Apulaisprofessori Mikael Laakso tutkii tieteellisen viestinnän kiemuroita

Mikael Laakso aloitti viime elokuussa Tampereen yliopistossa informaatiotutkimuksen apulaisprofessorina. Laakso kertoo viihtyneensä yliopistolla hyvin.

– Vastaanotto on ollut todella kiva niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden puolelta. Tampereen yliopisto on paljon suurempi kuin edellinen työpaikkani Hanken, joten täällä on enemmän opiskelijoita ja enemmän kaikkea, Laakso kertoo.

Työpaikkana Tampereen yliopisto kiinnosti Laaksoa, koska työpaikkailmoituksessa haettiin Laakson tutkimusalueen osaajaa.

– Tehtävään haettiin henkilöä, jolla on kokemusta avoimen tieteen tutkimuksesta ja tieteellisestä viestinnästä. Nämä aiheet ovat olleet keskeisessä osassa omaa tutkimustani jo yli 10 vuotta. Lisäksi täällä on paljon kollegoita, jotka tutkivat samantyyppisiä asioita, Laakso toteaa.

Laaksoa kiinnostaa muun muassa se, miten tieteellistä tietoa rakennetaan ja miten siitä viestitään niin tutkimusyhteisön sisällä kuin laajemmin yhteiskunnassa.

– Välillä tulee valinnan vaikeus, kun on niin paljon kiinnostavaa tutkittavaa, mutta pitää tehdä päätöksiä mitä tutkii nyt, Laakso sanoo.

Tieteelliseen viestintään kuuluu muun muassa tiedeviestintä, jossa kansantajuistetaan tutkimuksen tekoa ja tutkimustuloksia.

– Tieteelliseen viestintään liittyy myös se, miten tieteestä viestitään prosessina, tiedehän ei väitä olevansa ainoa lopullinen totuus, vaan tiede on paras mahdollinen järjestelmä ymmärtää maailmaa, mutta sekään ei ole virheetön.

Laakson mukaan on hyvä, että kaikilla on mahdollisuus päästä tieteen äärelle, mutta siinä on myös riskejä.

– Pitää olla terveellä tavalla tiedekriittinen. Jokainen voi kohdata tieteellistä tietoa, joten on tärkeä ymmärtää, miten tieteellinen tieto muodostuu ja miten tiede toimii itseään korjaavana mekanismina. Esimerkiksi se, että tutkimus on vertaisarvioitu, ei tarkoita sitä, että se on absoluuttinen totuus.

Tieteelliseen julkaisemiseen vaikuttaa Laakson mukaan moni asia. Esimerkkinä Laakso mainitsee koronapandemian aikaisen käytännön.

– Koronapandemian aikaan oli tärkeätä saada virukseen ja tautiin liittyvää tutkimustietoa nopeasti, joten tutkimustuloksia julkaistiin tavanomaisesta menettelystä poiketen ennen kuin tuloksia oli vertaisarvioitu. Tavanomainen julkaisukäytäntö olisi vienyt liian kauan aikaa, kun kyseessä oli uusi virustauti ja siihen liittyi paljon kysymysmerkkejä, Laakso kuvailee.

Korona-ajan käytännöt ovat jääneet osittain käyttöön, koska tutkimustuloksista halutaan viestiä aikaisempaa nopeammin.

– Tällä hetkellä on paine, että tutkimustuloksia pitäisi julkaista nopeammin. Tutkimuksen julkaisemisessa on monta työvaihetta, ennen kuin käsikirjoitus saadaan julkaistua tieteellisessä lehdessä, Laakso kertoo.

Tällä hetkellä Laaksolla on työn alla tähän liittyvä tutkimus.

– Tällä hetkellä olen mukana tutkimusryhmässä, jossa selvitämme millaisia tiedepoliittisia linjauksia on olemassa, ja millaisia ohjeistuksia suomalaisissa yliopistoissa on vertaisarvioimattoman tutkimuksen tulosten julkaisemisesta. Tieteellinen viestintä ottaa huomioon muuan muassa tutkimusyhteisöön liittyviä kulttuurisia tapoja, Laakso kertoo.

Tieteellisen viestinnän lisäksi Laaksoa kiinnostaa avoin tiede. Laakson mukaan avoin tiede ei ole pelkästään sitä, että tutkimustulokset julkaistaan avoimesti nettisivuilla, vaan se voi olla myös ihmisten joukkoistamista vaikkapa eläinten jäljistä, joita tutkijat käyttävät osana tutkimusta. Avoin tiede kiinnostaa Laaksoa, koska tutkimusaihetta voi lähestyä monista näkökulmista.

– Avointa tiedettä voi tutkia esimerkiksi siitä näkökulmasta, että kuinka tutkimusrahoittajien lisääntyneet avoimuusvaatimukset ovat muuttaneet tutkimushankkeiden läpinäkyvyyttä tai millaisia haasteita tutkijat kokevat tutkimusaineistojensa avoimessa jakelussa. Merkittävä osa näistä aiheista liittyy suorasti tai epäsuorasti tutkijoiden meritoitumiseen ja se miten tietyt teot arvioidaan tutkimusrahoitusta ja työpaikkoja hakiessa, esimerkiksi nähdäänkö tutkijan avoimet julkaisut ja aineistot meriittinä vai ei. Myös yliopistorankingit voivat vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä avoimen tieteen kannalta tehdään organisaatiotasolla. Näitä näkökulmia voi sitten tarkastella niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Tieteen avoimuus on Laakson mielestä myös tiedeyhteisön ulkopuolisia koskeva asia.

– Koska tieteen tekemistä tuetaan pitkälti julkisella rahalla, voidaan argumentoida, että myös sen rahoitetun tieteen tutkimustulosten tulisi olla mahdollisimman julkisia ja avoimesti saatavilla, Laakso sanoo.

Kuva: Antti Yrjönen