Ikääntyneet haluavat asumiseen vapautta ja helppoutta

Ihmisen ikääntyessä myös asumisen tarpeet muuttuvat. Korkealla olevat työskentelytasot, ahtaat käytävät ja hissin puuttuminen hankaloittavat liikuntarajoitteisen elämää. Muistisairautta sairastava voi eksyä tutussa ympäristössä ja unohtaa sammuttaa sähkölaitteet.

Hyväkuntoinenkin ihminen voi kaivata muutoksia asumiseensa. Omakotitalo maalla voi tuntua työläältä, jos harrastaminen kiinnostaa enemmän kuin haravointi ja autoreissut kauppaan.

Suomessa vaalitaan kuitenkin usein mielikuvaa, jossa koti on kaikille ikääntyneille paras asuinpaikka. Toisessa ääripäässä ovat uutiset palvelutaloista, joissa hoito on puutteellista.

Sosiaaligerontologian dosentti Outi Jolanki Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön Tampereen ryhmästä painottaa, että ikääntyneiden elämäntilanteet, asumistarpeet ja palveluasumisen laatu ovat moninaisempia kuin julkisuus antaa ymmärtää.

– Suomessa on yli puoli miljoonaa yli 75-vuotiasta, joista vain alle 50 000 on palveluasumisen piirissä. 

Sosiaalisuutta ja omaa rauhaa

Palvelu- ja senioriasuminen ovat kaksi eri asiaa. Senioritalo voi olla tavallinen kerrostalo, mutta asuntojen ja pihapiirin esteettömyyteen ja sijaintiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Kylpyhuoneeseen mahtuu rollaattorilla, ja palvelut ovat lähellä.

Myös erilaiset yhteisöllisen asumisen muodot, kuten seniorien kimppakämpät ja erilaiset asumisyhteisöt ovat alkaneet rantautua Suomeen. Käytettävissä on yhteistiloja, ja porukalla järjestetään yhteistä toimintaa, kuten kokkaamista ja ateriointia.

Monisukupolvisessa yhteisössä voi asua opiskelijoita, lapsiperheitä ja ikääntyneitä. Ikääntyneet voivat auttaa perheellisiä lastenhoidossa, nuoremmat vanhempia fyysisissä töissä.

Sosiaalisuus onkin monelle iäkkäälle yksi tärkeimmistä asumiseen liittyvistä toiveista, mutta suomalaiset kaipaavat myös yksityisyyttä.

– Kevyemmän rakenteen yhteisöllisessä senioritalossa voi asua kuten tavallisessa kerrostalossa. Yhteistä toimintaa voi järjestää toiminnanohjaaja tai asukkaat itse, mutta osallistuminen on vapaaehtoista.

Luontoon vaikka sängystä käsin

Myös kaipuu luontoon toistuu ikääntyneen väestön asumistoiveissa. Pelkän kotihoidon varassa oleva, liikuntarajoitteinen ikääntynyt saattaa kuitenkin viettää suurimman osan ajastaan sisällä.

Virtuaaliset sovellukset voivat helpottaa luontoikävää. Ikääntyneiden asumista tukevia digitaalisia palveluita tutkitaan ja kehitetään kolmen korkeakoulun HIPPA-hankkeessa, jossa TAMK on mukana. Hankkeessa testataan esimerkiksi sovelluksia, jotka tuovat ulkomaailman ja sosiaaliset kontaktit ikääntyneiden luo.

TAMKin kehittämispäällikkö Tarja Heinonen mainitsee esimerkkinä Medeka Oy:n luomat virtuaaliset luontokävelyt. Tamperelaisen Kuuselan seniorikeskuksen parikymmentä asukasta testasi kuntoillessaan luontomaisemiin vievää reittiohjelmistoa. Palaute oli positiivista.

– Eräs vastaaja kertoi, että sovellus motivoi kuntoilemaan, vaikka olo olisi apea.

Teknologia tukee, ei korvaa hoitoa

Sähköiset palvelut voivat tuoda iäkkäälle ja hänen omaisilleen myös turvallisuudentunnetta.

Vaikka kotihoidon työntekijä viipyisi asiakkaan luona vain vartin, kuva-ääniyhteyden päässä on hoitaja tai läheinen, joka varmistaa, että ihminen on syönyt ja ottanut lääkkeensä. Oveen voidaan asentaa järjestelmä, joka hälyttää, jos muistisairas poistuu kodistaan. Älykkäimmät järjestelmät tunnistavat, onko asunnosta poistuttu, vai onko asukas vain kurkannut ulos.

Etäpalvelut voivat antaa ikääntyneelle myös yksityisyyttä. Kaikki eivät pidä siitä, että heidän kodissaan käydään jatkuvasti tarkistamassa tilannetta.

– Teknologia voi olla hyvä hoitoa täydentävä palvelu. Ikääntyvän yhteiskunnan hoitamista ei kuitenkaan voi laskea sen varaan, Heinonen sanoo.

Jos ihmisellä on esimerkiksi pitkälle edennyt muistisairaus, häneltä ei voi edellyttää uuden oppimista. Tällöin teknologia on hoitajan apuväline.

Tulevaisuuden ikääntyneet haluavat varmasti enemmän elämyksiä. Jos jalka ei nouse, älykkäät sovellukset voivat tuottaa niitä.

Vaatimukset kasvavat

Moninaisuus toistuu Outi Jolangin ja Tarja Heinosen puheessa, kun he kertovat ikääntyneiden asumisesta.

– Uudet ikäluokat voivat olla vanhoina vaativampia kuin tämän hetken ikääntyneet, ja heillä voi olla varaa panostaa enemmän itseensä, Jolanki sanoo.

Hän toivoo, että tulevaisuuden Suomessa olisi vielä enemmän esteettömiä ja monipuolisia, sekä yhteisöllisyyttä että yksityisyyttä tarjoavia asumisratkaisuja, jotka olisivat myös vähävaraisten saavutettavissa.

Vaikka muistisairaiden määrä lisääntyy, Heinonen uskoo ikääntyneiden olevan myös entistä toimintakykyisempiä. Liikuntaa ja harrastuksia, kuten matkustelua, halutaan jatkaa. Yhä useammalla on ulkomailla asuvia perheenjäseniä, joihin halutaan pitää yhteyttä.

– Tulevaisuuden ikääntyneet haluavat varmasti enemmän elämyksiä. Jos jalka ei nouse, älykkäät sovellukset voivat tuottaa niitä.

Älykäs palveluasuminen

HIPPA-hanke kehittää ja tutkii yritysten ja ikääntyneiden kanssa älykkään palveluasumisen ratkaisuja

Hanketta koordinoi Helsingin Metropolia Ammattikorkeakoulu. Mukana ovat myös TAMK ja Oulun ammattikorkeakoulu

Työ jatkuu TAMKiin keväällä 2020 avattavassa Sote Virtual Lab -tilassa, jossa yritykset voivat pilotoida ikääntyneiden elämää helpottavia innovaatioita

Sote Virtual Labissa keskitytään erityisesti tutkimaan ja kehittämään tulevaisuuden digitaalisia ratkaisuja ja vahvistamaan niihin liittyvää osaamista.