Hyppää pääsisältöön

Hair-musikaali tulee laulaen, tanssien ja velloen

Julkaistu 10.1.2019
Tampereen korkeakouluyhteisö
Hair-musikaali
Tampereen uusi Hair ei ole nostalgiatrippi vaan tutkimuksellinen suurproduktio

– Erilaisten esiintyjien musiikillinen, liikkeellinen, psykofyysinen energiakonstellaatio. Laulava ja tanssiva, liikkuva ja vellova elämänvoiman liikuttelu, jonka teema koskee ihmisiä nyt ja 50 vuotta sitten.

Näin kuvailee teatterityön professori Pauliina Hulkko Hair-musikaalia, jonka hän on ohjannut Tampereen yliopiston Teatterimonttuun.

Tampereen korkeakoulujen suurproduktio saa ensi-iltansa tammikuussa 2019. On kulunut 50 vuotta siitä, kun Tampereen Popteatteri kohautti tällä esityksellä elokuussa 1969.

Hair-musikaali kantaa mukanaan kokonaista aikakautta, johon mahtuu rauhan ja rakkauden sanomaa, sukupolvikapinaa, tulevaisuudenuskoa, hippi-aatetta ja Vietnamin sodan vastustusta.

Pauliina Hulkko vakuuttaa päivää ennen ensi-iltaa, että kiireestä ja pitkistä työpäivistä huolimatta homma on hanskassa.

– En ole hermostunut. Tässä mennään koko ajan aikataulussa ja rauhassa. Hyvin nukuin viime yönä, Hulkko vakuuttaa.

Liian pieni tila isolle esitykselle

Pauliina Hulkko on Tampereen yliopiston teatterityön professorina ja näyttelijöiden kouluttajana murtanut kaavoja viemällä pienimuotoisia esityksiä kaduille, toreille ja kauppakeskuksiin. Opiskelijat ovat lausuneet yliopiston käytävillä runoja ja pitäneet Teatterimontussa iltamia.

Hulkko sanoo kuitenkin, että Hair-musikaalin kaltainen iso esitys tulee lähemmäksi hänen omaa ”duuniaan ja estetiikkaansa”. Ongelma Hairissa on vain Teatterimontun ahdas esitystila.

– Tämä tila on liian pieni tälle esitykselle. Meillä on 37 ihmistä plus kapellimestari näyttämöllä koko ajan. 25 laulavaa, tanssivaa ja replikoivaa ihmistä plus bändi. Eihän se mahdu tuonne, Hulkko sanoo.

Kovimmat vaatimukset kaatuvat äänentoiston ammattilaisille.

– Se hermostuttaa ja huolestuttaa, koska livebändi tuo niin paljon ääntä, että muuta äänentoistoa joudutaan nostamaan. Se tekee miksauksen todella ongelmalliseksi.

Hulkko sanoo, että hän tykkää tehdä esityksiä isoon tilaan, mutta tälle esitykselle Tampereen Työväen Teatterin iso näyttämö olisi ollut ongelmattomampi.

Ei nostalgiatrippi vaan tutkimusteatteria

Hair-musikaali sai maailmanensi-iltansa New Yorkissa 1967, mutta Suomessa se nousi julkisuuteen Tampereen Popteatterin versiona elokuussa 1969. Esitys oli nuoren sukupolven manifesti, jossa pahennusta herättivät huumeet ja alastomuus.

Pauliina Hulkko sanoo, että Tampereen Popteattarin esitys on hänelle itselleen ollut taustakuvana, mutta nyt esitys tehdään kokonaan eri ympäristöön. Suunnittelijajoukko ei nyt edusta nuorta sukupolvea, vaikka näyttelijät ovatkin nuoria opiskelijoita.

– Kysymys on siitä, mitä tämä on merkinnyt silloin ja mitä tämä voisi merkitä nyt? Tämä on se kysymys, ei mikään nostalgiatrippi, Hulkko sanoo.

Olennaista ei Hulkon mukaan ole musikaaliformaatin näyttämöllepano vaan tutkimuksellinen lähestyminen materiaaliin.

– Me haluamme tutkia, mitä se tarkoittaa, kun tehdään musikaalia ja mitä tarkoittavat esitykseen sisältyvät aatteet ja miten niitä voi lähestyä.

Taide toimii epäsuorasti

Pauliina Hulkko haluaa jättää katsojille mietittävää eikä tyrkytä omia selityksiään, vaikka kertookin lähtökohtansa.

– Minulle Hairissa on kysymys nuorista ihmisistä ja rauhasta. Mulle se on kysymys Vietnamin sodasta ja siitä, miten asioita voi ratkaista muuten kuin sodalla. Se on hirveän iso teema.

Mitään suoraa vastaavuutta tähän aikaan ei Hulkon mukaan ole siten, että yritettäisiin heijastaa esitystä johonkin nyt käynnissä olevaan sotaan.

– Sellainen suora paralleeli ei ole minun teatterikäsitykseni eikä taidekäsitykseni mukaista. Mä näen, että taide toimii salakavalammin ja epäsuoremmin eli ei ole kysymys opetus- tai oppimisnäytelmästä eikä suorasta manifestista.

Viihde on taidetta

Hair-musikaali on osa Tampereen näyttelijäopiskelijoiden populaaritaide-opintojaksoa. Pauliina Hulkko sanoo, että esitys ei ole pelkästään produktio vaan lopputulema opintojaksosta, jossa on tutkittu sitä, mitä populaari voi tarkoittaa.

– Vaikka tämä olisi minkälaista taidetta tai muuta hörhöilyä, niin populaarissa se tehdään katsojalle. Sen täytyy olla tarttuvaa ja tuntuvaa. Jokaisen esiintyjän täytyy oppia laulamaan stemmoja, tanssimaan koreografioita, olemaan mukana ja sen lisäksi vielä roudaamaan ja tekemään vaikka mitä muuta.

Musikaalit eivät ole vakavan taiteen maineessa. Teattereita moititaan siitä, että ne käyttävät musikaaleja vain katsojien houkuttimina. Hulkko ei pidä ongelmana musikaalia sinänsä.

– Ylipäätään olen sitä mieltä, että viihde on taidetta. Mulle se on taidetta, Hulkko sanoo.

Musikaalin käsite muutostilassa

Käsitys musikaalista on muuttunut viime vuosikymmeninä. Pauliina Hulkko huomauttaa, että Suomessa on lisäksi oma musiikkiteatteri, jonka esityksiä ei edes tarvitse kutsua musikaaleiksi.

– Musikaalin pitäisi olla taidetta, mutta sitten tulee toinen kysymys siitä, että formaattimusikaalit, nämä ulkomaalaiset tuotteet tulevat Suomeen. Ne ovat usein suuren taidon ja suuren taiteenkin paikkoja, mutta sitä vierastan, että ne toimivat ikään kuin samankaltaisesti missä tahansa maailmassa.

Hulkko pitää käsittämättömänä sitä ajatusta, että sama ja yhtä taidokas tuote nähdään ensin Lontoossa ja se sama pitää tuottaa vielä suomeksi.

– Se ei ole taidetta. Se on taitoa, mutta ei se taidetta ole. Se on hirveän kallista, ja niistä menee hirvittävä määrä rahaa ulkomaisille sijoittajille. Näitä esitetään valtionosuusteattereissa, joita ylläpidetään valtion ja kuntien rahoilla. Tämä on minun mielestäni kummallista. En ymmärrä tätä ollenkaan, olen tästä jo 20 vuotta paasannut.

Konseptimusikaalien esittäminen yhteiskunnan ylläpitämissä teattereissa on Hulkon mukaan pelkästään suomalainen ilmiö.

– Ei tällaista ole Euroopassa missään muualla kuin Suomessa. Muualla näitä tekevät kaupalliset teatterit, joissa esitykset maksetaan itse. Se on eri asia kuin taidelaitokset.

Vika ei Hulkon mukaan ole musikaaleissa itsessään.

– Musikaali on historiallisesti muuttuva kuten ooppera ja operettikin. Se on muuttumassa urbaanin amerikkalaisvaikutteisen populaarikulttuurin oopperamuodoksi. Ei se sen kummempaa ole. Ooppera syntyi hovikulttuurin puolella ja musikaali kansantaiteen puolella. Tässä on kaksi samankaltaista asiaa.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jari Heikkilä


Hair Tampereen Teatterimontussa.

Lue myös: Hair-musikaali tulee tammikuussa yliopiston Teatterimonttuun