Lyhytjänteinen ja autokeskeinen liikennepolitiikka jarruttaa suomalaiskaupunkien kehitystä
Tampereen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernen toteuttama FinnCycle-hanke vertaili kolmen vuoden ajan suomalaisten kaupunkien pyöräilyolosuhteita ja päätöksentekoa eurooppalaisiin verrokkeihin Alankomaissa ja Tanskassa. Tulokset osoittavat, että suurin ero ei ole katuinfrassa vaan poliittisessa kulttuurissa ja päätöksiin sitoutumisessa.
– Suomessa liikennepolitiikkaa vaivaa krooninen lyhytjänteisyys. Strategiat vaihtuvat neljän vuoden sykleissä vaalikausien mukaan, eikä niitä ehditä edes toteuttaa. Samaan aikaan verrokkikaupungeissa, kuten Utrechtissa, strategiat kestävät yli vaalikausien. Ne ovat jopa 20 vuoden päähän ulottuvia sitovia päätöksiä, joita myös noudatetaan, sanoo hankkeen projektipäällikkö, väitöskirjatutkija Harri Vaarala Tampereen yliopistosta.
FinnCycle-tutkimuksessa selvitettiin pyöräliikenteen tilannetta kuudessa Alankomaissa ja kahdessa Tanskassa sijaitsevassa huippupyöräilykaupungissa. Suomalaisista kaupungeista työtä rahoittivat ja ohjasivat Helsinki, Hyvinkää, Joensuu, Jyväskylä, Kokkola, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Rauma, Tampere, Turku ja Vaasa.
Autoilu jyrää yhä muut tavoitteet
Raportin mukaan juhlapuheissa korostetaan kestävyyttä, mutta käytännön suunnittelupöydällä ja budjeteissa autoliikenteen tarpeet jyräävät.
– Autoliikenteen priorisoinnilla on Suomessa pitkä historia, ja se näkyy organisaatioiden toimintatavoissa edelleen. Kun katutilasta tai rahasta tulee tiukkaa, autoliikenteen sujuvuus asetetaan usein muiden tavoitteiden edelle. Eurooppalaisissa verrokkikaupungeissa hierarkia on käännetty toisinpäin: kestävä liikkuminen on strateginen työkalu, joka ohjaa kaupungin kasvua, Vaarala toteaa.
Tutkimus nostaa esiin myös valtion roolin. Valtionrahoituksen epävarmuus ja ennakoimattomuus vaikeuttavat kaupunkien pitkäjänteistä kehittämistä.
Pysyvyyttä ja sitoutumista pyöräilyn kehittämiseen
FinnCycle-hanke on julkaissut 13 toimenpidesuositusta, joilla suomalaiset kaupungit voivat korjata kurssinsa. Keskeistä on tehdä pyöräilystä strateginen väline kaupungin ilmasto-, terveys- ja yhdyskuntarakenteen tavoitteiden saavuttamiseen.
– Jos haluamme aitoa muutosta, meidän on uskallettava tehdä päätöksiä, jotka sitovat yli seuraavien vaalien. Tarvitsemme investointiohjelmia, jotka eivät heilahtele poliittisten suhdanteiden mukaan, Vaarala summaa.
Suositukset päättäjille
- Pysyvyys: Pyöräliikenteen strategioiden ja rahoituksen tulee ylittää valtuustokaudet.
- Liikenteen rauhoittaminen: Kaupunkikeskustoja ei tule suunnitella enää autojen ehdoilla, vaan ihmisen mittakaavassa.
- Rahoitus: Valtion ja kuntien on sitouduttava pitkäjänteisiin investointiohjelmiin tempoilun sijaan.
- Maankäyttö: Uusia alueita ei tulisi kaavoittaa, ellei niiden kestävä saavutettavuus ole varmistettu.
