Humanoidirobotin katse kiinnostaa ja herättää voimakkaita tunteita
Humanoidirobotit on suunniteltu muistuttamaan ihmisiä sekä ulkonäöltään että käyttäytymiseltään. Tämä saa ihmiset helposti suhtautumaan niihin kuin sosiaalisiin kumppaneihin. Samuli Linnunsalo on tutkinut väitöskirjassaan, miten ihmiset reagoivat robotin katseeseen.
– Katse on yksi tärkeimmistä tavoista säädellä ihmisten välistä vuorovaikutusta. Halusin selvittää, nähdäänkö myös robotin katse sosiaalisena, ja miten syvälle tämä reaktio ulottuu, Linnunsalo kertoo.
Tutkimuksessa havaittiin, että aikuiset osallistujat reagoivat humanoidirobotin suoraan katseeseen tarkkaavuuden lisääntymisellä. Tämä tapahtui kuitenkin vain silloin, kun osallistujille kerrottiin robotin toimivan itsenäisesti. Jos robotti esiteltiin pelkkänä mekaanisena koneena, katse ei enää herättänyt samaa sosiaalista vaikutusta.
Tulos viittaa siihen, että ihmiset kokevat robotin katseen sosiaalisena viestinä vain silloin, kun he uskovat robotilla olevan jonkinlaisia mielenkaltaisia ominaisuuksia.
Yllättäen jopa 6–8 kuukauden ikäiset vauvat reagoivat robotin katseeseen samalla tavalla kuin ihmisen katseeseen. Vauvat esimerkiksi hymyilivät robotille enemmän sen katsoessa kohti.
– Vauvat näyttävät pitävän robotin katsetta sosiaalisesti merkittävänä viestinä, vaikka heillä ei ole kokemusta roboteista tai tietoa humanoidirobottien tarkoituksesta toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Tämä antaa merkkejä ihmisten luontaisesta taipumuksesta kohdella robottia sosiaalisena toimijana, Linnunsalo kertoo.
Tietoa humanirobottien kehittäjille
Poispäin käännetty katse viestii usein torjunnasta. Linnunsalon tutkimuksessa myös robotin käännetty katse lisäsi aikuisten tutkittavien kokemaa sosiaalista ulkopuolisuutta ja laski itsetuntoa – aivan samalla tavalla kuin ihmisen käännetty katse. Tämä osoittaa, että robotin pienilläkin eleillä voi olla yllättävän voimakkaita vaikutuksia.
Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa humanoidirobottien kehittäjille, jotka pyrkivät tekemään ihmisten ja robottien välisestä vuorovaikutuksesta turvallista, ennakoitavaa ja eettisesti kestävää esimerkiksi terveydenhuollossa, opetuksessa tai palvelualoilla.
– Robotin ei tarvitse olla täydellisen ihmismäinen herättääkseen sosiaalisia reaktioita. Lopulta ratkaisevaa on se, miten ihminen tulkitsee robotin toiminnan tarkoituksen, Linnunsalo sanoo.
Väitöskirja avaa myös uusia tutkimussuuntia. Tulevaisuudessa voidaan tarkastella yhä tarkemmin, miten ihmisen ja robotin välinen sanaton viestintä rakentuu ja millaisia psykologisia vaikutuksia sillä on.
