Digitalisaatio vierittää julkisen hallinnon taakkaa kansalaisille
Kokemuksen taustalla voivat olla esimerkiksi algoritmisten tietojärjestelmien tuottamat robottimaiset vastaukset tiedusteluihin, jatkuva väärinkäytösepäilyksien ja lisäselvityspyyntöjen alla eläminen, jotka ahdistavat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia kansalaisia.
Vertaisarvioidussa tutkimuksessa tarkastellaan, millaista taakkaa itsepalvelu ja algoritminen päätöksenteko aiheuttavat mielenterveysongelmista kärsiville ihmisille. Kansalaistieteen keinoin Tampereen yliopistossa koottu tutkimusaineisto koostuu ryhmäkeskusteluista mielenterveyskuntoutujien kanssa.
Digitalisaation myötä kansalaiset kohtaavat entistä harvemmin kasvokkain viranomaisten kanssa ja heitä koskevia päätöksiä tehdään entistä useammin algoritmisten tietojärjestelmien avulla. Verkossa toimivien itsepalvelujen on uskottu sujuvoittavan kansalaisten asiointia, mutta osa mielenterveyskuntoutujista kokee uudenlaisen asioinnin kuormittavan heitä sekä henkisesti että taloudellisesti.
– Digitaalinen hallinnollinen taakka vaikuttaa heikentävästi mielenterveyskuntoutujien itsetuntemukseen ja muovaa heidän identiteettiään, tutkija Hannele Palukka toteaa.
Digitaalisella hallinnollisella taakalla tarkoitetaan kansalaisille itsepalvelun muodossa siirrettyä työtä, jonka ovat aiemmin tehneet hallinnon asiantuntijat.
Kolme mielenterveyskuntoutujaa osallistui hankkeen tutkimusprosessiin ammattitutkijoiden rinnalla noin vuoden ajan. Heidän avustuksellaan voitiin analysoida monia piiloisia vaikutuksia, joita digitaalisten järjestelmien käytöllä on arkipäivän elämään.
Epäilys muita huonommasta asemasta
Tutkimuksen mukaan mielenterveyskuntoutujien kokema digitaalinen hallinnollinen taakka näyttää edistävän heidän sosiaalista syrjäytymistään ja heikentävän heidän asemaansa yhteiskunnassa.
– Digitaalisilla järjestelmillä on hyvin vaikea korjata yhteiskunnassa jo koettua epäoikeudenmukaisuutta. Mielenterveyskuntoutujat hahmottivat palvelujen digitalisoitumisen jatkumona aikaisemmille julkisten palvelujen ja etuuksien heikennyksille. Heitä myös kalvaa pelko muita huonompaan asemaan joutumisesta, kertoo tutkijana mukana ollut politiikan tutkija Anne Koski.
Nykyisten automatisoitujen järjestelmien ongelmana on, että niiden avulla ei voi tarjota riittävästi viranomaisten harkintaa ja ammatillista apua sellaisille, joiden tarpeet ovat monimutkaisia eikä niitä voi ratkaista yksinkertaisten algoritmien avulla.
– On tärkeä korostaa, millaisia piiloisia ongelmia algoritminen hallinta voi aiheuttaa sosiaalietuuksista riippuvaisille kansaisille. Pahimmassa tapauksessa liian suoraviivaiset päätökset vaikeuttavat raskaiden ongelmien kanssa kamppailevien kansalaisten elämää entisestään, Koski kiteyttää.
Alkuperäinen tieteellinen artikkeli:
Palukka, H., Koski, A., Parviainen, J., & Eilola, L. (2025). Experiencing Social Exclusion and Distrust: Mental Health Rehabilitees Struggling With Digital Administrative Burdens. Social Inclusion, 13, Article 9950.
Lisätietoa:
Anne Koski, anne.koski [at] tuni.fi (anne[dot]koski[at]tuni[dot]fi)
Hannele Palukka, hannele.palukka [at] tuni.fi (hannele[dot]palukka[at]tuni[dot]fi)
Koneen Säätiön rahoittama tutkimushanke: Demokratian digitaaliset piilo-ompeleet: Kielen ja algoritmien politiikan vaikutukset hauraassa asemassa oleviin kansalaisiin (DIG1t0)
