4.12.2025 Joulukalenteri: Pontus Purokuru: Keskeytysten arkisto
Päätin, että voi. Samaan aikaan mietin, että mitä kirjoittaisin, kenties, että ”luin Pontus Purokurun kirjan Keskeytysten arkisto ja se oli hyvä, lue sinäkin”. Sitten ajattelin, että eihän tuollaista voi kirjoittaa, pelkästään, sillä kirjailija hikeentyy, lukijat hikeentyvät ja ehkä joku muukin hikeentyy, vaikka ei edes lukisi tätä tekstiä, ihan vaan siitä ilosta, että niin voi tehdä. Sivulle 45 ehdittyäni oli jo kuitenkin käynyt sangen selväksi, että teos oli oivaltava, kielellisesti nokkela, itseironinen, hauska ja samaistuttava (etenkin jos juo kahvia, ja etenkin jos sitä juo aamulla, niin kuin monet kahvinjuojat mahdollisesti tekevät tai jos on joskus käynyt hammaslääkärissä, niin kuin toivottavasti moni on käynyt, vaikka sitten olisi päässyt sieltä kuin koira veräjästä).
Teos koostuu lyhyistä kirjoituksista ja siksikin sopii nykyajan keskittymiskyvyttömälle lukijalle – vaikka ei kai kukaan estä, vaikka keskittymiskykyinenkin lukija sen ahmaisisi. Pidin myös siitä, että tekstit ovat paitsi aiheiltaan erilaisia myös tyyleiltään, näin ollen lukija joutuu taivuttelemaan ymmärrystään uusiin asentoihin. Isojen ajatusten äärelle Purokuru johdatteli mielestäni kiinnostavimmin aikaa koskevissa katkelmissa, näitä olisi voinut lukea enemmänkin. Ja vaikka alkuun kirjoitin, että teos oli hauska, niin ei se pelkästään sitä ollut, mukaan mahtui vakaviakin sävyjä.
Tämä teksti onkin syytä lopettaa pienellä tekstiotteella kirjasta:
Halveksuin ajatusta itseilmaisusta kunnes opin, että itsensä kautta voi ilmaista muutakin kuin itseä. Esimerkiksi pohjoistuulta tai kissan vaanivaa asentoa. Sitä paitsi jokainen ”itse” on myös ilmaisua jostakin muusta.
Näin keskiluokkaisten ihmisten keski-ikäistyvän. Naiset peittivät itsekkyytensä joogamössön alle, miehet omahyväisyytensä osakemarkkinoille.
Pontus Purokuru
Kirjoittaja: Riikka Heikkonen, tietoasiantuntija.
