinto-ohjelman kolmannen vuoden kahdentoista opiskelijan esitys oli upea ja ravisteli yleisöä. Ei vain jokaisen osallistujan fyysinen muodonmuutos ollut hämmästyttävä, vaan myös esitysten intensiteetti oli henkeäsalpaava.

 

Kuinka tämä tapahtui?

Kurssin lähtökohtana, kuten yllä mainittiin, oli halu tutkia itsessämme olevaa piilotettua, mutta silti läsnä olevaa tai jopa meitä houkuttelevaa näkökohtaa. Jotakin, joka raapii sielumme pintaa, mitä haluaisimme tutkia, mutta emme uskalla. Nimeän tämän epämukavan itsen "uudeksi persoonaksi". Tämän uuden persoonan esiin tuleminen voi saada erilaisia muotoja ja ilmetä moninaisina elementteinä, jotka muodostavat identiteetin: sukupuolet, seksi, aistillisuus, halu, kulttuuritausta, sosiaaliluokka, patriarkaatti, eläimellisyys, valtarakenne. Sen jälkeen opiskelijoiden on valittava laulu. Kaikille muoto on sama: kolmen minuutin kappale, joka heidän on esitettävä lavalla huulisynkassa (lip-synching).

Sooloesitys koostuu sitten tämän uuden persoonan esittämisestä "laulamalla" (lip-synching) kappaleen. Valitsemaansa laulua, jota he teeskentelevät laulavansa, voidaan pitää eräänlaisena naamiona, jossa he voivat antaa uuden persoonan ilmaista itseään. Mutta enemmän kuin "ilmaiseminen", mitä tapahtui esityksessä, on se, että nämä uudet persoonat nousivat lavan yläpuolelle, ne muuttuivat upeiksi, rohkeiksi ja hämmästyttäviksi.
 

 

Miten prosessi eteni?

Aluksi opiskelijoilla oli verkkotapaaminen Jürin kanssa pari viikkoa ennen kurssin alkua. Tässä tapaamisessa Jüri selitti, miten kurssi oli rakennettu, ja neuvoi opiskelijoita aloittamaan tutkimuksensa; kysyä itseltään, mikä tekee heidät epämukavaksi. Hän ehdotti myös ottamaan inspiraatiota drag show'sta, burleskista tai kabareeesityksistä. Hän pyysi myös opiskelijoita etsimään laulua, joka parhaiten tiivistäisi sen persoonan, jonka he haluavat tutkia. Seuraava vaihe oli ensimmäinen työpäivä Jürin kanssa, jossa opiskelijat esittelivät laulunsa ja ideansa. Jüri kommentoi ja antoi joitain ehdotuksia edistääkseen heidän ajatuksiaan. Seuraava vaihe koostui pukujen etsinnästä ja tämän uuden persoonan fyysisestä luomisesta. Sen jälkeen Jüri kutsui opiskelijat kehittämään koreografian laulun kanssa: mitä haluatte sanoa tai tehdä tällä laululla? Mitä haluatte näyttää itsestänne "huulisyntsaamisen" aikana? Millaisen maailman haluaisitte paljastaa lavalla laulaessanne? Kyse ei ole vain laulamisesta, vaan kappaleen käyttämisestä maailman esittämiseen. Laulu on mahdollisuus ilmaista jotain tästä uudesta persoonasta.

Viimeinen vaihe oli itse esitys, jossa nämä "uudet persoonat" kohtasivat yleisön. On tärkeää huomauttaa, että tämä työ eroaa näyttelemisen kurssista, jossa opiskelijoiden on henkilöityttävä kuvitteelliseen hahmoon. Täällä persoonat eivät ole kuvitteellisia, ne ovat osa osallistujien identiteettiä. Siksi julkinen esitys, kohtaaminen yleisön kanssa, on ratkaiseva hetki: jokaisella opiskelijalla oli jotain tärkeää pelissä. Kyse ei ollut vain hahmon näyttämisestä, vaan hyvin henkilökohtaisen vapauden ydinasiasta puolustamisesta.

Prosessi oli hyvin erilainen jokaiselle osallistujalle. Joillekin se oli mutkikas tie, jossa joka päivä oli etsittävä uusia pukuja, uusia lauluja, uusia koreografioita. Toisille alkuperäinen idea oli selvä, mutta aikaa kului laulun täyteen omaksumiseen tai ylpeyden ja ilon löytämiseen tässä uudessa persoonassa. Toisille se oli jatkuva lineaarinen kehitys, jossa joka päivä he pystyivät lisäämään uusia yksityiskohtia rikastuttaen esitystään. Ja niin edelleen.

 

Julkisen esityksen juontajana toimi tutkija ja stand-up-koomikko Jamie MacDonald. Hän esitteli jokaisen numeron välissä seuraavan esityksen tai kommentoi juuri esiintynyttä. Vaikka Jamiella on pitkä kokemus drag show'n juontamisesta ja järjestämisestä, hän oli yllättynyt näiden sooloesitysten tulisesta, hävyttömästä ja mahtipontisesta luonteesta. Kuten Jamie huomautti esityksen lopussa, nämä kaksitoista sooloesitystä osoittivat vaikuttavan muutosvoiman. Ne näyttivät yleisölle rohkeuden ilmaista itseään. Tai paremminkin sanoen: itseänne. Tämä muuntava voima on voima, joka meillä kaikilla on. Jos opiskelijat osoittivat, että se on mahdollista, ehkä meillä kaikilla voi olla tämä voima sisällämme. Ja se oli todennäköisesti esityksen vahvuus: tämä vapauden tunne, tämä voimaantumisen tunne, tämä kaunis piittaamattomuus niin sanottuja normeja kohtaan.

 

 

Teksti: Davide Giovanzana

Kuvat: Jonne Renvall