Kun kone katoaa näkyvistä, vuorovaikutus on onnistunut!
Lapsuudesta CERNiin ja Piilaaksoon – pitkä tie kohti ihmisen ja koneen rajapintaa
Pertti Huuskosen ura on yhtä monipuolinen kuin tutkimusala, jota hän edustaa. Oulussa sähkötekniikkaa ja tietotekniikkaa opiskellut Huuskonen väitteli tekoälystä aikana, jolloin termi oli vielä tieteellinen kuriositeetti.
– Jos olisin psykologi, sanoisin että kaikki lähtee lapsuudesta – mutta koska olen insinööri, sanon että kaikki lähtee lapsuudesta”, hän nauraa.
Lapsuuden legot, radiot, ja ensimmäinen itse koottu tietokone johdattivat hänet elektronisten järjestelmien ja ohjelmistojen pariin. ja ensimmäinen itse koottu tietokone johdattivat hänet elektronisten järjestelmien ja ohjelmistojen pariin.
Huuskonen työskenteli uransa alkuvuosina VTT:llä tekoälytutkimuksessa ja sen jälkeen CERNissä Genevessä, missä hän tutki käyttöliittymiä maailman suurimpiin hiukkaskiihdyttimiin. Myöhemmin hän siirtyi Nokian tutkimuskeskukseen, jossa hän oli mukana kehittämässä matkapuhelinten tulevaisuuden tekniikoita ja tutkimassa, miten ihmiset sopeutuivat täysin uudenlaisiin, taskussa kulkeviin tietokoneisiin.
– Nokialla ymmärrettiin varhain, ettei laitteita tehdä insinööreille vaan ihmisille. Työskentelimme tiimeissä, joissa oli insinöörien lisäksi psykologeja, sosiologeja ja jopa taiteilijoita. Se oli valtavan hedelmällistä.
Huuskonen on työskennellyt myös Piilaaksossa. Siellä hän seurasi läheltä startup-kulttuurin vauhtia ja riskihakuisuutta. ”Siellä törmää jatkuvasti ihmisiin, jotka ovat valmiita epäonnistumaan monta kertaa oppiakseen. Suomessa olemme siinä vielä vähän varovaisempia”, hän pohtii.
Kun Nokia alkoi vähentää väkeä, Huuskonen ajautui – omien sanojensa mukaan ”vähän vahingossa mutta onnekkaasti” – Tampereen yliopistoon ja tutkimuskeskus TAUCHIin, jossa hän työskentelee edelleen. Hän on ollut mukana lukuisissa EU-hankkeissa ja yritysyhteistyöprojekteissa.
– Työni on paljon myös yhteyksien rakentamista – saattaa tutkijoita ja yrityksiä yhteen. Siinä syntyy usein se todellinen oivallus, kun eri alojen ihmiset alkavat puhua samaa kieltä.
Yritykset tarvitsevat "tulevaisuusnäkemystä"
– Yrityksillä on valtava tarve pitkäjänteiselle tutkimukselle, Huuskonen sanoo. Moni yritys elää parin kuukauden tai puolen vuoden aikajänteellä. Silloin on tulipalokiire saada tuote ulos, eikä ehditä miettiä, mitä tapahtuu kolmen vuoden päästä. On vähän kuin juostaisiin polkupyörän vieressä niin lujaa, ettei ehditä hypätä satulaan.”
Huuskonen kertoo, että heidän tutkimuskeskuksensa auttaa yrityksiä pysähtymään ja katsomaan tulevaisuuteen.
– Yritykset hakevat meiltä näkemystä siitä, mitä on tulossa kahden, viiden tai viidentoista vuoden kuluttua – ja ennen kaikkea tekevät sen yhdessä muiden kanssa.”
Yhteishankkeet ovatkin hänen mukaansa tutkimuksen parhaita hetkiä.
– Kun samaan pöytään istuu kymmenen yritystä ja pari tutkimuslaitosta, syntyy tietoa, jota kukaan ei yksin löytäisi. Tällaiset projektit ovat usein kaikkein antoisimpia, toteaa Huuskonen.
Moniaistinen tulevaisuus: kun ruutu on kaikkialla
Huuskonen innostuu puhuessaan tulevaisuuden käyttöliittymistä.
– Tietokoneen käyttö on yhä yksitoikkoista – tuijotamme ruutua ja naputamme näppäimistöä. Mutta mitä jos ruutu ei olisikaan vain pöydällä, vaan ympärillämme?
Hänen mukaansa tulevaisuudessa kaikki pinnat voivat olla näyttöjä: pöydät, ikkunat ja seinät. Niitä voi koskettaa, ohjata eleillä, puheella tai katseella. ”Näyttöteknologia halpenee niin, että se voidaan upottaa kaikkeen. Ja samaan aikaan pintoihin voidaan lisätä tuntopalautetta – värinää, painetta, lämpöä.”
– Kuvittele, että voit tuntea datan käsissäsi”, Huuskonen kuvaa. Tai että istut virtuaalisessa puutarhassa, kuulet mehiläisten surinan ja tunnet tuulen kasvoillasi – vaikka oikeasti olet toimistossa. Kun moniaistisuus toimii, teknologia ei tunnu enää keinotekoiselta.”
Tulevaisuudessa kaikki pinnat voivat olla näyttöjä – ja parhaat käyttöliittymät ovat niitä, joita emme edes huomaa.
Pertti Huuskonen
Katse kertoo kiinnostuksen, ei komentoa
Kaikki uudet ohjaustavat eivät kuitenkaan toimi ongelmitta.
– Katseohjaus ei sovi hiiren korvaajaksi”, Huuskonen selittää.
– Silmä liikkuu luonnostaan paikasta toiseen, joten se ei toimi osoituslaitteena. Mutta katse kertoo, mikä meitä kiinnostaa – ja sitä tietoa voidaan hyödyntää, kun halutaan tehdä järjestelmistä yksilöllisempiä.
Tärkeintä on, ettei teknologia häiritse käyttäjää.
– Hyvä käyttöliittymä on sellainen, jota ei huomaa. Silloin se on onnistunut. Koneen pitäisi kadota näkyvistä ja antaa ihmisen keskittyä olennaiseen – oli se sitten kirjoittamista, suunnittelua tai luovaa työtä.
Tekoäly ja yltäkylläisyyden haaste
Huuskonen näkee tekoälyn pitkän aikavälin vaikutukset optimistisesti – mutta ei sinisilmäisesti.
– Pitkällä tähtäimellä tekoäly voi johtaa yltäkylläisyyteen, maailmaan jossa koneet hoitavat tylsät asiat ja ihmiset voivat keskittyä luovuuteen. Silloin keskeinen kansalaistaito onkin ymmärtää, miten elää mielekkäästi yhteiskunnassa, jossa kaikki asiat hoituvat automaattisesti.
Tulevaisuuden taito: uteliaisuus
Lopuksi Huuskonen palaa oppimisen merkitykseen.
– Jos nyt lähtisin opiskelemaan, en miettisi liikaa alaa. Tärkeintä on oppia oppimaan. Maailma muuttuu hurjaa vauhtia, ja parhaimmin pärjäävät ne, jotka säilyttävät uteliaisuutensa.
– Insinöörien pitäisi ymmärtää myös psykologiaa ja ihmistieteitä. Ja toisaalta taiteet ovat välttämättömiä – ilman niitä meiltä katoaa merkitys. Viisainta on tietää vähän monesta asiasta ja paljon jostain.
Kuuntele Pertti Huuskosen haastattelu Radio Moreenin soundcloudista.
https://soundcloud.com/radio_moreeni/ihminen-ja-kone-ihmisen-ja-tietokoneen-vuorovaikutuksen-asiantuntija-pertti-huuskonen
Tutkimuskeskus TAUCHIn esittelyvideo
Kirjoittaja: Riitta Yrjönen
