Karolina Louvanto etsii keinoja HPV-infektion aiheuttamien syöpien tehokkaampaan seulontaan

Oletko sairastanut papilloomavirusinfektion? Todennäköisesti olet, koska lähes jokainen meistä saa viruksen jossain vaiheessa elämää.

Ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttama infektio paranee usein itsestään. Se voi myös olla oireeton tai aiheuttaa syyliä iholle, genitaalialueelle tai kurkkuun. Papilloomavirustyyppejä tunnetaan yli 200, joista tyypit 16 ja 18 ovat joukon pahikset. Ne kuuluvat korkean riskin HPV-genotyyppeihin, ja aiheuttavat esimerkiksi 70 % naisten neljänneksi yleisimmästä syövästä eli kohdunkaulansyövästä.

Saadakseen HPV:n aiheuttamat ongelmat kuriin, synnytys- ja naistentautiopin professori Karolina Louvanto selvittää HPV-infektion taudinkulkua ja siihen liittyvien syöpien syntyä. Häntä kiinnostavat erityisesti immunologiset ja epigeneettiset tekijät. Niiden merkityksen tiedetään olevan suuri, ja tiedetään, että epigeneettiset merkkiaineet myös nousevat, kun viruksen aiheuttama vaurio muuttuu pahanlaatuiseksi.

Epigeneettinen tarkoittaa niitä ilmiöitä ja mekanismeja, jotka vaikuttavat geenien ilmentymiseen ilman, että DNA:n rakenne muuttuu. Epigeneettisessä tutkimuksessa tarkastellaan varsinkin niitä mekanismeja, jotka vaikuttavat siihen, miten geenit ikään kuin kytketään päälle tai pois päältä. Epigeneettisiin muutoksiin vaikuttavat useat ympäristötekijät, kuten esimerkiksi elintavat. Nämä muutokset vaikuttavat solujen toimintaan ja ne voivat myös osin periytyä.

– Epigenetiikasta toivotaan löytyvän vastaus myös siihen, miksi toiselle aiheutuu syöpä HPV-viruksen vuoksi ja toiselle ei. Vaikeuskierrettä tässä lisää se, että epigenetiikka voi olla eri väestöillä erilainen. Toistaiseksi muutamia lupaavia epigeneettisiä merkkiaineita on tunnistettu, mutta työsarkaa on vielä, jotta yksi selkeä yleinen merkkiaine löytyisi, Louvanto sanoo.

Myöskään HPV:n taudinkulusta ei vielä tarkkaan tiedetä, miksi toisilla elimistön vastustuskyky ei riitä suojaamaan virusta vastaan. Tällöin infektio voi jäädä pitkäksi aikaa esimerkiksi kohdunkaulan limakalvolle ja kehittyä syövän esiasteeksi ja jopa syöväksi.

Rokotteet tuovat suojaa, mutta myös haasteita seulontaan

Vaikka HPV:n yhteydessä puhutaan usein kohdunkaulansyövästä, se ei ole koko totuus. Virus aiheuttaa myös ulkosynnyttimien, emättimen, peniksen ja peräaukon syöpiä sekä suun ja kaulan alueen syöpiä. 2000-luvun taitteesta alkaen nielun okasolusyöpä on ollut kasvussa erityisesti miehillä, mutta myös naisilla. Louvannon mukaan tähän voi vaikuttaa se, että HPV:n esiintyvyys ylipäätään on noussut.

– Nielusyöpä tulee yleensä vasta viidenkymmenen ikävuoden jälkeen, joten mistään uudesta nuorten miesten epidemiasta ei ole kyse. Maailman mittakaavassa katsottuna kohdunkaulansyöpä on edelleen huomattavasti isompi epidemia, Louvanto huomauttaa.

Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Toisin kuin kohdunkaulansyöpään, suun ja kaulan syöpiin ei ole olemassa seulontaa. Koska kohdunkaulansyövän tautimekanismit tunnetaan paremmin, selvitetään nyt, voisiko sen merkkiaineita hyödyntää muidenkin HPV-pohjaisten syöpien seulonnoissa. Näissä merkkiainetutkimuksissa tärkeässä asemassa on myös metylaatio.

Metylaatiota tapahtuu soluissamme koko ajan ja se on olennainen osa epigenetiikkaa. Metylaatio on biokemiallinen prosessi, joka säätelee geenien ilmentymistä sekä solujen toimintaa ja niiden erilaistumista.

Metylaatiossa hiilivety-yhdiste eli metyyliryhmä kiinnittyy DNA:n sytosiini-nukleotidiin. Kohdunkaulansyövässä huomio kiinnitetään DNA:n kohtiin, joissa sytosiini-nukleotidi on vierekkäin guaniini-nukleotidin kanssa. Tällaista kohtaa kutsutaan CpG-saarekkeeksi. Jos tällaisissa saarekkeissa havaitaan hypo- tai hypermetylaatiota eli metylaation vähenemistä tai lisääntymistä, se voi viitata syöpään. Siksi metylaatio on hyödyllinen merkkiaine.

Mutta ei kohdunkaulansyövän osaltakaan olla maalissa merkkiaineiden kanssa. Pakka menee uusiksi niiden osalta, jotka ovat saaneet HPV-rokotteen. Suomessa HPV-rokotteen saavat maksutta kaikki 10–12-vuotiaat.

HPV-rokotetuilta puuttuvat korkean riskin HPV-tyypit 16 ja 18. Heillä on havaittu syövän esiasteita, mutta ne eivät vaikuttaisi etenevän syöväksi asti, ja ne paranevat nuorilla jopa itsestään. Siksi ei tiedetä, millaiset merkkiaineet olisivat parhaat rokotetuille, mikä olisi hyvä seulontaväli ja riittäisikö HPV rokotetuilla kenties pelkkä seuranta kohdunkaulan esiastemuutoksien kohdalla.

– Olisi hyvä, jos pystyisimme välttämään turhat sähkösilmukkahoidot eli solumuutosten poiston kohdunsuulta, koska toimenpiteen tiedetään aiheuttavan muun muassa ennenaikaisia synnytyksiä kohdunkaulan lyhentymisen vuoksi, Louvanto sanoo.

Omanäytteenotto voi madaltaa kynnystä osallistua seulontaan

Siinä missä tällä vuosituhannella lisääntyneet nielusyövät ilmenevät yleensä vasta vanhemmalla iällä, suurin osa kohdunkaulansyövistä tavataan nuorilla, 35–45-vuotiailla naisilla. Heitä yhdistää useimmiten se, että he eivät käy seulonnoissa.

Vuoden 2024 kesäkuussa Pirkanmaalla aloitettiin tutkimus, jossa naiset, jotka eivät tule seulontaan ensikutsusta, voivat ottaa HPV-testin itse kotona. Louvanto on tässä hankkeessa johtavana tutkijana. Tänä vuonna tutkimus laajenee Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Keski-Suomen ja Pohjanmaan hyvinvointialueille.

– Nuoret käyttävät jo paljon omatestausta seksitautien osalta. Siksi on syytä olla toiveikas, että he tarttuisivat myös HPV:n omatestauksen, Louvanto kertoo.

Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Omatestaus on kuitenkin toistaiseksi vetänyt heikosti. Louvanto arvelee yhdeksi syyksi, että monet eivät tienneet mahdollisuudesta, koska eivät ehkä avanneet FimLabin lähettämää seulonnan muistutuskutsua, jossa omatestausta tarjottiin. Osa voi myös ajatella, että itse tehty testi ei ole yhtä luotettava kuin laboratoriotesti.

– Ihmiset eivät välttämättä tiedä, että laboratoriossa tehdään ihan samanlainen HPV-testi kuin kotitestissä. Laboratoriossa otetaan samalla myös irtosolunäyte eli papakoe, mutta se tutkitaan vain, jos HPV-testin tulos antaa siihen aihetta. Jos kotitestin tekijältä löytyy korkean riskin HPV, hänelle lähetetään kutsu papakokeeseen. Toimintaperiaate on siis sama ja yhtä luotettava.

Kunhan omanäytteenoton mahdollisuus laajenee ja tulee ihmisille tutummaksi, sen toivotaan lisäävän osallistumista erityisesti syrjäseuduilla, joissa on vaikeampi päästä laboratorioon. Jatkossa voisi olla mahdollista tarjota omanäytteenottoa jo ensilinjassa.

Jos asiat etenevät Louvannon tavoitteiden mukaan, tulevaisuudessa HPV:n omanäytteenoton rinnalla voitaisiin hyödyntää myös metylaatiotestiä. Ne yhdessä kertoisivat, pärjätäänkö seurannalla vai olisiko aihetta tulla kohdunkaulan tähystystutkimukseen.

– Tämä tarkoittaisi, että joidenkin epämiellyttäväksi kokemaa papakoetta ei tarvittaisi enää ollenkaan.